Katzenhof-kissalaan kuuluu tällä hetkellä 4 leikkaamatonta kissaa, 2 naarasta ja 2 urosta. Kissat eivät asu kaikki saman katon alla, mikä helpottaa huomattavasti niiden pitämistä ja takaa jokaiselle kissalle tarpeeksi huomiota, hellyyttä ja ennen kaikkea liikkumatilaa ja mikä tärkeintä leikkaamattomat pojat saavat liikkua vapaasti asunnoissaan. Olen ehdottamasti sitä vastaa, että "kollipoikaa" pidetään yhdessä huoneessa (jatkuvasti), sillä tälloin siitä tulee helposti arka, epävarma ja jopa agressiivinen sekä muita kissoja että ihmisiä kohtaan. Mielestäni "yhden katon alla" ei pidä olla enempää kuin 4-6 kissaa (riippuu tiestysti katon koosta:-), jotta kaikilla kissoilla on tarpeeksi tilaa sekä peuhata että rentoutua rauhassa. Pienessä kissalassa pysyvät myös infektiotaudit paremmin kurissa.

Katzenhof-kissalan tytöt CH FIN*Katzenhof Amarilla, "Rilla" ja  Tonya de l`Etoile des Neiges d`Arkhangelsk asuvat minun luona rivitalossa Sipoossa ja pojat EC FIN*Cattleyas Emi No Hikarikun, "Hamlet" asustaa ainoana kissana Hans-Joachim Schulzen luona kerrostalossa Karhulassa ja yhteisomistuksessa oleva kasvattini GIC FIN*Katzenhof Charmander asustaa sisareni Suvi Vainion (FIN*Amakatin) luona Karhulassa
Kaikki kissani ovat suvaitsevaisia toisiaan kohtaan eli lomien ym. sattuessa ne voidaan ongelmitta laittaa kaikki saman katon alle. Minulla on myös lapsia, joten meillä kissat ja pennut ovat tottuneet lapsiin ja siten myös meteliin ja "käsittelyyn".

Kasvatus

Kasvatukseni kulmakivi on terveet ja hyväluontoiset kissat. Tähän on mahdollisuus päästä käyttämällä kasvatuksessa kissoja, jotka eivät ole liian arkoja ja/tai agressiivisia, sietävät stressiä (el.lääk. käynnit, näyttelyt jne.) ja ovat suvaitsevaisia toisia kissoja kohtaan. Pyrin myös välttämään "rajuja" linjauksia, sillä vaikka kissa olisi kuinka hyvä, niin liian läheinen linjaus voi aina tuoda mukanaan terveysongelmia. Missään tapauksessa ei kannata linjata luonteltaan arkaa, epävarmaa, vihaista kissaa, sillä tämä mitä todennäköisemmin kostautuu kissan luonteessa. Terveyden ja luonteen jälkeen tulee tietysti ulkonäkö. Henkilökohtaisesti pidän eniten väriltään keskisinisistä "Russeista", joilla on suora profiili, kaksinkertainen plyysimäinen turkki ja vihreät silmät. Korvien asento, josta paljon keskustellaan ja joka on erilainen eri standardeissa (FIFe, CFA), ei ole minulle niin valtavan tärkeä - pääasia, että korvat ovat suuret ja avoimet. Lisäksi pidän Venäjänsinisestä, jolla on elegantti, mutta lihaksikas "body" ja pitkä häntä (mielestäni Venäjänsinisellä ei koskaan voi olla liian pitkä häntä:-)

Kasvatuksessani pyrin myös monipuolisiin yhdistelmiin sekä sijoittamaan pentueen parhaan yksilön, jotta geenipohja Suomessa laajenisi ja rotu kehittyisi. Suomessa ovat melkein kaikki Venäjänsiniset jotain/liian läheistä sukua toisilleen mikä todella vaikeuttaa rodun kasvattamista - ainakin jos haluaa välttää linjauksia. Onneksi viimeisen parin vuoden aikana on tullut uusia kasvattijia "uusine" kissoineen mukaan toimintaan - lisäksi ilonamme on muutama ulkomaan tuonti tuomassa uutta vertaan "suppeaan sukuumme". Kompromisseja joutuu kuitenkin myös kasvatuksessa aina tekemään, sillä kyseessä on Suomen kannalta erittäin pieni rotu ja ulkomaan tuonneissa ja astutuksissa on myös omat riskinsä.

Suurin osa pennuista menee lemmikeiksi - mikä on kissanpennulle aivan ihana asia; kasvaa lellittynä ja hellittynä ja viettää loppuelämä rakkaiden ihmisten parissa. Kasvatuksen tarkoitus ei saa kuitenkaan olla lemmikkipennut, sillä silloin siinä kärsii rodun terveys, luonne ja ulkonäkö.

Näyttely

Näyttelykissaksi Venäjänsininen soveltuu huonosti ujon luonteensa vuoksi. Se siis harvemmin esiintyy edukseen näyttelyssä, jonka vuoksi sitä harvoin nähdään "finaaleissa". Jos kissa on kuitenkin rohkea ja siinä ei ole agressiivisuutta on se helpompi totuttaa näyttelyihin ja tätä kautta menestystäkin voipi tulla. Omat uroskissani Hamlet ja Salkku omaavat erittäin hyvät näyttelyhermot - nämä kollit ovat myös luonteeltaan erittäin kilttejä sekä ihmisiä että toisia kissoja kohtaan. Tyttökissani Rilla ja Tonya ovat erittäin kilttejä näyttelyssä, mutta eivät ole ulkonäöltään nyt ns. muotikissoja - tällä hetkellä näyttelyissä pärjäävät jenkkilinjaiset kissat erittäin hyvin.

Lemmikki

Lemmikkinä Venäjänsininen on vertaansa vailla. Vaikka kissa on hiljainen ja ujo (varsinkin vieraita kohtaan aluksi), niin omaan perheeseensä se kiintyy erittäin syvästi. Varsinkin ainoana kissana se seuraa omistajaansa joka paikkaan ja osallistuu jopa viikoittaiseen saunomiseen, hieman alempana lauteilla kuitenkin:-) WC:henkin tuppautuu yleensä samaan aikaan. Sylissä Venäjänsininen ei hirveän paljon viihdy, mutta hellyyden osoitukset "kuittaa" ainakin kerran päivässä puskien ja kehräten. Venäjänsininen on erittäin älykäs kissa; oppii esim. avaaman ovet ja raollaan olevat ikkunat helposti eli sen kanssa saa olla varovainen, ettei se pääse livahtamaan ulos. Tämän rodun kanssa voipi myös kärpäslätkän unohtaa, sillä pantterimaisella olemuksellaan tämä kissa saalista kaikki "ötökät" huushollista (tavarat voivat vähän lennellä ja verhot kärsiä:-).

Tulevaisuus

Tulevaisuudessa Katzenhof-kissala tuo ulkomailta kasvatukseen 1-2 täysin eri sukuista naarasta. Toinen tällainen onkin jo löytynyt ja Tonya de l`Etoile des Neiges d`Arkhangelsk saapui meille Ranskasta Loppiaisena 2003. Lokakuussa 2003 Katzenhof -kissala tuo Saksasta pitkälti jenkkilinjaisen uroksen, jonka linjoissa on upeita vihreitä silmiä ja hienot turkit.