Sitrussivut

Citrus Pages

   
Share









Sitruskasvien luokitus

Sivulla luodaan katsaus Citrus-suvun tieteelliseen luokitukseen, sen historiaan ja nykypäivään.
Sivulla etsitään vastausta kysymykseen: "Mikä latinankielinen nimi on oikea?"



Sitruskasvien tieteellinen luokitus
Mikä tieteellinen nimi on oikea?
Miksi auktorinimiä tarvitaan?
Luokitusesimerkkejä
Sitrustieteen historiaa

Sitrustutkimus tänään
Citrus-suvun uusi luokitus

Uutta tutkimusta





Sitruskasvien tieteellinen luokitus


Rusolimetti, Australian Sunrise Lime


 
Mikä tahansa sitrusten kasvitieteellinen luokitus kohtaa monia ongelmia. Kaikki sitruskasvit risteytyvät helposti keskenään. Näin on tapahtunut vuosituhansia luonnossa ja spontaania risteytymistä tapahtuu koko ajan myös hedelmäviljelyksillä. Sitruskasvien jatkuva kaupallinen jalostustyö tähtää sellaisten uusien lajikkeiden löytämiseen joilla olisi mahdollisimman monta haluttua ominaisuutta, mm. sopiva koko, mehukkuus, raikas maku, kuljetuksenkestävyys ja siemenettömyys.

Uuden lajin, uuden muunnoksen, uuden viljelylajikkeen ja sen muodon väliset erot voivat olla hyvin pieniä ja vaikeasti määritettäviä. Vanhojen jo tunnettujen lajikkeiden kohdalla joudutaan nykyisin tukeutumaan kaikkein uudenaikaisimpiin DNA-määrityksiin etsittäessä kasvien välisiä eroja.

 
Mikä tieteellisistä nimistä on oikea?
Nasnaranmandariiini Citrus amlycarpa




Hapanmandariini Citrus sunki




Kuningasmandariini




Aavikkositruuna, Citrus glauca




'Cocktail' greippi




'Dobashi Beni' mandariini
 
Tässä yleinen kysymys, johon moni sitrusharrastaja kaipaa vastausta. Toistakymmentä tiedemiestä on saattanut 300 vuoden aikana antaa eri latinankielisen nimen yhdelle ja samalle kasville.

Valitettavasti kysymykseen ei ole helppoa ja selkeää vastausta, jota voitaisiin soveltaa kaikkiin tapauksiin. Mutta parin viime vuosikymmenen aikana kansainvälisissä kasvitieteellisissä kokouksissa tehdyt päätökset yksinkertaistavat asiaa huomattavasti. Tässä on kuvattu muutama tärkein asiaan vaikuttava seikka.

Nykyisin vain Kansainvälinen kasvitieteellinen kongressi, joka on vuodesta 1900 alkaen pidetty joka viides vuosi, voi muuttaa kasvin tieteellistä nimeä. Päätöksissään se nojautuu Kansainväliseen kasvitieteellisten nimien koodistoon. Tällä hetkellä voimassa on Wienin koodi, joka julkaistiin vuonna 2006. Kongressien asiakirjoja säilyttää Kansainvälinen kasvitaksonomian yhdistys, jonka puheenjohtaja vuodesta 2005 lähtien on D.J. Mabberley, huomattava sitrustutkija, josta alempana enemmän.


Tokion koodi vuodelta 1994
Tokion koodista alkaen kasvin vanhin laillinen luokitus on oikea ja sitä tulee käyttää kaikissa tieteellisissä yhteyksissä (Tokyo Code 1994, Chapter II, Section III, Article 11.3.) Myöhempiä luokituksia tulee käyttää ainoastaan synonyymeinä tieteellisten nimien vertailussa. Käytäntöä kutsutaan etusijaperiaatteeksi. Tällä periaatepäätöksellä on erityisen suuri merkitys juuri sitruskasvien nimiin.


Mikä on laillinen luokitus?
Laillinen luokitus ei aina ole vuosiluvultaan vanhin latinankielinen nimi. Yllä mainituissa säädöksissä on tarkkaan määritelty tieteellisten nimien nykyiset pätevyysvaatimukset. Muutamia merkittävimpiä pääkohtia ovat:
a) kasvista on kirjoitettava riittävän selkeä latinankielinen kuvaus, jossa käytetään hyväksyttyjä kasvitieteellisiä termejä ja käsitteitä.
b) kasvista on talletettava riittävin osin varustettu kuivattu näyte julkiseen kasvitieteellisen herbaarioon. Nykyisin tällaisia ovat useimmiten yliopistojen tai kasvitieteellisten museoiden kokoelmat. Tätä alkuperäisnäytettä, ns. holotyyppiä, tarvitaan mahdollisissa myöhemmissä epäselvyystapauksissa. Aivan uutta on se, että nykyään myös Internetissä julkaistu samat pätevyysvaatimukset täyttävä kuivatun kasvin valokuva hyväksytään. Sen etuna on että samassa yhteydessä voidaan julkaista valokuvia elävästä kasvista ja sen osista. Esim. kukkien ja hedelmien muoto ja väri käyvät joskus paremmin selville valokuvasta.
c) auktorin (ks. alempana) on tämän jälkeen kirjoitettava asiaan tai laajempaan tutkimukseen liittyviä artikkeleita julkaistavaksi tärkeimmissä alan kansainvälisissä lehdissä. Artikkelin julkaisun katsotaan merkitsevän osoitusta kirjoitelman tieteellisestä pätevyydestä.
d) tämän jälkeen auktori lähettää tutkimuksensa esiteltäväksi tutkijakollegoilleen alan isoimmissa kansainvälisissä konferensseissa. Esittelypuheenvuoron saamista pidetään osoituksena tutkimustulosten hyväksymisestä.

Joskus tarvittava tutkimusmateriaali on aikojen saatossa kadonnut. Joskus päteviä tietoja ei alunperinkään ole tehty oikein tai riittävässä laajuudessa. Silloin ei voida nykyisten vaatimusten mukaan riittävällä varmuudella tietää mitä lajia, alalajia, muunnosta tai lajiketta auktori on tarkoittanut. Varsinkin jos holotyyppi on kadonnut eikä muiden sen ajan tutkijoiden kirjoituksista löydy viitteitä mainittuun kasviin. Tällaisessa tapauksessa ei kyseistä luokitusta pidetä laillisena ja voimaan astuu seuraava vaatimukset täyttävä luokitus. 


Aiempia menettelytapoja
Aiempina vuosisatoina tutkijat julkaisivat kirjoja, joissa usein oli hienoja yksityiskohtia sisältäviä piirroksia, joista esimerkkejä alempana. He lähettivät kirjoja, tai yksittäisen kasvin kyseessä ollen asianmukaiset tiedot, alan huomattavimmille tiedemieskollegoilleen. Kun nämä tutkijat myöhemmin omissa julkaisuissaan liittivät kyseisen auktorin nimen mainittuun kasviin pidettiin tätä merkkinä asian hyväksymisestä.



Pomeranssi





Bergamotti





'Atwood' appelsiini





'Honey' pomelo





Washington Navel appelsiini





'Bearss'  persianlimetti

Miksi auktorinimiä tarvitaan?

Kasvin tieteelliseen nimeen liitetään auktorinimi. Auktori on henkilö joka on luokitellut ja nimennyt kasvin. Auktorin nimi voi olla lyhenne. Vain Carl von Linnéstä käytetään nimikirjainta (L.), Citrus aurantium L. pomeranssi. Auktorinimen käyttöön on useita syitä. Pääsyy on tieteellisten nimien erottaminen toisistaan. Kaksi eri auktoria on voinut antaa eri luokituksen samalle kasville tai saman nimen kahdelle eri kasville. Vain auktorinimi selventää mitä luokitusta tarkoitetaan. Aiemmin syy saattoi olla se, että tieto kulki hyvin hitaasti. Kasvitieteilijä antoi kasville hienon ja kuvaavan nimen huomatakseen myöhemmin että 5 vuotta aiemmin toisella puolella maapalloa joku toinen tutkija oli jo antanut saman nimen kokonaan toiselle kasville.  Auktorinimi on tärkeä myös silloin jos luokitus kattaa vain osan toisen auktorin antaman nimen sisältämistä lajikkeista, jolloin näitä kahta luokitusta ei voida käyttää toistensa synonyymeinä. 


 Luokitusesimerkkejä
Etusijaperiaate:

Esimerkki A: kolmilehtisitrus
Citrus trifoliata L.
Citrus trifoliata L. on oikea kolmilehtisitruksen luokitus koska Carl von Linné (L.) antoi nimen jo vuonna 1763. Aiemmin paremmin tunnettu Poncirus trifoliata Raf. on Constantine Rafinesquen (Raf.) vuonna 1838 tekemä luokitus. (Kolmilehtisitruksen kuvaus englanniksi).

→ Kolmilehtisitruksen Citrus trifoliata ja sen risteymien luokitukset ja nimet Sitruskasvien nimet sivulla.


Kaksi auktorinimeä
:
Jos toinen auktori on myöhemmin täsmentänyt aiempaa luokitusta on vanhempi nimi suluissa. Samaa käytäntöä noudatetaan jos suvun nimi on myöhemmin muuttunut.

Esimerkki B: pomelo Citrus maxima (Burm.) Merril
Johannes Burman käytti alunperin luokitusta Aurantium maximum vuonna 1755, jolloin Aurantium tarkoitti kaikkia "appelsiinikasveja." Burmanin luokitus sisälsi useita Kaukoidän ja Tyynenmeren alueen pomelohybridejä. Elmer Merril rajasi vuonna 1917 luokituksen koskemaan meidän nykyisin tuntemaa pomelotyyppiä. Näiden välillä Linné oli luonut uuden suvun Citrus, johon pomelo kuuluu. Burmanin nimi suluissa osoittaa myös että kyseessä on eri suvun nimestä riippumatta sama kasvi eikä uusi laji.

Etusijaperiaatteen mukaan Citrus maxima (Burm.) Merril on pomelon oikea luokitus, eikä kirjallisuudessa usein näkyvä Citrus grandis Hassk., koska Burmanin maxima luokitus (1755) edeltää Justus Hasskarlin grandis luokitusta vuodelta 1842.

→ Pomelon Citrus maxima ja sen risteymien luokitukset ja nimet  Sitruskasvien nimet sivulla.

Esimerkki C: limekvatti Citrus × floridana (J. Ingram & H. Moore) Mabb.
Mabberley säilytti lajinimen floridana aiemmasta J. Ingramin ja H. Mooren luokituksesta XCitrofortunella floridana. Mabberley palautti limekvatin Citrus-sukuun myös välttääkseen ongelmallista hybridisuvun nimeä Citrofortunella, jossa etuosa viittaa yhden vanhemman sukuun Citrus ja jälkiosa toisen vanhemman sukuun Fortunella, jota ei muutenkaan tule enää käyttää (seuraava esimerkki D). Yksi Kansainvälisen kasvitieteellisten nimien koodiston tarkoitus on luoda yksiselitteisiä ja kuvaavia nimiä, joissa on mahdollisimman pieni sekaannuksen vaara. Aiempien auktoreiden nimi suluissa osoittaa myös tässä esimerkissä, että floridana on sama kasvi eikä uusi laji.

→ Kumkvattiristeymien luokitukset ja nimet Sitruskasvien nimet sivulla.   

Kun kasvi on selkeä risteymä käytetään nimessä nykyisin hybridimerkkiä × joka on kertomerkki, ei kirjain x. Kertomerkin voi kirjoittaa pitämällä Alt-näppäintä alaspainettuna, kirjoittamalla koneen numeronäppäimillä Num Lock päällä 0215 ja päästämällä sen jälkeen Alt-näppäimen ylös. Merkkiä ei luettaessa äännetä, sitä käytetään vain kirjoitetussa tekstissä.

Pikälehtikumkvatti





Limettisitruuna 'Lemonime' © C. Jacquemond / INRA




Puikeakumkvatti




Sukaattisitruuna 'Bajoura'





Kalamondiini





Kalamondiini





Sukaattisitruuna 'Etrog'





Satsuma 'Aoshima'





Pallerolimetti





Sukaattisitruna 'Italian'





Yuzu, Citrus × junos





Sitruuna 'Lisbon'


Kahden luokituksen osapeitto:

Asiat mutkistuvat hieman kun kaksi eri luokitusta sisältää osan toistensa lajikkeista. Etusijaperiaate ratkaisee.

Esimerkki D: pallerokumkvatti Citrus japonica Thunb. 'Marumi'
Walter T. Swingle loi kumkvateille uuden suvun Fortunella vuonna 1915 syistä, jotka hän on yksityiskohtaisesti perustellut teoksessaan The Botany of Citrus. Silloin tuntemilleen kumkvattityypeille hän loi uudet lajit: soikeakumkvatti Fortunella margarita Swingle, pallerokumkvatti Fortunella japonica (Thunb.) Swingle jne. Ensimmäisessä ja alkuperäisessä luokituksessa vuodelta 1784 Carl Peter Thunberg sisällytti eri kumkvattityypit samaan lajiin Citrus japonica Thunb. sen eri lajikkeina. Nykyisin tunnemme edellä mainitut kumkvattityypit lajikenimillä 'Nagami' ja 'Marumi'. Näin ollen Swinglen pallerokumkvatin luokitusta Fortunella japonica ei voida käyttää Thunbergin Citrus japonican synonyyminä siitä huolimatta että ne viittaavat samaan kasviin, koska Swinglen Fortunella  japonica sisältää vain pallerokumkvatin, mutta Thunbergin Citrus japonica sisältää kaikki kumkvattityypit. Pallerokumkvatin oikea luokitus on etusijaperiaatteen mukaan siis Citrus japonica Thunb. 'Marumi'. Vastaavasti viiden muun kumkvattityyppin luokitus on myös Citrus japonica Thunb. lisättynä lajikenimillä 'Nagami' (soikeakumkvatti), 'Meiwa' (makeakumkvatti), 'Hongkong' (pikkukumkvatti), 'Fukushu' (puikeakumkvatti) ja 'Malayan' (pitkälehtikumkvatti). 

→ Kumkvattien luokitukset ja nimet Sitruskasvien nimet sivulla.



Sama nimi kahdesta eri lajista:


Esimerkki E:  tangori Citrus nobilis Loureiro <  > mandariini Citrus nobilis Andrews (nom. illeg.)
João de Loureiro (1717-1791) antoi luokituksen Citrus nobilis Kaakkois-Aasian luontaisille mandariinin ja appelsiinin risteymille, joita nyttemmin kutsutaan nimellä tangori.  Henry Charles Andrews (1794-1830) antoi myöhemmin kaikkien mandariinien luokitukseksi nimen Citrus nobilis, joka on laiton eikä enää voimassa. Mandariinien yleisluokitus on Citrus reticulata Blanco. Tämä on hyvä esimerkki siitä miksi auktorinimen käyttö on välttämätöntä sekaannusten välttämiseksi.

→ Mandariinien luokitukset ja nimet Sitruskasvien nimet sivulla.



Yleinen sekaannus:


Esimerkki F: hapankvatti (kalamondiini) Citrus × microcarpa Bunge.
Enemmän on kirjoitettu ja keskusteltu hapankvatin oikeasta luokituksesta kuin kenties minkään muun sitruskasvin tieteellisestä nimestä. Asia on kuitenkin melko yksinkertainen, vaikka hapankvatin risteymätaustaa ei vielä ole pystytty täysin selvittämään. Sen hybridiluonne on kuitenkin laajasti tunnustettu. Yleisimmän olettamuksen mukaan yksi vanhemmista on hapanmandariini Citrus sunki Tanaka (1927), jonka myöhempi synonyymi on Citrus reticulata var. austera Swingle (1942). Toisen vanhemmista on arveltu olevan soikeakumkvatti Citrus japonica Thunb. 'Nagami' (ks. esimerkki D).

Yleisimmin käytetty luokitus Citrus madurensis Loureiro on vanhin, mutta laiton nimi. Tarvittavaa lähdeaineistoa ei ole säilynyt. Holotyyppi on kadonnut eikä kasvin kuvaus ei ole riittävä. Emme voi varmuudella tietää mitä kasvia Loureiro tarkoitti. Blanco antoi nimen Citrus mitis vuonna 1837.  Ingram & Moore antoivat nimen XCitrofortunella mitis vuonna 1975  ja Wijnands nimen Citrofortunella × microcarpa vuonna 1984. Molemmat ovat selvästi yrityksiä osoittaa hapankvatin risteymätausta ja sen vanhempien suvut Citrus ja Fortunella sekä aiempien auktorien luokitukset. Fortunella suku ei enää ole käytössä (esimerkki D), joten tällä konseptilla ei nyttemmin ole pohjaa. Lisäksi kukkakauppiaat käyttävät hapankvatin ruukkukasveista nimeä "Citrus calamondin", joka on keksitty, laiton nimi.

Hapankvatin vanhimman laillisen luokituksen Citrus microcarpa teki
Alexander Andrejewitsch von Bunge (1803-1890) vuonna 1833. Koska kasvi tiedetään risteymäksi kirjoitetaan nimien väliin nykyisin risteymämerkki × (ks. esimerkki C, hybridimerkki). Hapankvatin eli kalamondiinin oikea tieteellinen nimi on siis Citrus × microcarpa Bunge.

→ Hapankvatin ja muiden kumkvattiristeymien luokitukset ja nimet  Sitruskasvien nimet sivulla


Alunperin toisen auktorin käyttämä nimi (ex):


Merkintä ex viittaa nimeen joka on alunperin toisen auktorin antama nimi, jota hän ei kuitenkaan julkaissut lailliseen luokitukseen oikeuttavalla tavalla.

Esimerkki G: bergamotti Citrus aurantium L.  subsp. bergamia (Risso & Poit.) Wight & Arn. ex Engl.

  • Risso ja Poiteau antoivat bergamotille 1818 nimen Citrus bergamia Risso & Poit.
  • Wight ja Amott olivat sitä mieltä, että bergamotti on sukaattisitruunan muunnos (niin kuin sen on todettu olevankin) ja antoivat luokituksen Citrus medica L. var. bergamia (Risso & Poit.) Wight & Arn. osoittaen että Citrus medica on Linnén (L.) luokitus ja että R.&P. olivat jo käyttäneet kasvista lajinimeä bergamia aiemmin.
  • Heidän jälkeensä Heinrich Gustav Adolf Engler (1844-1930) oli sitä mieltä että bergamotti on pomeranssin alalaji (sen on todettu olevankin sukaattisituunan ja pomeranssin risteymä) ja antoi luokituksen Citrus aurantium L. subsp. bergamia (Risso & Poit.) Wight & Am. ex Engl. osoittaen Linnén, Risso ja Poiteaun sekä Wight ja Amottin aiemmin tekemän työn. 
  • Tässä tapauksessa ex tarkoittaa, että merkkiä edeltävä auktori (Wight & Am.) on antanut nimen julkaisematta sitä lailliseen luokitukseen vaaditulla tavalla. Merkin jälkeen tulevat auktori (Engl.) on auktorisoinut nimen ja osoittaa kuinka nimi on johdettu aiempien tiedemiesten työstä. 
  • Yhtä kaikki, koska vuodesta 1994 vanhin laillinen luokitus on oikea, bergamotti on saanut takaisin alkuperäisen luokituksensa Citrus bergamia Risso & Poit.

→ Bergamotin ja muiden pomeranssiristeymien luokitukset ja nimet Sitruskasvien nimet sivulla



Alunperin puutarhurien viljelylajikkeesta käyttämä nimi (hort.)
Merkintää hort. käytetään kahdessa eri merkityksessä:
1. Puutarhureiden tietystä viljelylajikkeesta käyttämä (väärä) nimi ja 2. Alkuperältään epäselvä tai harhaanjohtava väärä nimi, jota on käytetty puutarha-alan julkaisuissa ilman auktoria.

Esimerkki H: kishumandariini Citrus kinokuni hort. ex Tanaka
Merkintä tarkoittaa. että Tanaka antoi kishumandariinille nimen jota puutarhurit olivat käyttäneet vain yhdestä kasvin viljelylajikkeesta.
→ Mandariinien luokitukset ja nimet Sitruskasvien nimet sivulla.

Esimerkki J: kuningasmandariini Citrus nobilis Lour. var. typica hort.
Citrus nobilis Lour. var. typica on puutarhurien kuningasmandariineista käyttämä alkuperältään tuntematon auktorisoimaton nimi.

→ Kuningasmandariinien ja muiden tangorien luokitukset ja nimet Sitruskasvien nimet sivulla.

Yllä mainituista syistä johtuen ovat myös Australian ja Uuden-Guinean kotoperäisten sitruskasvien sukujen nimet Microcitrus (1915) ja Eremocitrus (1914) muuttuneet takaisin Ferdinand Muellerin 1858  ja F. M. Baileyn 1890-1915 tekemiin  Citrus suvun luokituksiin.

→ Australian ja Uuden-Guinean kotoperäisten sitruskasvien luokitukset ja nimet ovat Sitruskasvien nimet sivulla.

Oletus, että viimeisin ja uusin tieto on aina oikea, ei kasvitieteessä pidä paikkaansa jos kasvi on sama. Uudet lajit ovat edelleen uusia lajeja ja saavat uusia nimiä.




Sitrustieteen historiaa

'Marsh' greippi © C. Jacquemond / INRA





Napa-appelsiini, Citrus sinensis var. brasiliensis





'Rio Red' greippi

Sitruskasvien tutkimus on hyvin vanhaa niiden kotimaassa Kiinassa. Eräs varhaisimmista ja parhaiten tunnetuista teoksista on Han Yanzhin (Han Yen-Chih Chü lü) vuonna 1178 kirjoittama teos 記嘉桔錄, Ži žian sitrusluettelo (Citrus records of Ji Jia), jonka Michael J. Hagerty käänsi englanniksi vuonna 1923 nimellä Monograph on the oranges of Wen-Chou, Chekiang. Teos kuvaa 26 Wen-choun alueella 1100-luvulla kasvatettua sitruspuuta, niiden hoitoa ja hedelmien käyttöä.

Länsimainen sitrustutkimus alkoi hyvin pian ensimmäisten tuoreena syötävien sitrusten saavuttua Eurooppaan 1600-luvun alussa (ks. Appelsiinit, Historiaa) Tunnetuimpia kasvitieteilijöitä, jotka tekivät laajempia yleisesityksiä sitruskasveista olivat VolkamerGallesio ja Risso. Myös Carl von Linné oli huomattava sitrustutkija. Häneltä on peräisin sana sitrus (Citrus), joka on sukaattisitruunan alkuperäinen latinankielinen nimi (kitrus) ja jonka Linné valitsi kaikkien sitruskasvien suvun nimeksi kehittäessään vielä nykyisinkin käytössä olevan kasvien binominaalisen eli kaksinimisen järjestelmän.

Tuon ajan tutkijat tekivät johtopäätelmänsä perustuen kasvien ilmiasuun, joita ovat mm. puun, lehtien ja kukkien koko, muoto ja väri sekä terälehtien ja heteiden lukumäärä. Näitä samoja määritysperusteitä käytetään yhä. 1900-luvun alkupuolen tunnetuimmilla sitrustieteilijöillä, kuten Swingle ja Tanaka, oli käytössään jo nykyaikaisia kemiallisia analyysimenetelmiä ja monet heidän tieteellisistä johtopäätöksistään perustuivat tarkkoihin laboratoriomittauksiin. Nykyajan tutkijoiden käytössä ovat jo viimeisimmät biotekniset tutkimusmenetelmät kuten DNA-testit.

 Kalifornian yliopiston tutkimusryhmä totesi mm. että bergamotti Citrus × bergamia Risso & Poit. on välimerenlimetin Citrus × limetta Risso ja pomeranssin Citrus × aurantium L. risteymä. Catanian yliopiston tutkimusryhmä havaitsi että alasukuun Papeda kuuluva ichanginpapeda Citrus cavaleriei H. Léveillé ex Cavalerie on koko mandariiniryhmän Citrus reticulata Blanco kantaäiti ja että meksikonlimetti Citrus × aurantiifolia (Christm.) Swingle on biasongpapedan Citrus micrantha Wester ja sukaattisitruunan Citrus medica L. risteymä.
Nürnbergische Hesperides

Volkamer

Johann Volkamerin (1644 - 1720) teos Nürnbergische Hesperides vuodelta 1708 on eräs sitrustutkimuksen historian uraauurtavimpia teoksia. Nykytutkijoille se on edelleen arvokas koska siinä on tarkoin tiedoin ja piirroksin kuvattu lajikkeita, joita ei enää ole. Tiedot auttavat tutkittaessa lajikkeiden kehitystä ja risteytymistä keskenään. Kirja kauniine piirroksineen on suuren työn jälkeen luettavana Internetissä digitoituna kirjana


Traité du citrus
Gallesio
Giorgio Gallesio (1772-1839) oli italialainen kasvitieteilijä ja diplomaatti, joka tutki hedelmien viljelystä ja käyttöä. Hän oli myös merkittävä sitrustutkija. Hänen vuonna 1811 Ranskassa julkaistu teoksensa Traité du citrus on edelleen tutkijoiden käytössä ja on Internetissä luettavissa digitoituna kirjana



 
Poiteaun piirros appelsiinista

Pierre Antoine Risso

Risso & Poiteau

Historiallisista sitruskasvien perusteoksista tunnetuin lienee Histoire Naturelle des Orangers. Sen julkaisivat vuonna 1818 Joseph Antoine Risso (1777-1845) ja Pierre Antoine Poiteau (1766-1854). Kirjassa julkaistiin ensimmäisen kerran kuvaukset monista siihen asti tuntemattomista sitruslajikkeista. Kirjan merkittävin historiallinen anti olivat Poiteaun erinomaiset monivärikuvat. Piirroksissa näkyy tarkkoja yksityiskohtia kukista, halkileikatuista hedelmistä ja muista erityispiirteistä. Ennen värivalokuvaa nämä piirrokset merkittävästi edistivät sitrustietoutta ja synnyttivät kysyntää uusille lajikkeille. Jälkipolville taasen on jäänyt tarkkoja kuvia jo kadonneista viljelylajikkeista.

Sitruskasvien luokitukseen Risso & Poiteaulla on ollut suuri vaikutus. Kirjassaan kuvaamille lajeille tekijät antoivat uudet nimet ja luokittelivat ne uusina lajeina omiin ryhmiinsä. Vaikka tiedämme että moni teoksessa kuvattu kasvi ei hybridinä ansaitse omaa lajiluokitusta, kantavat monet sitruskasvit edelleen auktorinimeä Risso & Poiteau.

Kirja on nykyisin antikvariaattiharvinaisuus, jonka alkuperäispainoksista maksetaan kunnosta riippuen kymmeniä tuhansia euroja. Kirjaa ei toistaiseksi ole digitoitu värillisenä Internetiin. Sen sijaan kopioita sen piirroksista on saatavana sekä painettuina kappaleina että .jpg valokuvina. Google Books on digitoinut kirjan mustavalkoisena.
   
Walter Tennyson Swingle

Swingle
Walter Tennyson Swingle (1871 1952) oli yhdysvaltalainen botanisti, jolla oli merkittävä vaikutus sekä sitruskasvien historian tutkimukselle, vanhojen lajikkeiden löytämiselle että uusien lajikkeiden kehittämiselle. Hänen kehitti sitrusten tutkimusta modernein tieteellisin menetelmin ja perusti useat johtopäätelmänsä tarkkoihin laboratoriomittauksiin ja kemiallisiin analyyseihin. Hän risteytti appelsiinin ja kolmilehtisitruksen ja loi näin kolmilehtiappelsiinin Citrus × insitorum Mabb. englanniksi Citrange. Vaikka hedelmästä ei tullutkaan syötävä siitä muodostui ajan mittaan eräs Yhdysvaltojen suosituimmista sitrusten viljelyn perusrungoista, josta kehitettiin useita lajikkeita, jotka edelleen ovat käytössä. Hän loi kumkvateille uuden suvun Fortunella sekä Australian kotoperäisille sitruksille suvut Microcitrus ja Eremocitrus. Vuodesta 1994 alkaen nämä luokitukset eivät kuitenkaan enää ole voimassa. Sen sijaan mm. aito meksikonlimetti on edelleen Citrus aurantiifolia Swingle. Swingle luokitteli yhteensä 95 sitruskasvia.
 
 

Tyozaburo Tanaka

Tanaka
Japanilainen botanisti Tyôzaburô Tanaka (1885 - 1976) on luokitellut yli 180 sitruskasvia. Monet hänen antamistaan tieteellisistä nimistä ovat edelleen käytössä. Hän tutki erityisesti Japanin, Kiinan ja Kaakkois-Aasian vähän tunnettuja sitrusten luonnonlajikkeita ja nimesi kymmenittäin harvinaisia, aiemmin tuntemattomia sitruskasveja. Tanakan hieman monimutkaisessa järjestelmässä on 162 sitruslajia. Monien näistä on kuitenkin myöhemmin havaittu olevan keskinäisiä risteymiä jotka siten eivät ole itsenäisiä lajeja vaan lajikkeita.



Sitrustutkimus tänään

Nykyajan botanisteista D.J. Mabberley (s.1948), vuodesta 2005  on tunnetuin. Hänen näkemyksensä sitruksista yhtenäisenä ryhmänä, jossa kaikki kuuluvat sukuun Citrus on saanut laajaa kannatusta. Itse asiassa Mabberley näin palauttaa vain asioiden alkuperäisen tilan. Jo Carl von Linné ja hänen aikalaisensa Osbeck ja Thunberg luokittelivat myös kaikki Kiinan, Japanin ja Kaakkois-Aasian, silloin Euroopassa vielä tuntemattomat sitruskasvit sukuun Citrus. Koska, kuten yllä mainitaan, vuodesta 1994 alkaen vanhin laillinen luokitus on oikea, ovat myös kumkvatit ja Australian kotoperäiset sitruskasvit Mabberleyn luokituksessa palanneet takaisin alkuperäiseen sukuunsa Citrus.
Kolme alla olevaa Mabberleyn sitrustutkimusta edustavat nykyistä tieteellistä näkemystä sitruskasvien alkuperästä ja sukulaissuhteista.

A classification for edible Citrus vuodelta 1997 luo katsauksen syötävien sitruskasvien luokitukseen.
Australian Citreae with notes on other Aurantioideae vuodelta 1998 käsittelee Australian sitruksia.
CITRUS Linnaeus, Sp. Pl. 2: 782. 1753.  On Citrus-suvun kokonaiskatsaus vuodelta 2008.

Sitrussivuilla käytetyt kasvien tieteelliset nimet noudattavat tätä nykyistä järjestelmää. Aiemmat luokitukset on mainittu synonyymeinä.
D.J. Mabberley



Persianlimetti, Citrus latifolia

Citrus-suvun uusi luokitus 

D.J. Mabberleyn luokituksessa on  kolme alkuperäistä sitrushedelmää: sukaattisitruuna, pomelo ja mandariini, joiden jälkeläisiä kaikki muut syötävät sitrushedelmät ovat seuraavasti:

1. Sukaattisitruuna (Citrus medica), jonka jälkeläisiä ovat
  • Citrus × limon  (sukaattisitruuna × pomeranssi) sitruuna ja sen lajikkeet ja risteymät.
  • Citrus × jambhiri (sukaattisitruuna × mandariini) karheakuorisitruuna, kantoninlimetti, otaheitenlimetti, rangpurinlimetti, volkamerinsitruuna, palestiinanlimetti, meyerinsitruuna jne.
  • Citrus × bergamia, bergamotti, joka sitruunan tavoin on sukaattisitruunan ja pomeranssin risteymä
  • Citrus × aurantiifolia, limetti, (sukaattisitruuna × sitruuna × Citrus micrantha).

2. Pomelo (Citrus maxima), ja sen jälkeläisiin kuuluva ryhmä
    Citrus × aurantium (pomelo × mandariini) johon kuuluu kolme pomelohybridiryhmää
  • Citrus × aurantium pomeranssi (pomelo × mandariini),  joka on perinyt enemmän pomelon kuin mandariinin ominaisuuksia.
  • Citrus × sinensis appelsiini (pomelo × mandariini) joka on perinyt enemmän mandariinin kuin pomelon ominaisuuksia. Tähän ryhmään kuuluvat myös kaikki appelsiinin, greipin ja mandariinin risteymät kuten tangelot ja tangorit että näiden uudemmat takaisinristeytykset.
  • Citrus × paradisi (pomelo × appelsiini) greippi
3. Mandariini (Citrus reticulata), joka sisältää kaikki mandariinilajikkeet kuten tangeriinit, satsumat ja klementiinit.

→ Sitruskasvien luokitukset ja suomenkieliset nimet ovat sivulla Sitruskasvien nimet.



Uutta tutkimusta
Uuden teknologian mahdollistamat kasvien geneettiseen perimään pohjautuvat tutkimukset ovat usein vahvistaneet aikaisempien tutkijasukupolvien kasvien ilmiasuun perustuneita luokituksia, mutta lähes yhtä usein on paljastunut täysin odottamattomia yhteyksiä. Ryhmä tutkijoita Kalifornian yliopistossa tutki tekemässään kokeessa1 sitrushedelmien alkuperää ja totesi mm. sitruunan olevan pomeranssin ja sukaattisitruunan risteymä ja että limetin sukupuussa on sekä sitruunan, sukaattisitruunan että Citrus micranthan geenejä. Tutkijaryhmä Catanian yliopistossa Sisiliassa järjesti tutkimuksen2, jossa todettiin mm. että sitruuna on sukaattisitruunan ja pomeranssin risteymä ja että Citrus ichangensis on kaikkien mandariiniryhmään kuuluvien sitrushedelmien kantaäiti. Edellä mainitun sitruunan lisäksi myös intianlimetti, bergamotti ja volkamerinsitruuna ovat pomeranssin ja sukaattisitruunan risteymiä, kun taas karheakuorisitruuna, rangpurinlimetti, otaheitenlimetti ja kusaienlimetti ovat sukaattisitruunan ja mandariinin risteymiä. Sitrusgenetiikan tutkimuskeskuksessa Korsikassa todettiin 20023 klementiinin olevan välimerenmandariinin Citrus × deliciosa Tenore ja appelsiinin Citrus × sinensis (L.) Osbeck ’Comuna’ lajikkeen risteymä aikaisemmin luullun pomeranssin asemesta.

1 RFLP analysis of the origin of Citrus bergamia, Citrus jambhiri, and Citrus limonia          
   Federici, C.T., Roose, M.L. and Scora, R.W. 2000. Acta Hort. (ISHS) 535:55-64
   http://www.actahort.org/books/535/535_6.htm
   http://plantbiology.ucr.edu/faculty/roose.html#2

2 Citrus phylogeny and genetic origin of important species as investigated by molecular markers
   E. Nicolosi, Z. N. Deng, A. Gentile, S. La Malfa, G. Continella and E. Tribulato
   Istituto di Coltivazioni arboree, University of Catania, Italy. Theoretical and Applied Genetics 100(8): 1155-1166.

   http://www.springerlink.com/content/tjggcl5wyyu6l69d/

3 A new clementine for Corsica. INRA Reserach Unit on the Genetics and Ecophysiology of Citrus. Corsica Research Centre.
   http://www.international.inra.fr/press/a_new_clementine_for_corsica




Tangelo 'Orlando'





Myskisukaattisitruuna




Puoliveriappelsiini





'Ellendale' tangori





'Owari' satsuma




'Tarocco' tummaveriappelsiini






Lähetä sähköpostia Sitrussivuille 



Sitrussivut

Citrus Pages

   
Share









Sivu luotu 31.3.10


http://users.kymp.net/citruspages/luokitus.html