Mulle onkin tapahtunut paljon kaikenlaista ja olen ollut kattokaas vähän matkoilla (kröhöm), etten ole ehtinyt päivitellä.
Ekaksikin vietin ihanaa ja leppoisaa lomaa isäntäväen kanssa. Nukuttiin aamulla pitkään, käytiin metsälenkeillä ja uimassa ja nautittiin auringosta. Sitten mä olin ensin Parikkalassa iskän ja äiskän kanssa. Siellä olikin monenlaisia touhuja. Alhaalla vähän kuvamuistoja sieltä.
Tässä mä touhuan vähän äiskän kanssa.
Jokohan se nami irtois?!
Valvontatehtävissä
Palloleikkejä.
Ton mä otan!
Viikko sitten mä pääsin vielä extra-lomalle Parikkalaan, kun äiskä ja iskä lähti reissuun. Ja se oli tietty vieläkin kivempaa, koska ne ei ollu siellä kertomassa, että minkä verran mulle muka saa tai ei saa antaa herkkuja. Ja sit mä sain uida paljon ja juosta vapaana. Ja sain paljon rapsuja ja olin kattokaas silleen niinku tähti, mikä oli ihan oikein. Sain taas pusuttaa monta ihmistä, kun mua käytiin oikein ihailemassa. Paitse se mun kaikista kivoin ihailija ei enää käynyt, vaikka mä odotin.
Täytinhän mä tässä kolme vuottakin jo! Että olen niinku TOSI iso ja TOSI aikuinen. Omasta mielestäni ainaskin.
Topocanissa hakemassa synttäriherkkuja.
Nyt mä olen taas täällä omassa kotona iskän ja äiskän kanssa. Saas nähdä mitä kivoja juttuja syksy tuo tullessaan.
23.7.2007
Martta kertoo:
Mulla oli taas kiva ja vilkas viikonloppu. Sain vieraakseni kolme pientä ja innokasta ihailijaa ja hoitajaa. Ja ne halus koko aika silitellä mua ja leikkiä mun kanssa! Isot vois ottaa niistä mallia. Tossa alhaalla olevassa videossa mä otan rennosti ja osoitan suosiota mun ykköskamulle Emilille. Videon latautuminen vie vähän aikaa. (huom! Voit tarvita videon katsomiseen uudemman Flash Playerin, saat sen täältä)
14.7.2007
Martta kertoo:
Kerronpas nyt vähän jälkikäteen mun viime viikonlopusta. Mä nimittäin vietinkin sen mun paratiisissa, mummolassa Parikkalassa. Mä sain taas tehdä vaikka mitä kivaa ja syödä kaikkia herkkuja. Sitäpaitsi rapsujakin sateli ihan ilmaiseksi koko ajan.
Tossa alhaalla on muutama kuva kaikista mun tärkeistä mökkipuuhista (kuvat saa näkymään suurempana klikkaamalla). Ekaksi tossa mä otan vähän rennosti ja olen suunnannut tassut kohti aurinkoa. Vaikka en mä silleen mistään rusketuksista piittaa, koska mun mielestä ehkä maailman kauneimmat värit on musta ja valkoinen. Sit sen auringonoton jälkeen mun taas piti vähän kohentaa mun turkkia ja laittaa karvat kohdalleen. Eihän sitä koskaan tiedä milloin kohtaa elämänsä cockerimiehen. Kampauksen mä viimeistelin ihanalla rapuisella mädäntyneen aromilla. Löysin rantavedestä muhineita lintujen osin syömiä rapuja, toin ne rannalle ja sitten vaan hinkkaamaan turkkia. Mun omistajat ei vaan ollenkaan ymmärtäneet hienojen aromien päälle ja valittivat vaan mun h a i s e v a n, voitteko kuvitella?!
Tossa mä taas laukkaan hirmuista vauhtia mun seuraavaan tehtävään. Sit mun pitikin vastaanottaa välillä vieraita. Innolla ja sydämellä sen tein kuten kuvasta näkyy :-) Varsinkin siis kerta lapsiakin oli mukana, koska ne on paljon kivempia kun aikuiset, kerta ne juoksee ja heittää palloa paljon enemmän. Mihin toi ihmisten lasten energisyys oikein katoaa, kun niistä tulee aikuisia?!
Ja sit mä taas toimin tennispallon hakijana ja toin sen järvestä kuivalle maalle monta monta kertaa.
Edellisten lisäksi ehdin toimia grillimestarin apulaisena, istua saunassa ja olla uimavalvojana. Enää yksi viikko ja sitten alkaa mullakin kesäloma-elämä oikein kunnolla!
Kävi mulla tässä yksi seikkailu-juttu viikonlopun jälkeenkin. Olen nimittäin käynyt poimimassa mutsikoita kaksi kertaa iskän ja äiskän kanssa. Joskus se on kyllä tosi tylsää, kun noi vaan nyppii pieniä sinisiä marjoja eikä olleskaan huomaa mua ja hätistää vaan pois jos yritän hyökkiä niiden astioille. Eiks voitas mieluummin poimia vaikka makkaroita tai royal caninia? Yks päivä me sitten poimittiin lähellä meidän autoa ja koska mulla oli ehkä maailma tylsintä, päätin lähteä autolle odottamaan. Ja iskä luuli että mä olin äiskän luona ja toisinpäin, njäh-häh - siitäs saivat. Mä vaan vedin kaikessa rauhassa uinua siinä auton takana. Sit yks motoristi pysähty siihen ja mä olin vaan siinä tosi coolina, että tää on mun auto ja silleen. Mut se otti ja soitti mun iskälle ja tietty mä jouduin vielä sinne mutsikkaan uudestaan. Ja taidan joutua vielä ensi viikollakin.
2.7.2007
Martta kertoo:
Mä vietin aktiivisen ja työntäyteisen viikonlopun Jukuttajan luona Iitissä. Kattokaas Juku päätti muuttaa vähän lähemmäs mua, että me voitas olla sillain enemmän yhdessä ja tehdä kimpassa kaikkea kivaa kuten uiskennella, kark... siis kavereita olla, varast... ööö... ansaita hienosti tottelemalla makupaloja. No kaikkia suunnitelmia me ei paljasteta, ettei noi kaksijalkaiset pilaa niitä.
No Juku sano siis, että koska se oli niin charmantti ja kova äijä, niin se sai hommattua sen äiskälle työpaikan ja niin muuttaminen lähemmäs onnistui. Mä kävin nyt siis vähän tsekkailemassa millaisessa paikassa Juku asuu ja onko se muistanut harkkailla herrasmies-koira taitoja. Loistopaikan Juku olikin valinnut, kiva, tilava pesäkolo ja metsäistä ympäristöä. No sisustushommista puuttui vielä Jukun tassunjäljet , mutta mä annoin sille vähän tapeteeraus-vinkkejä ja sohvan entisöinti ym. vinkkejä. Ehkä me kokoonnutaan joskus yhdessä suunnittelemaan sisustusvisioita sinne ja tänne. Ideoita olisi niin valtavan paljon ja olisi mielettömään hubaa päästä niitä yhdessä repim.... toteuttamaan.
Herranmieskoira-taitojakin Juku oli muistanut reenailla. Tosin se hyppäs kyllä viisi metriä ulos siitä hännänpään ja kirsun välistä, kun se näki mut =) Mutta kyllä se sitten jo päivän päästä palasi omiin nahkoihinsa. Mä olin silleen kyllä tosi loukkaantunut siitä, että se ei mukamas ole ehtinyt (pöh) järkkäillä reffejä ennen tätä ja päätin nostaa kuonon kohti taivasta ja leikkiä vaikeasti tavoiteltavaa. Hmph! Mä nyt rupee heti johonkin riehuleikkeihin tollasen tauon jälkeen. Mä istuin uljaana kuin Kleopatra koko ajan ja katselin tota Puuha Peteä ylvään arvokkaasti. Ihan vähän mä alennuin leikiskelemään välillä. No oli se kyllä tosi hauskaa itse asiassa, mutta en mä tietty sitä näyttänyt.
Me käytiin vähän uikkimassa yhdessä kumpanakin päivänä. Juku nouti mulle sellasia tosi isoja aarteita. Se kävi näyttämässä mulle niitä, mut sano, et se nyt tän kerran vie ne isännälle kuitenkin. Tossa alla me uiskennellaan. Huom! kuvat näet isommassa koossa klikkaamalla niitä
Uimisen lisäksi me kumpikin otettiin tollaisia sammal-kylpyjä. Sitten Juku löysi mega ison ja hienon kepin ja tossa me yksissä tuumin otetaan se pois Markolta.
Mä tietty kuvittelin että Juku herraskoissuna antaa MULLE sen aarteen koska MÄ näin sen ekana. Ihan varmasti, vaikka Juku eka sitä kanteli. Mutta tossa me nyt sitten tehdään siitä kalikasta silpettä yhdessä tuumin. Mietittiin et voitas perustaa yhdessä joku Sahalaitos tai Puunjalostamo Juku&Martta co.
Tossa mun tyylinäyte aimo haukkaisusta. Ja tossa vieressä Juku yrittää varastaa MUN kepukan :-O
Kaikenkaikkiaan mulla ja kaksijalkaisilla oli tosi mukava viikonloppu! Toivottavasti näemme pian uudelleen. :-)
25.6.2007
Martta kertoo:
Alla muutamia otoksia mun vauhdikkaasta juhannuksesta (kuvat näkee isommassa koossa klikkaamalla niitä). Mä kävin ulkoilemassa Kymissä sekä sitten Jaalan Heisanharjulla, mikä olikin mulle ihan uusi paikka. Menin ihan sata lasissa koko ajan kuten tuosta yhdestä jarrutuskuvasta näkyy! Ja se metsäreitti Jaalassa kulki järven rannassa melkein koko ajan eli mä kävin uimassa ainaskin tuhat kertaa. Noiden lisäksi mä toimin tietty grillivahtina ja kävin tietysti saunassa.
Tänään mä nousinkin sitten ihan väärällä tassulla ylös. Ensinnäkin menin aamulla heti syömään mun eilistä luuta, niin eikös äippä tule siihen hätistelemään saman tien, että lenkille pitäisi lähteä. Vaikka mulla oli siis tosi tärkeet luu-luun syömisjutut kesken. Sit mä piilotin sen luu-luun mun toiseen poskeen, että mä otan sen sitten mukaan ulos. Äippä huomas, vaik mä piilotin sen tosi taitavasti (- poski muistutti lähinnä tennispalloa...-) ja sano, ettei saa ottaa luuta mukaan. Just kun olisin voinut elvistellä muille mun hienolla luulla. Lopulta mä kuitenkin jouduin sylkemään sen luun ulos, vaikka ilmoitin kyllä mielipiteeni erittäin selkeästi.
Äippä sano, että Cockeri Ylijumala varmaankin sitten rankaisi mua aamun niskoittelusta. Ensinnäkin ollessani kauneus-goissuilla sängyn päällä satuin nukkumaan hieman sikeästi ja retkottamaan hieman liian paljon tyhjän päällä. Heräsin siihen, että putosin sängystä. Sen jälkeen kuulemma kävelin hölmistyneen näköisenä toinen luppa väärin päin pään päällä takaisin nukkumaan :-D Ei niitten avulla sitten voinutkaan lentää, vaikka ne isot onkin. Seuraava vastoinkäyminen seurasi kohta perään, kun ahmin sitä herkullista luuta vähän liian kovalla vauhdilla seurauksena armotonta kakomista hetken aikaa. No onneksi mä tiesin heti miten se kurkkuun tarttunut palanen saadaan alas eli syömällä nopeasti lisää luuta.
Oliskohan se asia sitten niin?
Vai olisko se sittenkin näin?
Poseerausta taas.
Martan vauhtijuhannus
17.6.2007
Martta kertoo:
Enpä ole taas vähään aikaan päivitellyt sivuja, kun noiden mun ihmisten mielestä mun elämässä ei muka mitään niin "erityistä" ole tapahtunut. Ne ei osaakaan tarttua hetkeen niin kuin minä, joka riemastun edelleen kahdesta desistä koiranmuonaa niin, että ryntäyksessä kupin luokse matot menee rullalle ja yleensä kevyt törmäys seinään tapahtuu joka kerta. Mun tassuissa on jotenkin puutteelliset jarrut kait. Niin siis mun mielestä mun elämähän on täynnä merkittäviä ja riemullisia hetkiä joka päivä: lenkkeilyä, juoksemista, nuuskutusta, silitystä ja käskyjen tottelemista.
Erityisiä kohokohtia viimeisen puolen vuoden aikanakin on ollut. Siis ensinnäkin olen kerran "karannut" fasaanin perään ja kerran jänisten perään tuossa läheisellä pellolla. Tai en mä nyt varsinaisesti karannut, kun pysyin näköpiirissä koko ajan, mutta noitten nipojen mielestä livistin liian kauas ja mukamas suljin korvani luoksetulokäskyiltä, hmph! Mitäs aina yrittävät pilata kaiken kivan, just kun on hauskinta, niin pitäskin olla lupat höröllä laukkaamassa niitten luokse. Varmana ovat vaan kateellisia kun eivät itse pysy jänisten ja fasaanien perässä.
Sitten mä olen ehtinyt vierailla kummassakin mummolassa, riekkua jonkun kerran Jukun kanssa ja käydä moikkaamassa kasvattajatätiä ja sukulaisia Helsingissä. Niin ja sitten olen löytänyt kivan hoitotätin täältä Kotkasta ja se kävi mua muutaman kerran ulkoiluttamassa keväällä, kun iskällä ja äiskällä oli jotain menoa. Mulla olikin tosi hauskaa sen luona! Kaiken ton lisäksi olen tietysti metsälenkkeillyt paljon ja nyt kesällä käynyt myös uimassa.
Eilen sain mieluisia vieraita, kun kasvattajatäti ja Stella tuli Kotkan näyttelyn jälkeen käymään täällä sisko Mincan ja sitten jonkun komian Solon kanssa. Mincan kanssa me vähän leikittiin tossa pihalla ja se kerto, että se Solo onkin sen mies ja mun on paras pitää tassuni erossa siitä. Mä kuiteskin salaa lahjoin sitä vähän ja annoin sille mun ruokaa.
29.1.2007
Martta kertoo:
Musta ei ole pitkään aikaan kuulunutkaan mikään, mikä tätä nykyä näyttää olevan enemmän sääntö kuin poikkeus. Mutta päivitetään nyt vähän ajan tasalle tietoja ja kuulumisia.
Mun elämässä on tapahtunut aika järisyttävä muutos sitten viime kirjoittaman! Multa mitään kysymättä ja aivan yllättäen mut riistettiin ennen joulua pois siitä ainoasta kodista, minkä pentulaatikon jälkeen olen tuntenut. Tuotiin kuulkaas tuolta melkein Topocanin naapurista jonkun muun koissun entiseen kotiin johonkin aivan vieraaseen paikkaan kauas torin lihapiirakoista, koirakamuista, tutuista nuuskuista ja Topocanista. Tietysti äiskä ja iskä tuli mukaan, mutta eipä sekään paljon lohduta, jos heti melkein muuttopäivänä joutuu jäämään 9 tunniksi yksin vieraaseen haisuun. Enkä ees saanu osallistua MUN uuden pesän remontointiin muuta kun sivusta katsomalla. Yritin tietty sillain olla avuksi kyllä ja olinkin muuton ajan toinen korva valkoisena maalista =)
No koska mun mielestä oli tosi tyhmä idea hylätä koiraparka yksin vieraaseen paikkaan, jossa löyhkäsi toiselle hauvalle, niin mä päätin ainaskin remontissa kantaa korteni kekoon muotoilemalla ovilistan uuteen uskoon sekä taitelemalla muutamat vauhtiraidat tapettiin ja oveen. Mutta ei noi mun äiskä ja iskä tykänneet kuulkaa ollenkaan mun sisustussuunnittelusta :-O Ne hankki mulle jonkun aaaah ihanalta sniffaavan systeemin töpseliin, josta juontui mieleeni ihanat lapsuusmuistot ja auvoisat ajat maitobaarilla.
Nyt mä oon kotiutunut hyvin tänne uuteen kotiin ja vietän päivän yksinolot taas loikoillen ja nukkuen kuten aiemminkin. Oppivatpahan nuo kaksijalkaisetkin, että jatkossa osaavat ajoittaa muuttoihin edes muutaman vapaapäivän totutteluun.
Mun uudessa kodissa on monia kivoja puolia. Täällä on hyvät lenkkimaastot, metsää ja peltoja. Mä pääsen joka päivä ainakin vähän juoksemaan vapaanakin. Lisäksi mulla on myös oma pieni piha ja ikkunasta voin tiirailla pihapiirissä liikkuvia pikkulintuja, oravia ja fasaaneita. Ei ollenkaan hassumpaa koiranelämää!
Muutoin me ollaankin viime aikoina otettu mun äiskän ja iskän kanssa elämä aika rennosti ja sehän sopii mulle. Ollaan nautittu kotona olemisesta ja ulkoilemisesta - varsinkin nyt kun on talvi ja lunta. Viikonloppuna olimme kumpanakin päivänä useamman tunnin metsäkävelyllä nauttimassa lumesta, auringosta ja talvesta. Ja mä tietysti myös nuuhkuttelemisesta ja juoksemisesta =) Juuri tällä hetkellä ihaninta elämää on tämä tavallinen arki: kupillinen ruokaa päivässä, ihanat päiväunet soffalla sekä riemukkaat ulkoilut lumessa. Villit huhut kertovat, että joku musta torpedo on tulossa viikonloppuna häiriköimään mun päivälepoja ;-D
