Sitrussivut

Citrus Pages

Kumquats

Papedas

Trifoliate orange

Native Australian Citrus

Citrus relatives

Citrus classification

Aurantioideae subfamily

Botanical index A-Z

Espanja

'Navelina' appelsiineja Valenciasta. Kuva © Ines de Mora

Sitrushedelmien viljely Espanjassa ja hedelmien tuonti Suomeen

Ihanteelliset olosuhteet sitrushedelmille
Sitrushedelmien tuonti Espanjasta Suomeen vuonna 2008
Espanjan sitrusviljelyalueet
Espanjan sitrushedelmien kokonaistuotanto
Espanjalaista alkuperää olevia sitruslajikkeita

Ihanteelliset olosuhteet sitrushedelmille
Espanja on ylivoimaisesti suurin Suomeen tuotavien sitrushedelmien alkuperämaa. Espanjan osuus sitrushedelmien maahantuonnista
vuonna 2008 oli 44%. Seuraavaksi suurimman maan Israelin osuus oli 13%. Espanjan tuonnista 82% oli mandariineja,
12% appelsiineja, 5% sitruunoita ja loput muita sitrushedelmiä. Välimeren rannikoalueiden ilmasto on erityisen
suosiollinen sitrushedelmien viljelylle Espanjassa. Kuumat ja aurinkoiset kesät vauhdittavat kasvua, viileät ja
sateiset talvet edistävät hedelmien kypsymistä. Talvella lämpötila ei kuitenkaan laske alle nollan:
useimmat sitrushedelmät eivät lainkaan siedä hallaa, jotkut lajikkeet pudottavat lehtensä ja
hedelmät jo 1-2 asteen pakkasessa. Espanjan sitrusalueet, joista alempana on kartta,
eivät kärsi toisen suuren sitrusalueen Floridan jopa 6-8 asteen pakkasista,
jotka noin kerran vuosikymmenessä saattavat joillain alueilla
tuhota koko vuoden sadon.

Espanjassa menestyvät kaikkein vaativimmatkin lajikkeet kuten veriappelsiinit. Ne vaativat kuumaa ja aurinkoista kesää,
mutta itse hedelmien täytyy olla puun lehvistön suojassa poissa suorasta auringonvalosta. Kypsyäkseen talvella
veriappelsiini vaatii suuren eron päivä- ja yölämpötilojen välillä. Päivällä saa aurinko paistaa ja talvella
viistosti tuleva auringonvalo osuu myös hedelmiin. Mutta yöllä on oltava niin kylmää kuin mahdollista
ilman että lämpötila painuu pakkasen puolelle. Muutoin appelsiineihin ei kehity "veren" väriä tai
se tulee vain kuoreen, mutta ei hedelmälihaan. Sopivat olosuhteet tähän ovat vain kahdessa
paikassa: Espanjan Välimerenpuoleista rannikkoa reunustavien kukkuloiden rinteillä
muutaman sadan metrin korkeudella sekä Etnan alimmilla rinteillä Sisiliassa.
Muualla maailmassa ei veriappelsiinien kaupallinen viljely tahdo onnistua.

Sitrushedelmien tuonti Espanjasta Suomeen 2008
Sitrushedelmä	Jaottelu	Tuonnin arvo €	Tuonnin määrä kg

	Klementiinit	12 153 531	15 387 326
	Satsumat	4 773 326	5 916 711
	Mandariinit	2 149 216	2 721 386
	Tangorit, Tangelot	14 328	12 600
Mandariinit	Yhteensä	19 090 401	24 038 023
Appelsiinit		2 838 107	3 819 161
Sitruunat		1 972 133	1 499 759
Greipit ja pomelot		8 211	12 259
Muut		24 244	16 288
Kaikki sitrushedelmät	Yhteensä	23 933 096	29 385 490

(Vertailu: Kaikki maat)	(Kaikki sitrushedelmät)	(54 194 641)	(66 528 033)
Kuvat				© Murcia Confidential © Agroterra © El País
Lähde: Tullihallitus 3/2009

Sitrushedelmien viljelyalueet Espanjassa
Sitrushedelmien viljely rajoittuu Välimeren ranta-alueille. Sisämaassa talvisäät estävät hallanarkojen sitrushedelmien viljelyn. Tärkein alue on kartassa tummimpana erottuva Valencian ja Alicanten seutu itärannikon puolivälissä. Alueella tuotetaan 60% Espanjan sitrushedelmistä ja 80% klementiineistä. Toinen merkittävä alue on etelärannikolla Andalucíassa Málagan ja Seviljan välillä, jossa kasvaa 25% Espanjan sitrussadosta ja joka on tärkeää appelsiini- ja pomeranssialuetta.

Sitrushedelmien viljelypinta-ala prosentteina maakunnan kokonaispinta-alasta.

Espanjan sitrushedelmätuotanto 2006

Espanja on maailman suurin sitrushedelmien viejämaa (3 291 989 000 kg/v, ks. taulukko alla)
ja Välimeren alueen suurin sitrushedelmien tuottaja. Espanja on maailman viidenneksi suurin
sitrushedelmien kasvattajamaa Kiinan, Brasilian, Yhdysvaltojen ja Meksikon jälkeen, joissa
suurin osa sadosta menee kotimaiseen kulutukseen, (ks. Johdanto, Tuotanto).
Uusimmat tilastotiedot Espanjasta ovat vuodelta 2006 (3/2009).

Sitrushedelmien kokonaistuotanto Espanjassa 2006

Hedelmä	Tonnia (1000 kg)
	Kokonais- tuotanto	Ulkom. vienti	Kotim. tuorehed.	Kotim. elintarv. teoll.
Napa-appelsiinit
Navelina	1 328 003	648 349	255 378	424 276
Navel	372 467	126 889	125 738	119 840
Navelate	801 558	291 404	334 055	176 129
Aikaiset appelsiinit
Salustiana	251 613	91 639	81 999	77 975
Comuna	36 500	1 031	14 929	20 540
Muut aikaiset	17 749	487	3 010	14 252

Veriappelsiinit	6 986	1 556	2 366	3 064

Myöhäiset appelsiinit
Berna	16 407	100	14 054	2 253
Valencia Late	565 699	182 727	248 902	134 070
Appelsiinit yhteensä	3 397 011	1 344 182	1 080 431	972 398

Pomeranssi	17 057	1 669	129	15 259

Satsumat	278 447	167 371	24 750	86 326
Klementiinit	1 652 071	992 270	324 329	335 472
Muut mandariinit	577 531	318 291	172 035	87 205
Mandariinit yhteensä	2 508 049	1 477 932	521 114	509 003

Verna	292 129	108 919	111 835	71 375
Primofiori	571 600	324 218	163 246	84 136
Muut sitruunat	13 405	1 699	10 838	869
Sitruunat yhteensä	877 134	434 836	285 919	156 379

Greipit	42 467	21 324	10 964	10 179
Muut sitrushedelmät	20 917	12 046	7 939	932

Sitrushedelmät yhteensä	6 862 635	3 291 989	1 906 467	1 664 149

Espanjalaisia sitruslajikkeita

Espanjassa viljellään kymmeniä sitruslajikkeita ja monet niistä ovat kansainvälisiä sitrustyyppejä,
joita viljellään monissa maissa. Johtuen pitkästä viljelyhistoriasta Espanjan ominaispiirre on,
että siellä viljellään lukuisia lajikkeita jotka on joko jalostettu Espanjassa tai ne ovat
siellä syntyneitä luonnollisia muunnoksia. Monia näistä lajikkeista on
sittemmin viety muuallle ja niitä viljellään nykyisin paljon
myös Espanjan ulkopuolella.

Appelsiineja	Blancas-ryhmä:	Berna, Cadenera, Castellana, Comuna, Salustiana, Valencia Late
	Napa-appelsiinit:	Navelina, Navelate, Ricalate
	Veriappelsiinit:	Doblefina, Entrefina, Sanguinelli, Washington Sanguine

Pomeranssi		Sevillano

Mandariineja	Klementiinit:	Arrufatina, Clemenpons, Clementard, Clemenules, Esbal, Fina, Hernandina, Marisol, Oronules, Oroval
	Mandariinit:	Clemenvilla, Fortuna, Ortanique
	Satsuma:	Clausellina
	Välimerenmandariini:	Común

Sitruunoita:		Primofiori, Verna

Espanjalaisia appelsiininilajikkeita

Blancas-ryhmä
"Blancas" (englanniksi Blondes) on ryhmä aikaisin kypsyviä vaaleakuorisia ja vaaleamehuisia etupäässä
tuoremehuksi käytettäviä appelsiineja. Jotkin lajikkeet kypsyvät jo marras-joulukuussa aivan
appelsiinisatokauden alussa. Lajikkeet ovat vanhoja, niissä on hieno aromi ja ne ovat
hyvin mehukkaita. Kuten kaikissa parhaan makuisissa sitrushedelmissä, myös monissa
"Blancas"-ryhmän appelsiineissa on siemeniä. Koska nykyisin on saatavilla useita
siemenettömiä lajikkeita, jotka käyvät paremmin kaupaksi, on Blancas-ryhmän
siemenellisten lajikkeiden kaupallinen merkitys vähentynyt.

Kun on jalostettu siemenettömiä appelsiineja (ja mandariineja sekä greippejä) on se tapahtunut maun
ja mehukkuuden kustannuksella. Mehukkaita ja aromikkaita Blancas-appelsiineja käytetään
Espanjassa aamiaisella tuoremehun puristamiseen. Espanjalaiset myös syövät tuoreina
hedelminä mieluiten paremman makuisia paikallisia appelsiineja kuin vientiin
meneviä siemenettömiä lajikkeita.


LAT	Citrus × sinensis ’Berna’
	Berna (Verna) on alkuperäinen espanjalainen appelsiinilajike. Tämä "Blancas" ryhmään kuuluva on tärkeä myöhäinen lajike. Se kypsyy vasta maaliskuussa ja pidentää näin satokautta. Berna on koko Välimerenalueen myöhäisin kypsyvä appelsiinilajike. Hedelmät säilyvät puussa hyvälaatuisina pitkään ja niitä voidaan poimia kevään loppuun asti. Hedelmä on keskikokoinen ja lähes siemenetön, mehukas ja makea. Kuori on melko ohut ja kiinteä. Puu on hidaskasvuinen, muodoltaan kompakti, keskikokoinen ja vaati useamman vuoden tuottaakseen hedelmiä, mutta on sitten hyvin runsassatoinen. Berna tunnetaan myös nimillä Bernia, Verna, Vernia, Verda ja Bedmar.
ENG	Berna orange, Verna orange
Kuva		© IVIA OTRI


LAT	Citrus × sinensis ’Cadenera’

FIN	Appelsiinilajike 'Cadenera'
	Cadenera on keskikokoinen appelsiini, joka on muodoltaan melkein täydellisen pyöreä. Alkuperäisen emopuun, josta lajike on syntynyt, ajatellaan olleen kotoisin ehkä Argentiinasta. Lajike on alunperin vapaapölytteinen siementaimi, joka löydettiin 1870. Lähes siemenetön lajike, hyvin ohutkuorinen, erittäin mehukas ja hyväarominen. Siitä tuli pian yksi Espanjan tärkeimmistä lajikkeista jota kasvatetaan myös Marokossa ja Algeriassa. Hedelmä pysyy kypsänä pitkään puussa laadun kärsimättä. Cadenera kypsyy marraskuussa. Puu on voimakaskasvuinen, tuottoisa ja kestää jopa lievää hallaa. Tunnetaan myös nimillä Cadena Fina, Cadena sin hueso, Cadenera de Careagente, Comice, Cornice, Ducroq, Orero, Précoce de Valence, Précoce des Canaries, Précoce du Rharb, Valencia san Pepins.
ENG	Cadenera orange
FRA	Orange Cadenera
Kuvat		© C. Jacquemond / INRA © IVIA OTRI


LAT	Citrus × sinensis ’Castellana’

	Castellana Castellana on hyvin vanha espanjalainen "Blancas"-ryhmän appelsiini, jonka tarkkaa syntytaustaa ei tunneta. Hedelmät ovat keskikokoisia, lähes pyöreitä ja niissä on joitain siemeniä. Kuori on melko ohut ja hieman karheapintainen. Hedelmä on hyvin mehukas ja vähähappoinen, maultaan makea. Castellana on aikainen lajike; hedelmät kypsyvät usein jo marraskuussa. Puu on hyvin satoisa ja Castellana on tärkeä lajike Almerian maakunnassa etelärannikolla jossa se kypsyy vielä aikaisemmin kuin muualla. Castellana on korkealaatuinen, aromikas, vähähappoinen, makea ja mehukas hedelmä. Mutta siinä on siemeniä. Espanjassa sitä käytetään tuoremehun puristamiseen.
ENG
Kuva		© IVIA OTRI


LAT	Citrus × sinensis ’Comuna’
	Comuna Comuna on vanhin tunnettu Välimerenalueen appelsiinilajike. Sitä viljellään myös mm. Italiassa nimellä Comuna ja Maltalla nimellä Malta Common. Lajikkeen alkuperää ei tunneta. Puu on hyvin voimakaskasvuinen ja tuottaa ison sadon. Kuten kaikki maultaan korkealuokkaisimmat appelsiinit, myös Comunassa on siemeniä. Hedelmä on kooltaan iso ja hyvin mehukas. Lajike kypsyy satokauden puolivälissä joulu-tammikuussa. Koska samassa vaaleiden tuoremehuappelsiinien ryhmässä on nykyään myös paremmin kaupaksi meneviä siemenettömiä lajikkeita, on Comunan merkitys viime vuosina vähentynyt. Se mikä siemenettömyydessä appelsiineissa voitetaan hävitään kuitenkin maussa, aromissa ja mehukkuudessa. Salustiana on alunperin Comunan erilaistunut oksamuunnos.
ENG	Comuna orange
Kuva		© IVIA OTRI


LAT	Citrus × sinensis ’Salustiana’

	Salustiana Lajike on Valenciassa Espanjassa syntynyt spontaani muunnos Comuna lajikkeesta. Vanhaan Comuna puuhun eräässä luostarissa kasvoi oksa, jonka appelsiinit erosivat puun muista appelsiineista. Koska ne olivat hyvänmakuisia paikalle kutsuttiin viereisessä Enovan kaupungissa lähellä Valenciaa asunut tunnettu appelsiiniviljelijä Don Salustiano Pallas. Hän ryhtyi lisäämään lajiketta ja toi sen markkinoille vuonna 1950 nimellä Salustiana. Koska hedelmä on siemenetön, hyvänmakuinen, makea ja korkealaatuinen, on siitä tullut suosittu viljelylajike myös Algeriassa ja Marokossa alueilla joiden ilmasto-olosuhteet vastaavat Valencian ympäristöä. Salustiana on arvostettu tuoremehuappelsiini ja joidenkin mielestä se maultaan ja ominaisuuksiltaan paras Blancas-ryhmän appelsiini. Espanjan Salustiana tuotanto vuonna 2006 oli 251 000 tonnia, josta pääosa sijoittuu Valencian, Cordoban ja Sevillan alueille. Salustiana muistuttaa hieman Cadeneraa, mutta on muodoltaan litteämpi ja kypsyy Cadeneraa aiemmin. Lajike tunnetaan myös nimillä Pallas Salustiana, Salus ja Salustiano. Don Salustiano Pallas omistaa Enovassa Valencian lähellä sijaitsevan tarhan, jolta lajike on kotoisin. Viime vuosina Salustianaa on ilahduttavasti tuotu Suomeen keskitalvella mm. Marokosta.
ENG	Salustiana orange
FRA	Orange Salustiana
Kuvat		(1,3) © C. Jacquemond / INRA (2) © IVIA OTRI


LAT	Citrus × sinensis ’Valencia Late’

FIN	Valensianappelsiini 'Late'
	Vaikka valensianappelsiinit kypsyvät muita lajikkeita myöhemmin, on 'Valenciasta' vielä jalostettu 'Valencia Late', joka kypsyy kaikista appelsiineista viimeisenä ja pidentää appelsiinin satokauden ympärivuotiseksi. Pohjoisen pallonpuoliskon viimeisten Late-appelsiinien kypsyttyä alkaa eteläisen pallonpuoliskon appelsiinien satokausi, ja päinvastoin. Valencia Latea tuodaan Suomeen melko paljon myöhään keväällä ja aikaisin kesällä Euroopasta ja myöhään syksyllä esim. Etelä Afrikasta paikallisten sitrusten kasvukausien päättyessä.
ENG	Valencia Late orange
FRA	Orange Valencia Late
Kuvat		© C. Jacquemond / INRA © UCR Citrus Variety Collection

Takaisin sitruslajikkeisiin

Takaisin alkuun

Espanjalaisia napa-appelsiininilajikkeita
Mandariinisivulla on napa-appelsiinien yleisesittely.


LAT	Citrus × sinensis 'Navelate'

FIN	Napa-appelsiini 'Navelate'
	Napa-appelsiinien suosion ja hyvien ominaisuuksien takia on haluttu löytää samantyyppisiä lajikkeita, jotka kypsyisivät myöhemmin. Kastiliasta Espanjasta löytyi 1948 Washington Navel puusta erilaistunut oksaverso, joka tuli myyntilajikkeeksi 1957 nimellä Navelate. Sen hedelmä on hieman pienempi kuin Washingtonin, mutta 'napa-aihio' on myös pienempi ja puuttuu joskus kokonaan. Sen kuori on hyvin ohut ja kypsyttyään hedelmä pysyy hyvälaatuisena puussa jopa neljä kuukautta.
ENG	Navelate orange
FRA	Orange Navelate
Kuvat		© UCR Citrus Variety Collection © CCPP


LAT	Citrus × sinensis 'Navelina'
Syn	Citrus sinensis 'Dalmau' Citrus sinensis 'Smith's Early' Citrus sinensis 'Washington Early'
FIN	Napa-appelsiini 'Navelina'
	Navelina-lajikkeella on mielenkiintoinen historia. Napa-appelsiinien satokautta on haluttu kehittää pidemmäksi sesongin alkupäästä. Vuonna 1910 löytyi Kaliforniasta Washington-puun (ks. yllä) aikaisin kukkiva juuriverso, jonka annettiin kasvaa jotta paremmin huomattaisiin sen ominaisuudet. Vuonna 1933 tämä lajike lähetettiin jatkojalostukseen Espanjaan, jossa sitä lisättiin useaan kertaan ja aina valittiin taimista ne, jotka parhaiten vastasivat odotuksia. Lajike oli kypsä tuotavaksi markkinoille vuonna 1990, jolloin espanjalaiset antoivat sille nimeksi Navelina, pikku napa tai "napanen". 80 vuoden jalostustyön tuloksena oli syntynyt keskikokoinen hieman päärynän muotoinen siemenetön hedelmä, jossa on kiiltävä tummanpunertava kuori, ja jonka napa-aihio on pieni tai puuttuu. Hedelmä on mehukas ja vähemmän kirpeä kuin Washington, ja se kypsyy aivan ensimmäisten joukossa kauden alussa marras-, hyvinä vuosina jopa lokakuussa. Navelinaa tuodaan Suomeen paljon marras-joulukuussa. Tunnetaan myös nimillä Dalmau, Smith's Early ja Washington Early.
ENG	Navelina orange
FRA	Orange Navelina, Orange Washington précoce
Kuvat		© C. Jacquemond / INRA © UCR Citrus Variety Collection


LAT	Citrus × sinensis ’Ricalate’
	Ricalate on melko uusi espanjalainen napalajike. Se löytyi Ribera de Cabanesin kaupungista Castellónin maakunnasta Washington Navel puun mutaationa vuonna 1977 ja valmis lajike tuli kaupalliseen levitykseen 1990. Maahantuojat ovat viime vuosina tuoneet Suomeenkin Ricalatea melko hyvin. Puu on voimakaskasvuinen, keskikokoinen, piikitön ja satoisa. Hedelmä muistuttaa Navelatea muodoltaan, mutta kypsyy myöhemmin ja pysyy hyvälaatuisena puussa pitkään. Ricalate, kuten muutkin napa-appelsiinit, menettää jonkin verran hapokkuuttaan ja makeutuu ollessaan puussa pidempään. Sen sijaan poiminnan jälkeen hedelmän hapokkuus lisääntyy, jos kypsää hedelmää varastoidaan pitkään. Hedelmien tukkukauppiaat usein luulevat hedelmien tulevan makeammiksi säilytyksen aikana. Tämä ei pidä kypsien napa-appelsiinien kohdalla paikkaansa. Vaikka Ricalate ei täysin saavuta Washington Navel hedelmien laatutasoa, on se tärkeä kauppalajike koska kypsyy vielä Navelatea myöhemmin ja säilyy puussa hyvin.
ENG	Ricalate navel orange
Kuva		© IVIA OTRI

Muita napa-appelsiineja
Paitsi omia espanjalaisia lajikkeita kasvatetaan Espanjassa useita Appelsiini-sivulla esiteltyjä kansainvälisiä napa-appelsiineja kuten laadultaan parhaimmaksi napa-appelsiiniksi arvioitu Washington Navel, jota joskus soisi näkevän Suomessakin, sekä myöhäinen Lane Late, jota Suomessa sen sijaan myydään paljon.

Takaisin sitruslajikkeisiin

Takaisin alkuun

Espanjalaisia veriappelsiininilajikkeita
Espanjassa menestyvät kaikkein vaativimmatkin sitrushedelmälajikkeet kuten veriappelsiinit. Ne vaativat kuumaa
ja aurinkoista kesää, mutta kypsyäkseen talvella veriappelsiini vaatii suuren eron päivä- ja yölämpötilojen välillä.
Yöllä on oltava niin kylmää kuin mahdollista ilman että lämpötila painuu pakkasen puolelle. Muutoin
appelsiineihin ei kehity "veren" väriä tai se tulee vain kuoreen, mutta ei hedelmälihaan.
Sopivat olosuhteet tähän ovat Espanjan Välimerenpuoleista rannikkoa reunustavien
kukkuloiden rinteillä muutaman sadan metrin korkeudella.
Appelsiinisivulla on veriappelsiinien yleisesittely.


LAT	Citrus × sinensis ’Doblefina’
	Doblefina (Doble Fina). Lajikkeen alkuperä on jäänyt tuntemattomaksi. Doblefina oli kauan Espanjan tärkein veriappelsiini ja tunnettiin hyvin maan ulkopuolellakin. Doblefina on kuitenkin laadultaan jonkin verran epäluotettava ja suuresti riippuvainen kunkin vuoden sääolosuhteista kypsymisen loppupuolella alkutalvesta. Veriappelsiinille tyypillistä tummanpunaista väriä ei aina kehity hedelmän kuoreen ja voi hedelmälihassa jäädä vaillinaiseksi. Hyvissä olosuhteissa hyvänä vuonna Doblefina on erinomainen veriappelsiini. Hedelmä on keskisuuri tai pienehkö ja lähes siemenetön. Kuori on keskipaksu ja hieman nahkamainen, kiinteä eikä aina kuoriudu helposti. Kuori on kypsänä keltaoranssinen, sileähkö ja siinä on siellä täällä ruusunpunaisia alueita. Hedelmäliha on kiinteä ja mehukas. Siinä on punertavia alueita vuodesta riippuen joko kauttaaltaan tai paikoitellen. Aromi on keskivoimakas, hyvin omintakeinen ja Espanjan veriappelsiineille tyypillinen. Kypsyttyään hedelmä ei säily puussa pitkään ja vahingoittuu pudotessaan, mutta kestää sen sijaan hyvin pitkääkin kuljetusta laadun kärsimättä. Doblefina kypsyy sitrussesongin puolivälin jälkeen lopputalvella. Tunnetaan myös nimellä Inglesa. Kolme alla esiteltyä espanjalaista veriappelsiinia on alkuaan Doblefinan spontaaneja oksamuunoksia: puoliveriappelsiini Washington Sanguine (Doublefine Ameliorée), veriappelsiini Entrefina ja tummaveriappelsiini Sanguinelli.
ENG
Kuvat		© Gene Lester


LAT	Citrus × sinensis ’Washington Sanguine’
	'Washington Sanguine' on täysveriappelsiini Doblefinan puoliverimuunnos, joka on syntynyt Valenciassa. Kaikki Doblefinan muunnokset ovat tumman värin kehittymisen suhteen erilaisia. Muista puoliveriappelsiineista poiketen Washington Sanguine saa hyvissä olosuhteissa kuoreensa tummaa pigmenttiä ja sitä voi ulkonäkönsä puolesta erehtyä luulemaan tummaveriappelsiiniksi. Sisältä se on kuitenkin aina pääosin vaalea ja tummaa väriä on yleensä vain pilkkuina siellä täällä. Siitä huolimatta hedelmässä saattaa hyvinä vuosina olla voimakas veriappelsiinin maku. Hedelmä on veriappelsiineista kookkain ja hyvin mehukas. Lajiketta kasvatetaan ympäri maailmaa ja se tunnetaan myös nimillä Bahia Sanguinea, de Malte, Maltaise Demi-Sanguine, Grosse Ronde, Grosse Sanguine, Pedro Veyrat, Sanguine Grosse Ronde ja Washington Sangre. Washington Sanguinea tuodaan Suomeen keväisin paljon paitsi Espanjasta myös Marokosta.
ENG
Kuvat		© C. Jacquemond / INRA


LAT	Citrus × sinensis ’Entrefina’
	Entrefina Entrefina (Inglesa) on Doblefinan spontaani muunnos, joka löytyi Castellón de la Planan alueelta Espanjasta. Hedelmät ovat pienehköja, lähes pyöreitä ja yleensä siemenettömiä. Väri on Doblefinan kaltainen, mutta joskus jopa Doblefinaa arvaamattomampi tumman värin kehittymisen suhteen. Kuoren pinta ei ole yhtä sileä kuin Doblefinalla mutta Entrefinan hedelmäliha on mehukkaampaa. Entrefina säilyy puussa pidempään hyvälaatuisena kuin Doblefina. Kypsyy lopputalvella. Puu on hieman voimakaskasvuisempi kuin Doblefina, suurempi ja satoisampi eivätkä sen hedelmät kypsyttyään putoa yhtä helposti.
ENG
Kuva		© IVIA OTRI


LAT	Citrus × sinensis ’Sanguinelli’ ('Spanish Sanguinelli')
	'Sanguinelli' on veriappelsiineista kaikkein tummakuorisin, joskus lähes viininpunainen. Lajike syntyi Espanjassa Doblefinan erilaistuneena runkoversona vuonna 1950, mutta on jo valtaamassa alaa Espanjan muilta veriappelsiineilta. Syynä on Sanguinelliin luotettavasti kehittyvä, eri vuosien lämpötilavaihteluista riippumaton tumma väri. Hedelmä on suurikokoisempi ja muodoltaan epäsäännöllisempi. Sanguinelli on tasalaatuisempi ja tummaveriappelsiinin väritys on voimakas sekä kuoressa että hedelmälihassa. Sanguinellia pidetään kuoren väritykseltään kauneimpana veriappelsiinia. Sanguinelli säilyy puussa pitkään hyvälaatuisena ja kestää erinomaisesti kuljetusta. Sanguinellia kutsutaan usein nimellä Spanish Sanguinelli erotuksena tunnetusta italialaisesta veriappelsiiniryhmästä nimeltään Sanguinello, jolle se ei ole mitään sukua. Tunnetaan myös nimillä Sanguinella, Sanguinilla Negra, Allota ja Blutoval.
ENG
Kuvat		(1-2) © Gene Lester (3) © Joe Real

Takaisin sitruslajikkeisiin

Takaisin alkuun

Espanjalainen pomeranssi


LAT	Citrus × aurantium 'Sevillano'
	Pomeranssi Pomeranssi on espanjaksi naranja amarga tai naranja agria. Cordobaa vuosina 731 - 1236 hallinneet kalifit määräsivät 800 ja 900-luvuilla julkisten rakennusten seinustoille, pihoille ja teiden varsille kasvamaan pomeransseja. Niiden kaunis ulkonäkö sekä kukkien ja hedelmien hienostunut tuoksu miellyttivät arabihallitsijoita. Tämä valloittajien mukana etelästä Marokon kautta tullut pomeranssilajike, nykyiseltä nimeltään 'Sevillano', menestyi hyvin Iberian niemimaan eteläosissa ja yhä edelleen sen suurimmat viljelmät ovat Sevillan kaupungin ympäristössä. Eurooppaan myöhemmin saapunut karvasimeläpomeranssi levisi 1100-1200-luvuilla Lähi-idästä palaavien ristiretkeläisten mukana Välimeren pohjoisrannikolle. Sevillano on voimakaskasvuinen ja hedelmät keskisuuria tai suuria. Pomeransseissa on paljon suuria siemeniä, jotka runsaan pektiininsä takia soveltuvat hyvin marmeladin valmistamiseen. Pomeranssimarmeladin valmistusohje ja kaupassa olevia valmiita pomeranssimarmeladeja löytyy Sitrusmarmeladit sivulta. Hedelmät kypsyvät Sevillassa joulukuun lopulta alkaen ja niitä korjataan elintarviketeollisuutta varten, lähinnä marmeladin valmistamiseen. Hedelmän kuivattua kuorta käytetään Suomessa mm. piparkakkujen, mämmin ja glögin mausteena. Kokonaiset kuivatut kuoret ovat tärkeä sitrusliköörien aromiaine. Tunnettuja pomeranssilikööreitä ovat mm. Grand Marnier, Cointreau, Triple Sec ja Curaçao. Lisää tietoa hedelmästä, likööreistä ja muista pomeranssin käyttötavoista löytyy sivulta Pomeranssit.
ESP	Naranja amarga, Naranja agria
Kuvat		(1) © C. Jacquemond / INRA (2) © IVIA OTRI © UCR Citrus Variety Collection

Takaisin sitruslajikkeisiin

Takaisin alkuun

Espanjalaisia mandariineja
Mandariinisivulla on Mandariinien yleisesittely.

Klementiini on Espanjan yleisin ja tunnetuin mandariini. Espanjassa viljellään myös satsumoita ja muita mandariineja. Espanjan Välimerenpuoleinen rannikko ja Baleaarien saaret ovat ilmastoltaan erinomaisia myös mandariinien viljelyyn. Kuuma ja kuiva kesä, syksyn lisääntyvät sateet ja talven viileät mutta hallattomat yöt kypsyttävät aromikkaita, mehukkaita ja pirteän raikkaita mandariineja. Espanjan sitrushedelmätuotannosta noin 35% on mandariineja, joista 65% on klementiinejä, 23% mandariineja ja12% satsumoita.

Espanjalaiset klementiinit

Mandariinit sivulla on klementiinin yleisesittely.
Klementiinistä on yllä olevan tilastonkin valossa tullut suomalaisten suosikkimandariini. Espanja on myös Suomeen tuotavien klementiinien suurin alkuperämaa. Espanjan klementiinilajikkeiden kirjo on laaja ja niiden ominaisuudet vaihtelevia. Klementiinien satokausi on pitkä. Ensimmäiset lajikkeet kysyvät jo lokakuun puolivälissä ja kausi jatkuu pitkälle keskitalveen. Alla on esitelty yleisimmät espanjalaista alkuperää olevat klementiinit.

Seuraavana ote Clemenules-lajikkeen esittelystä:

"Clemenules on viime vuosina saavuttanut lähes täydellisen valta-aseman Suomen kauppojen klementiinitarjonnasta. Olisi kuitenkin hyvä, että Suomeen tuotaisiin muitakin espanjalaisia klementiinejä. Lajikkeissa on suuria eroja ja valikoiman ollessa suurempi vuosittaiset laadunvaihtelut eivät korostu yhtä paljon... Marisol, joka kypsyy kuukautta ennen Clemenulesia pidentäisi klementiinisesonkia alkupäästä. Muita erinomaisia lajikkeita valikoimaa täydentämään ovat Clemenulesin oma muunnos Clemenpons, ja muut Finan muunnokset kuten Arrufatina ja Oronules. Myöhäisemmät Clementard ja Hernandina taas kypsyvät pari kuukautta Clemenulesin jälkeen vasta keskitalvella ja pidentäisivät klementiinikautta loppupäästä."


LAT	Citrus reticulata 'Arrufatina'
	Arrufatina Arrufatina on Clemenulesin spontaani muunnos, joka löytyi vuonna 1968 Villarealin kaupungin läheltä Castellón de la Planan maakunnassa. Puu on isokokoinen, mutta piikikäs myös aikuisena mikä hieman hankaloittaa poimintaa. Hedelmä on isokokoinen, siemenetön ja keskimehukas. Hedelmät kypsyvät aikaisin, kolme viikkoa ennen Clemenulesia. Arrufatinaan liittyy hedelmän kypsymisen kannalta mielenkiintoinen piirre. Hedelmien kuoren väri muuttuu puussa ollessaan vihertävästä kypsän oranssin väriseksi paljon sisäisen kypsyyden saavuttamisen jälkeen. Tässä suhteessa Arrufatina hieman muistuttaa satsumoita, jotka voivat olla makeita ja kypsiä vaikka kuoressa on vielä vihreää väriä. Arrufatinan kuoren väri muuttuu vasta useita viikkoja kypsymisen jälkeen. Silloin hedelmän kuori jo alkaa irrota, jolloin se pehmenee ja hieman pullistuu. Tämä laskee hedelmän laatua. Mutta jos hedelmät poimitaan puusta vielä puoliksi vihreinä tapahtuu kuoren värin muuttuminen samaan aikaan kypsymisen kanssa sadonkorjuun jälkeen. Hedelmä pysyy näin kiinteänä ja korkealaatuisena jolloin se kestää hyvin myös kuljetusta.
ENG
Kuva		© IVIA OTRI


LAT	Citrus reticulata 'Clemenpons'
	Clemenpons on Espanjassa harvinainen sitrushedelmä siinä suhteessa että lajike on patentoitu ja sen luvaton lisääminen ja kasvattaminen on kielletty. Clemenponsin, sen kasvatus- ja lisäämisoikeudet sekä patentin omistaa Juan Pons. Hedelmän tyvi ja pohja ovat hieman sisään painuneita ja sen kuoressa on voimakas, vähän anista muistuttava tuoksu. Clemenpons on Clemenulesin spontaani muunnos, joka löytyi Pegon alueelta Alicanten maakunnasta vuonna 1968. Hedelmän ominaisuudet muistuttava muuten Clemenulesia mutta se kypsyy noin kaksi viikkoa Marisolin jälkeen, viikon Oronulesin jälkeen ja kaksi viikkoa ennen Clemenulesia. Clemenpons-puu on kasvutavaltaan tiivis ja hieman hidaskasvuinen . Se saavuttaa satokypsyyden vasta 11-12 vuotiaana, kahdeksan vuotta taimen istuttamisen jälkeen, mutta on täysikasvuisena hyvin runsassatoinen Clemenulesin tapaan. Puun korkeus on silloinkin keskimäärin vain 2,8 metriä joten se on klementiinipuuksi pienikokoinen, mikä helpottaa sadonkorjuuta ja mahdollistaa lyhyemmän istutusvälin.
ENG
Kuvat		© Citricos de España


LAT	Citrus reticulata 'Clementard'
	Clementard Lajikkeen tarkka alkuperä on tuntematon. Ominaisuuksiensa perusteella sen arvellaan kuitenkin olevan Fina mandariinin muunnos. Clementard muistuttaa Hernandinaa kaikkien muiden piirteiden osalta paitsi että hedelmän kuoren väri on vaaleampi ja hedelmä kypsyy vielä Hernandinaakin myöhemmin. Koska Hernandina on myöhainen lajike kypsyy Clementard yhtenä viimeisimmistä klementiineistä vasta keskitalvella, mihin sen nimikin viittaa.
ENG
Kuvat		© IVIA OTRI


LAT	Citrus reticulata 'Clemenules' ('Nules')
	Clemenules Clementina de Nules on Fina klementiinin spontaani muunnos joka löytyi Nulesin kaupungista Espanjassa vuonna 1953. Ensimmäiset siemenettömät ja maukkaat hedelmät kypsyvät marraskuussa mutta satokausi jatkuu alkuvuoteen, joka tekee viljelystä kannattavampaa koska viljelijän ei tarvitse myydä koko satoa yhdellä kertaa tarjonnan ollessa huipussaan. Clemenules on erinomainen klementiini. Hedelmän mehukkuus ja sokerin-hapon suhde vaihtelevat kuitenkin vuosittain sääolosuhteiden mukaan ehkä hieman enemmän kuin muissa lajikkeissa. Monien mielestä Clemenules on hyvänä vuonna makein ja aromiltaan parhain klementiini. Clementina de Nules tunnetaan myös nimillä Clemenules, Nules, Nulesina, Reina ja Victoria. Clemenules on viime vuosina saavuttanut lähes täydellisen valta-aseman Suomen kauppojen klementiinitarjonnasta. Olisi kuitenkin hyvä, että Suomeen tuotaisiin muitakin espanjalaisia klementiinejä. Lajikkeissa on suuria eroja ja valikoiman ollessa suurempi vuosittaiset laadunvaihtelut eivät korostu yhtä paljon. Klementiinistä on tullut suomalaisten suosikkimandariini. Marisol, joka kypsyy kuukautta ennen Clemenulesia pidentäisi klementiinisesonkia alkupäästä. Muita erinomaisia lajikkeita valikoimaa täydentämään ovat Clemenulesin oma muunnos Clemenpons, ja muut Finan muunnokset kuten Esbal ja Oronules. Myöhäiset Clementard ja Hernandina kypsyvät pari kuukautta myöhemmin vasta keskitalvella ja pidentäisivät klementiinikautta loppupäästä.
ENG
Kuvat		© Gene Lester


LAT	Citrus reticulata 'Esbal'
	Esbal Myös Esbal on Finan muunnos. Se löytyi Saguntosta Valencian läheltä vuonna 1966. Puu on voimakaskasvuinen ja isokokoinen. Myös hedelmät ovat Finaa suuremmat. Hedelmälihassa on erinomainen happo/sokeri tasapaino ja miellyttävän voimakas aromi Esbal on aikainen lajike ja kypsyy ennen Finaa. Hedelmät on korjattava pian kypsymisen jälkeen koska ne ovat kypsyttyään arkoja sateelle ja aamukasteelle. Muuten hedelmät ovat hyvälaatuisia ja kestävät kuljetusta. Puu on runsassatoinen ja menestyy parhaiten alueilla joissa sateen ja liiallisen kosteuden riski kypsymisen loppuaikoina on vähäinen jolloin hedelmät eivät kooltaan jää liian pieniksi.
ENG
Kuva		© IVIA OTRI


LAT	Citrus reticulata 'Fina'
	Fina Lajike on historiallisesti tärkein espanjalainen klementiini. Emopuu, josta lajike jalostettiin tuotiin Algeriasta Espanjaan vuonna 1925. Finaa on myöhemmin käytetty paljon jalostustyössä kehitettäessä uusia klementiinejä. Lähes kaikki Espanjan muut myöhemmät klementiinilajikkeet polveutuvat tavalla tai toisella Finasta. Puu on voimakaskasvuinen, lehtevä ja runsastuottoinen. Hedelmät ovat kooltaan pieniä, usein vain 5 cm halkaisijaltaan, joten Fina ei ole viljelijöille aina yhtä kannattava kuin isommat lajikkeet. Maultaan, jossa yhdistyvät ihanteellinen määrä makeutta ja pirteää happoisuutta, Fina on kuitenkin yksi parhaista. Monet pitävät vanhaa Fina lajiketta Espanjan klementiinien aatelistoon kuuluvana. Fina on yksi harvoista mandariineista, jotka kypsyttyään säilyvät puussa hyvälaatuisena joitain viikkoja. Tämä mahdollistaa satokauden pitenemisen ja parantaa viljelyn kannattavuutta. Lajiketta kasvatetaan paljon myös Yhdysvalloissa. Fina tunnetaan myös nimillä: Clementina sin hueso ja Clementina del terreno.
ENG
Kuvat		© IVIA OTRI © Joe Real


LAT	Citrus reticulata 'Hernandina'
	Hernandina on alunperin Fina klementiinin muunnos, joka löytyi vuonna 1966 Picasentin alueelta Valenciasta. Puu on voimakaskasvuinen ja suurikokoisempi kuin Fina. Koko, muoto sekä sokeri- ja mehupitoisuus on paljolti Finan kaltaisia, mutta hedelmät kypsyvät kuukauden, kaksi Finan jälkeen vasta helmikuun puolivälissä ja pidentävät näin klementiinien satokautta huomattavasti. Hernandina on siemenetön. Hedelmät pysyvät puussa pitkään, mutta korjuu tehdään kuitenkin melko pian hedelmien kypsyttyä koska puussa hedelmä menettää jonkin verran mehukkuuttaan ja klementiineille tyypillistä hapokkuutta.
ENG
Kuva		© IVIA OTRI


LAT	Citrus reticulata 'Marisol'
	Marisol Nimi tarkoittaa merta ja aurinkoa (mar y sol). Lajike on yksi ensimmäisinä kypsyvistä sitrushedelmistä. Joillekin Marisol-klementiinien ilmestyminen kauppoihin syys-lokakuussa on ensimmäinen merkki lähestyvästä talvesta. Monet pitävät klementiinin pirteästä hapokkuudesta. Lajike on Oroval klementiinin spontaani muunnos, joka löydettiin Bechín kaupungista Castellón de la Planan maakunnassa 1970. Puussa on nuorena isoja ja kovia piikkejä, mikä hankaloittaa poimimista, mutta ominaisuus katoaa puun kasvaessa ja satojen parantuessa. Marisol on raikkaan pirteä ja yksi mehukkaimmista klementiineistä. Ominaisuus korostuu kuivina syksyinä jolloin muihin aikaisiin lajikkeisiin ei aina ehdi kehittyä mehukkuutta. Marisol oli yleinen hedelmä kaupan tiskeillä syksyisin vielä joku vuosi sitten. Klementiinilajikkeissa on suuria eroja ja olisi suotavaa ettei mikään yksi hyvä lajike kokonaan syrjäyttäisi muita klementiinejä.
ENG
Kuvat		© UCR CCPP © UCR Citrus Variety Collection


LAT	Citrus reticulata 'Oronules'
	Myös Oronules on Fina klementiinin muunnos, joka niinikään löytyi Nulesin kaupungista Clemenulesin ohella. Puu on voimakaskasvuinen, mutta keskikokoinen. Hedelmä on pienikokoinen Finan tapaan. Väri on voimakas punaoranssi ja hyvin huomiota herättävä. Hedelmäliha on pehmeää, mehukasta ja aromiltaan miellyttävää. Oronules on eräs aikaisimpia mandariinilajikkeita ja kypsyy joskus jopa syyskuun loppupuolella ja kilpailee siten Marisolin ja Arrufatinan kanssa aikaisimman lajikkeen tittelistä.
ENG
Kuva		© IVIA OTRI


LAT	Citrus reticulata 'Oroval'
	Oroval on myös Fina klementiinin munnos, joka löydettiin Quart de les Vallsin kaupungista lähellä Valenciaa. Puu on voimakaskasvuinen ja siinä on nuorena paljon isoja kovia piikkejä. Ominaisuus katoaa puun kasvaessa täysikokoiseksi. Hieman keskikokoa suuremmat siemenettömät hedelmät ovat pehmeitä, mehukkaita ja pirteän raikkaita. Oroval kypsyy aikaisin, hieman ennen Finaa ja on tyypillinen mandariini, joka ei kypsyttyään säily puussa hyvälaatuisena. Koko sato on poimittava heti sen kypsyttyä, muuten kuori irtoaa itse hedelmästä, pehmenee ja pullistuu. Silloin se kestää huonosti pitkää kuljetusta ja laatu heikkenee ennen kuin hedelmät saavuttavat asiakkaan. Oikeaan aikaan poimitut Orovalit ovat yhtä hyviä kuin muutkin klementiinit. Oroval sopii kuitenkin parhaiten kotimaan ja lähialueiden kulutukseen. Vientiin aiotut hedelmät on poimittava puusta hieman ennen niiden täydellistä kypsymistä.
ENG
Kuvat		© Joe Real © CCPP

Takaisin sitruslajikkeisiin

Takaisin alkuun

Espanjassa kasvatettavia mandariinilajikkeita


LAT	Citrus reticulata 'Clemenvilla' ('Nova')
	Clemenvilla on yksi parhaista mandariineista. Se on herkullinen, voimakasarominen ja hyvin mehukas. Klementiineistä Clemenvillan erottaa mm. paksumpi, pinnaltaan hieman appelsiinin pintaa muistuttava kuori, joka ei irtoa aivan yhtä helposti kuin klementiinien kuoret. Nimestään huolimatta Clemenvilla ei ole aito klementiini vaan mutkikas sitrusristeymä. Toinen sen vanhemmista on Fina klementiini (= välimerenmandariini × appelsiini) ja toinen Orlando tangelo (= tangeriini × greippi). Näin Clemenvilla on neljän sitrushedelmän risteytys. Tälläisissä monimutkaisissa risteymissä lasketaan minkä hedelmän geenejä on laskennallisesti eniten. Koska greippi on appelsiinin ja pomelon risteymä on Clemenvillassa tosiasiallisesti eniten appelsiinin geenejä. Clemenvilla on erinomainen marmeladilajike. Jos Clemenvilla-viljelmä on erillinen, ovat hedelmät täysin siemenettömiä, mutta jos läheisyydessä on pölyttäviä sitruslajikkeita, saattaa Clemenvilloissa olla yksittäisiä siemeniä. Tätä neljän sitruslajikkeen risteymää kutsutaan myös Espanjassa joskus sen amerikkalaisella nimeällä Nova. Yhdysvalloissa mandariinin nimi on Tangelo Nova.
ENG
Kuvat		© IVIA OTRI © C. Jacquemond / INRA


LAT	Citrus reticulata 'Fortuna' ('Fortune')
	Fortuna on Kalifornialainen klementiinin ja tangeriinin risteytys Fortune vuodelta 1964 Puu on voimakaskasvuinen ja isokokoinen ja tuottoisa. Tiheä lehvistö suojaa hedelmiä sekä talven tuulilta että kevään auringolta. Hedelmä on keskisuuri ja muodoltaan hieman litteä. Kuori on ohut mutta istuu kiinteästi hedelmän pinnassa eikä ole yhtä helposti kuorittava kuin puhtaat klementiinit. Hedelmäliha on kiinteää ja hyvin mehukasta. Aromi on voimakas ja maku hieman matalahappoisempi kuin kumpikaan vanhemmista. Hedelmässä on siemeniä, se risteytyy helposti muiden lajikkeiden kanssa eikä siemenistä kasva lajikeaitoa puuta. Hedelmät kypsyvät poikkeuksellisen myöhään, vasta maaliskuussa ja säilyvät puussa hyvälaatuisina pitkään. Yhdysvalloissa Fortune mandariinia suositellaan myös Kalifornian ja Arizonan kaikkein kuivimpiin, lähes autiomaaolosuhteisiin.
ENG
Kuvat		© IVIA OTRI © CCPP


LAT	Citrus reticulata 'Ortanique'
	Ortanique (lue: ortanik) on tangori, tangeriinin ja appelsiinin risteymä. Se löytyi sattumalta Jamaikalla vuonna 1900 ja nimi tulee lyhenteistä orange, (appelsiini), tangeriini ja jamaique (jamaikalainen). Ortanique'issä on joitain siemeniä, mutta se on poikkeuksellisen mehukas. Ortanique'iä tuodaan Suomeen keväisin mm. Espanjasta ja Marokosta. Hedelmä on mandariiniksi isokokoinen ja sen kuori on voimakkaan punaoranssin värinen. Ortanique on yksi mehukkaimmista mandariineista. Hedelmät ovat siemenettömiä kun ne kasvavat erillään muista mandariinilajikkeista, mutta jos lähistöllä on pölyttäviä mandariineja saattaa Ortanique'in hedelmiin kehittyä siemeniä ristipölytyksen ansiosta. Ortanique on laadultaan ja maultaan yksi kaikkein parhaimmista mandariineista. Se on myös yksi parhaimmista lajikkeista mandariinimarmeladiin. Hedelmät kypsyvät Espanjassa helmikuun lopulta alkaen, Marokossa hieman aiemmin ja pysyvät puussa korkealaatuisina pitkään, mikä parantaa viljelyn kannattavuutta. Ortanique'in ainoa ongelma on tiukasti istuva kuori, joka joskus hieman vaikeutta mandariinin kuorimista. Kuoresta irtoaa taitettaessa paljon aromaattista mandariiniöljyä. Useassa maassa kasvatetaan samantyyppisiä mandariinin ja appelsiinin risteymiä. Kyprokselta lajiketta tuodaan Suomeen nimellä Mandor ja Mandora, Etelä-Afrikasta nimillä Orri, Or ja Tambor sekä Israelista nimillä Or ja Topaz. Muita nimiä ovat: Artounik, Australique, Orantanique, Ormanda, Ortaline, Uruline, Urunique ja Villa Late.
ENG
Kuvat		© Gene Lester

Takaisin sitruslajikkeisiin

Takaisin alkuun

Espanjalainen satsumalajike


LAT	Citrus reticulata 'Clausellina'
	Clausellina on Owari satsuman spontaani muunnos, joka löydettiin Almazoran alueelta Castellón de la Planan maakunnasta vuonna 1962.. Puu on hidaskasvuisempi ja pienikokoisempi kuin Owari. Hedelmät ovat hyvin Owarin kaltaisia mutta mehukkaampia ja siemenettömiä. Puu on hyvin satoisa. Clausellina kypsyy muutamaa viikkoa aikaisemmin kuin Owari
Kuva		© IVIA OTRI

Espanjalaisen Clausellinan ohella muita
Espanjassa kasvatettavia satsumoita ovat mm. japanilaista alkuperää olevat lajikkeet
'Owari' ja 'Okitsu'
joita molempia tuodaan syksyisin Suomeen hyvin paljon.

Takaisin sitruslajikkeisiin

Takaisin alkuun

Espanjalainen välimerenmandariini
Katso välimerenmandariinin (Citrus × deliciosa Tenore) yleisesittely Mandariinit sivulla.


LAT	Citrus reticulata 'Común'
Syn	Citrus × deliciosa Tenore
	Välimerenmandariini luokiteltiin aiemmin omaksi lajikseen Citrus × deliciosa Tenore, mutta nyttemmin kaikki mandariinit luokitellaan lajiin Citrus reticulata Blanco. Välimerenmandariini on vanhin Euroopassa tunnettu mandariini ja se lienee kasvanut Italiassa jo 1800-luvun alussa heti kun mandariinit viimeisenä sitrushedelmänä saapuivat Kauko-Aasiasta Eurooppaan. Välimerenmandariini on todennäköisesti Euroopassa syntynyt spontaani muunnos koska lajiketta ei tunneta mandariinin alkusijoilla Kiinassa tai Japanissa. Puu on nopeakasvuinen ja kookas. Hedelmä on tavallisesti normaalin mandariinin kokoinen, mutta huonoina vuosina jäävät hedelmät melko pieniksi jos sato on runsas. Mandariini on maultaan kenties kaikista mandariineista voimakkain ja aromaattisin, mutta siinä on runsaasti siemeniä. Koska viime vuosikymmeninä on kehitetty paljon siemenettömiä mandariineja, ei välimerenmandariineja enää tuoda Suomeen. Muita mandariineja ja klementiinejä sekä satsumoita tuodaan entiseen tapaan. Välimerenmandariini kypsyy joulukuun lopussa ja on poimittava heti, koska hedelmien laatu kärsii jos ne jätetään pitkäksi aikaa puuhun. Lajiketta viljellään Euroopassa enää siellä täällä, eniten Italiassa nimellä Avana, koska sen kysyntä on viime aikoina ollut laskussa. Paikalliset pienviljelijät kuitenkin kasvattavat puita edelleen koska pitävät hedelmien mausta. Niistä puristetaan tuoremehua ja kuorista sekä lehdistä valmistetaan mandariiniöljyä. Pohjois-Amerikassa samaa mandariinia kutsutaan pajunlehtimandariiniksi (Willowleaf mandarin) lehtiensä muodon vuoksi tai itkuraitamandariiniksi (Weeping Willow mandarin) itkuraitaa (Salix × sepulcralis) muistuttavan kasvutapansa vuoksi. Willowleafiä on myös kaytetty lukuisissa uusissa risteytyksissä sen makuominaisuuksien vuoksi. Välimerenmandariinia viljellään lähes kaikissa Välimerenalueen maissa ja sillä on useita nimiä, joista tunnetuimmat ovat: Ba Ahmed (Marokko), Blida, Boufarik ja Bougie (Algeria), Bodrum (Turkki), Paterno ja Palermo (italia), Nice ja Provence (Ranska), Valencia (Espanja) ja Setúbal (Portugali). Synonyymejä nimelle Común (tavallinen) ovat commune (ranska), común (espanja), gallego (portugali), koina (kreikka), yerli (turkki) ja beladi (beledi ja muita kirjoitusmuotoja) arabiaksi. Muita nimiä ovat Effendi tai Yousef Effendi (Egypti ja lähi-itä), Avana ja Speciale (Italia), Thorny (Australia), Mexirica ja Do Rio (Brasilia), sekä Chino ja Amarillo (Meksiko).
Kuvat		(1) © IVIA OTRI (2) © C. Jacquemond / INRA © UCR Citrus Variety Collection (4) © CCPP

Takaisin sitruslajikkeisiin

Takaisin alkuun

Espanjalaisia sitruunalajikkeita


LAT	Citrus limon ’Primofiori’
Syn	Citrus limon 'Fino' Citrus limon 'Mesero' Citrus limon 'Blanco'
	Primofiori saattaa olla yleisin Suomessa myytävä sitruunalajike. Tämän espanjalaisen lajikkeen alkuperäinen nimi on Fino. Espanjassa sitä kutsutaan yleisimmin nimellä Mesero, mutta lajiketta viedään ulkomaille nimellä Primofiori. On tärkeää, ettei espanjalaista Primofiori lajiketta sotketa italialaisen Femminello lajikkeen erääseen satokauteen nimeltään Primofiore. Primofiori (Mesero, Blanco) on Espanjan tärkein sitruunalajike ja muodostaa 65% (572 000 000 kg) maan koko sitruunatuotannosta. Espanjan toiseksi suurin lajike on Berna (33%). Suomeen tuodaan vuosittain eniten sitruunoita juuri Espanjasta (1 300 000 kg). Toiseksi suurin tuontimaa on Etelä-Afrikka (600 000 kg). Primofiori puut ovat nopeakasvuisia, voimakaskasvuisia ja runsassatoisia. Hedelmät ovat tyypillisiä sitruunoita, Bernaa hieman pyöreämpia ja niiden tyven kaula ja pään nystyrä ovat Bernaa huomaamattomampia. Hedelmät ovat hieman Bernaa pienempiä ja mehukkaampia. Bernasta poiketen Primofiorilla on vain yksi satokausi joka alkaa lokakuussa ja päättyy helmikuussa. Bernan pääsato on helmikuulta lokakuulle. Lajikkeet täydentävät toisiaan samaan tapaan kuin Eureka ja Lisbon. Primofioria korjataan kauden aikana alueesta riippuen kahteen-kolmeen kertaan. Pienikokoisimmat hedelmät jätetään kypsyysasteesta riippumatta puuhun kasvamaan kunnes ne saavuttavat myyntikoon.
ENG	Primofiori lemon, Fino lemon, Mesero lemon, Blanco lemon
FRA	Citron Fino
Kuvat		(1-2) © CCPP (3) © IVIA OTRI


LAT	Citrus limon ’Verna’
Syn	Citrus limon 'Berna'
FIN	Verna-sitruuna
	Verna (Berna) on lajike, jonka historiaa ei tunneta, mutta sitä viljellään eniten sen kotimaassa Espanjassa, jossa se on tällä hetkellä viljelypinta-alaltaan toinen lajike Primofiorin jälkeen. Vuonna 2006 sato oli 292 000 000 kg, 33% Espanjan sitruunoiden kokonaistuotannosta. Suomeen tuodaan eniten sitruunoita juuri Espanjasta. Verna puut ovat isoja ja piikittömiä. Yleensä ne kukkivat kahdesti vuodessa ja jos niille annetaan ns. Verdelli-käsittely, voidaan satoa korjata kolmasti vuodessa. Pääsato, Cosecha, on helmikuun puolivälistä heinäkuun loppuun. Nämä sitruunat ovat keskikokoisia ja niiden päässä on selvä nystyrä ja tyven puolella kohonnut "kaula". Hedelmät voivat jäädä puuhun useaksi viikoksi ilman että laatu kärsii. Toinen sato, Secundus ja kolmas, Verdelli (joita myydään Espanjassa nimellä Rodrejos) korjataan elokuulta lokakuun loppuun. Siemenettömät hedelmät jäävät vihreiksi ja niitä kylmäkäsitellään kosteassa kunnes väri muuttuu. Joskus joudutaan vihreää väriä poistamaan kaasulla. Käsittely ei vaikuta makuun. Nämä jälkisadot ovat kaupallisesti vähämerkityksisiä, mutta niiden avulla voidaan sesonkia pidentää ja tarjota sitruunoita myös loppukesällä ja syksyllä, jolloin sitruunoita ei luontaisesti ole saatavana.
ENG	Verna lemon, Berna lemon
FRA	Citron Berna
Kuvat		(1-2) © C. Jacquemond / INRA (3) © IVIA OTRI