Sitrussivut / Pomeranssi

Pomeranssi
Citrus aurantium

	Hieman kasvioppia Historiaa Käyttö Maku Lajikkeet Nimi Pomeranssit Pomeranssi Seviljanpomeranssi Paraguaynpomeranssi Goutoupomeranssi Tuoksupomeranssit Myrtinlehtipomeranssi Kinotto Japaninkesäpomeranssit Tosupomeranssi Bergamotti
Myrtinlehtipomeranssi Citrus aurantium var. myrtifolia © C. Jacquemond / INRA

Hieman kasvioppia

Kasvitieteilijät tiesivät kauan, että pomeranssi (Citrus aurantium) ja appelsiini (Citrus sinensis) ovat alunperin pomelon (Citrus grandis) ja mandariinin (Citrus reticulata) risteymiä. Ajateltiin, että appelsiini olisi pomeranssin myöhempi makea muunnos. 1900-luvun alussa tutkijat kuintenkin totesivat puiden lehtien ja hedelmien haihtuvien öljyjen kemiallisia koostumuksia analysoimalla että kasvit ovat täysin erilaisia huolimatta sekä puiden että hedelmien hämmästyttävän samankaltaisesta ulkonäöstä. Silloin vakiintui käytäntö, jossa molemmilla on oma tieteellinen nimi ilman, että appelsiinia pidetään pomeranssin variaationa. Viime vuosikymmenten kehitys on mahdollistanut kasvien kromosomien tutkimisen ja vahvistanut tiedon siitä, että pomeranssi ja appelsiini ovat erikseen syntyneitä itsenäisiä lajeja. Pomeranssi on perinyt enemmän pomelon geenejä ja appelsiini enemmän ominaisuuksia mandariinilta. On myös todennäköistä, että risteymien syntymisen välillä kummankin vanhemman perimä on hieman ehtinyt muuttua.

Historiaa

Pomeranssi, joka tunnetaan myös nimellä karvasappelsiini, on kotoisin Intian koillisosista sekä sitä ympäroivistä Kiinan lounaismaakunnista ja Burman pohjoisosista. Sen viljely kulkeutui vähitellen Välimeren alueelle ajanlaskumme alkuvuosiin mennessä. Arabivalloittajat toivat 700-luvulta alkaen pomeranssin mukanaan Euroopan eteläosiin ja sen tiedetään kasvaneen Sisiliassa vuonna 1002 ja Etelä-Espanjassa, Seviljan ympäristössä 1100-luvun lopulla. Keskiajalla pomeranssi oli monilla Etelä- ja Keski-Euroopan alueilla ainoa tunnettu sitrushedelmä ja sitä pidettiin arvokkaana lääkekasvina. Hedelmiä käytettiin sekä mausteena että hilloihin ja kukkia hajusteina. Pomeranssi oli ensimmäisiä hedelmiä, joita vietiin jo Kolumbuksen laivoilla Amerikkaan. Suurimmat viljelmät syntyivät pohjoisessa Floridaan ja etelässä Paraguayihin. Molemmilla alueilla puut pian levisivät myös luontoon, jossa niitä edelleen kasvaa villinä. Appelsiini (Citrus sinensis) tuli Eurooppaan vasta portugalilaisten kauppalaivojen mukana suoraan Kiinasta 1600-luvun alussa ja, koska sitä voitiin syödä tuoreena, se syrjäytti vähitellen pomeranssin.

Käyttö

Bergamotti, Citrus aurantium ssp. bergamia

Johtuen pomeranssin pitkästä historiasta ja siitä, että se oli kauan yksi harvoista länsimaissa tunnetuista sitrushedelmistä, on pomeranssille kehittynyt enemmän ja monipuolisempia käyttötapoja kuin millekään muulle sitrushedelmälle. Pomeransseja ei niiden karvaudesta johtuen juurikaan syödä tuoreena. Niiden merkitys piilee hedelmän kuoressa ja siemenissä olevassa haihtuvassa pomeranssiöljyssä, joka antaa appelsiinin maun mausteille ja likööreille, tuoksun parfyymeille sekä saippuoille ja jota käytetään sen terveysvaikutusten vuoksi mm. aromaterapiassa. Pomeranssien kuivatut kukat maustavat teelaatuja. Pomeranssista tehdään appelsiinimarmeladia ja joitain laatuja voidaan käyttää hienoihin jälkiruokiin. Pomeranssi on yksi monikäyttöisimmistä puista. Kasvin kaikkia osia puun rungosta kukkien terälehtiin on opittu hyödyntämään. Lisää pomeranssin käytöstä kerrotaan kohdassa pomeranssi. Tunnetuin pomeranssimuunnos lienee Bergamotti, jonka monista käyttötavoista kerrotaan alempana.

Maku

Usein se minkä koemme appelsiinin mauksi ja tuoksuksi ruoka-aineissa ja marmeladeissa onkin pomeranssin aromia. Pelkästä appelsiinista tehdyt marmeladit, makeiset ja liköörit eivät tuoksu tai maistu kovin appelsiinisilta sellaisenaan, koska appelsiinin (Citrus sinensis) maku ja aromit häviävät keitettäessä. Mutta kun valmisteisiin lisätään muutama tippa pomeranssiuutetta, nousee voimakas appelsiinin maku esiin. Pomeranssipuita viljellään myös koristekasveina puistoissa sekä jälkakäytäviä ja ajoteitä reunustamassa niiden kauniiden lehtien ja näyttävien hedelmien vuoksi. Jos on Espanjassa käydessä noukkinut jalkakäytävää varjostavasta puusta kauniin punaisen appelsiinin näköisen hedelmän ja innokkaana maistanut sitä ja pettynyt sen karvaaseen makuun, on todennäköisesti syönyt juuri pomeranssia.

Lajikkeet

Pomeranssilajikkeita tunnetaan yli 50. Niistä kaupallisesti merkittäviä on noin kolmekymmentä. Pomeranssit jakautuvat neljään pääryhmään. Suluissa on mainittu alempana esitellyt lajikkeet.
1. Varsinaiset pomeranssit : (pomeranssi ja seviljanpomeranssi)
2. Karvasimeläpomeranssit: (paraguaynpomeranssi ja goutoupomeranssi)
3. Koristelajikkeet: (tuoksupomeranssi ja myrttilehtinenpomeranssi)
4. Pomeranssimuunnokset: (japaninkesäpomeranssi, tosupomeranssi ja bergamotti)

Nimi

Pomeranssin toinen suomenkielinen nimi karvasappelsiini on kuvaava. Sen sijaan hapanappelsiini on nimenä harhaanjohtava, koska happamuus on kaikkien sitrushedelmien perusominaisuus. Lisäksi monet pomeranssit ovat vähähappoisempia kuin appelsiinit ja jotkut pomeranssit makeampia kuin eräät appelsiinilajikkeet. Ominaisuus, joka estää useimpien pomeranssien nauttimisen tuoreena on karvaus ja kitkerä jälkimaku. Mutta jälkiruokiin ja hilloihin soveltuvia, vain hieman karvaita lajikkeita, on useita. Pomeranssien eri käyttötapoja selvitetään alla kunkin lajikkeen kohdalla laajemmin.

On hyvä muistaa, että englanninkielisissä maissa appelsiinia (Citrus sinensis) kutsutaan valensianappelsiiniksi (Valencia orange) tai makeaksi appelsiiniksi (sweet orange). Pomeransseja (Citrus aurantium) kutsutaan varsinkin ruoanlaitossa seviljanappelsiineiksi (Seville orange) ja muuten karvasappelsiiniksi (bitter orange, sour orange).


LAT	Citrus aurantium L.
Syn	Citrus aurantium var. amara Engl.
FIN	Pomeranssi
	Pomeranssi, joka tunnetaan myös nimellä karvasappelsiini, on appelsiinin näköinen hedelmä. Pomeranssin kuori on paksumpi ja tiukasti kiinnittynyt niin, että hedelmän kuoriminen on vaikeaa. Hedelmälohkojen kärkien välissä oleva keskusta jää usein ontoksi. Pomeranssin hedelmä on hieman appelsiinia pienempi ja muodoltaan matalampi ja leveämpi. Pomeranssi ei ole kovin mehukas ja siinä on paljon isohkoja siemeniä. Merkittävä osa maailman pomeranssituotannosta myydään Englantiin, Skotlantiin ja Etelä-Afrikkaan, missä niistä valmistetaan marmeladia. Englantilaisten rakastama appelsiinimarmeladi tehdään kokonaisista pomeranssin hedelmistä. Myös tavalliseen appelsiinimarmeladiin lisätään usein pomeranssia. Pomeranssin kuivattu kuori on mm. mämmin ja piparkakkujen mauste. Pomeranssin kukista saadaan höyrytislaamalla neroliöljyä ja liuottimilla neroliabsoluuttia (kiinteä aines, joka voidaan alkoholilla liuottaa juoksevaksi). Neroli on eräs arvostetuimmista ja kalleimmista hajuvesien raaka-aineista. Lehdistä ja vihreistä oksista saadaan höyrytislaamalla petitgrain-öljyä ja puolikypsän, vielä hieman vihertävän hedelmän kuorista saadaan kylmäpuristamalla bigaradia-öljyä parfyymiteollisuuden ja aromaterapian tarpeisiin (vertaa paraguaynpomeranssi ja sitrusöljyt). Appelsiininkukkavesi (jonka oikea nimi olisi pomeranssinkukkavesi) on öljyn höyrytislauksen sivutuote. Uuttamalla alkoholiin saadaan pomeranssin siemenistä ja kuorista aromia moniin likööreihin (mm. Cointreau ja Grand Marnier). Citrus aurantium var. curassaviensis-pomeranssi Curaçaon saarella on Curaçao-liköörin ja Triple sec -sitrusliköörin maun antaja. Pomeranssien kuoret kuivataan auringossa ja liotetaan sen jälkeen alkoholiliuoksessa. Syntynyt seos tislataan ja näin syntyy pomeranssiuutetta, jota käytetään sitrusliköörien makuaineena. Kaikkia näitä hedelmäöljyjä käytetään terpeenien poistamisen jälkeen myös elintarviketeollisuudessa mm. makeisten, jäätelön, leivonnaisten, hillojen, virvoitusjuomien ja purukumin mausteina. Pomeranssin kaikkia osia voidaan hyödyntää. Pomeranssipuu on hienosyistä ja kovaa. Puuta käytetään koristekaiverruksiin kalusteissa ja Kuubassa siitä tehdään pesäpallomailoja. 100 g pomeranssin lehtiä sisältää 300 mg askorbiinihappoa. Raa'an, vielä vihreän hedelmän kuori sisältää 3-14% neohesperidin dihydrochalconia, joka on 20 kertaa makeampaa kuin sakariini ja 200 kertaa makeampaa kuin syklamaatti, mutta sen laajempaa käyttöä makeutusaineena estää raaka-aineen vähäinen saatavuus. Pomeranssin siemenöljyä käytetään saippuan raaka-aineena. Tyynenmeren saarilla murskatuista hedelmistä ja lehdistä tehtiin kuumentamalla tahnaa, jota käytettiin saippuan korvikkeena ja hiusten pesuun. Pomeranssin mehu on voimakkaasti antiseptista ja Afrikassa pomeranssin puolikkaalla tyrehdytettiin verenvuotoa ja hoidettiin tulehtuneita haavoja. Pomeranssi kasvaa mitä erilaisimmissa olosuhteissa ja vaatii hyvin vähän tai ei lainkaan hoitoa. Se sietää myös jonkin verran hallaa. Pomeranssi voi hyvissä olosuhteissa olla pitkäikäinen. Joidenkin puiden Espanjassa sanotaan olevan yli 600 vuotta vanhoja. Versailles'n linnassa Ranskassa kasvaa pomeranssipuu, joka on istutettu vuonna 1421. Eräs pomeranssin suurimmista merkityksistä sitrustenviljelylle on sen käyttö juurina, joihin muita sitruslajeja vartetaan. Pomeranssin kestävyys esim. appelsiineja ja mandariineja vaivaaville kasvitaudeille ja tuhohyönteisille on moninkertainen jalostetumpiin lajikkeisiin verrattuna. Viljeltyjä pomeranssilajikkeita: African, Brazilian, Rubidoux, Standard, Oklawaha ja Trabut. Raholan syötävissä sanoissa on lisätietoja pomeranssista ja pomeranssilikööreistä.
ENG	Sour orange, Seville orange, Bitter orange
FRA	Orange amère (hed.), Oranger à fruits amers (puu)
DEU	Bittere Orange, Pomeranze
I TA	Arancia amara, Melangolo
ESP	Naranja ácida, naranja agria (hedelmä), naranjo amargo (puu)
Kuvat		(1,3) with permission of Thomas Schoepke (2,4-5) © C. Jacquemond / INRA (6) © Gene Lester


LAT	Citrus aurantium 'Sevillano'
Syn	Citrus aurantium 'Real' Citrus aurantium 'Agrio de España' Citrus aurantium 'Sans épine'
FIN	Seviljanpomeranssi
	Tämä on Etelä-Espanjassa pomeranssin suurimmalla viljelyalueella Seviljan kaupungin ympäristössä tavallisin pomeranssilajike, joka tunnetaan myös nimellä Real, kuninkaallinen. Tätä "marmeladilajiketta" viedään Englantiin, Skotlantiin ja Etelä-Afrikkaan appelsiiinimarmeladin raaka-aineeksi. Lajikkeen tyypillinen hapan karvaus tekee sen ihanteelliseksi marmeladin valmistukseen. Viljelyalue on nykyisin noin 2000 hehtaaria. Lajike tuli Espanjaan arabivalloittajien mukana 1100-luvulla Marokon kautta.
ENG	Seville orange, Common sour orange, Common bitter orange
FRA	Bigarade sans épine, Bigarade d'Espagne
Kuvat		© C. Jacquemond / INRA © UCR Citrus Variety Collection


LAT	Citrus aurantium var. bigaradia Hook f. *	'Bittersweet of Florida' Paraguaynpomeranssi Citrus aurantium var. bigaradia 'Apepu'
Syn	Citrus aurantium ssp. aurantium Citrus bigaradia Risso & Poit. Citrus bigarradia Loisel. Citrus vulgaris Risso Lajikkeita: 'Bittersweet of Florida', 'Paraguay' ja 'Apepu'
FIN	Paraguaynpomeranssi
	Tämä pomeranssilajike tunnetaan myös nimellä karvasimeläpomeranssi. Se tuli Eurooppaan ristiretkien mukana lähi-idästä ja vuodesta 1322 alkaen puita tiedetään viljellyn ja kaupatun Nizzan seudulla. Tämä lajike kulkeutui Pariisiin ja Versailles'n linnaan ja tuli kuninkaiden ja ylhäisön suosikiksi. Silloin lajiketta kasvatettiin varta vasten rakennetuissa kasvihuoneissa nimeltään orangerie muiden sitrushedelmien kanssa. Tämä lajike kulkeutui Kolumbuksen laivojen mukana ensimmäisenä myös Uuteen maailmaan. Se on isokokoinen piikikäs puu, jonka suurimmat viljelmät ovat Floridassa ja Paraguayssa Etelä-Amerikassa. Molemmilla alueilla puut levisivät pian luontoon, jossa niitä kasvaa villinä. Samoin tapahtui myös Karibianmeren saarilla. Hedelmät ovat keskikokoisia ja makeahkoja, joskin samalla karvaita. Maku muistuttaa appelsiinin ja limetin yhdistelmää. Paraguaynpomeranssin lehdistä ja oksista saadaan höyrytislaamalla petitgrain (Paraguay) -öljyä, joka on korvaamaton kölninvesien (Eau de Cologne) valmistuksessa. Puolikypsän, vielä hieman vihertävän hedelmän kuoren uloimmasta osasta saadaan kylmäpuristamalla aitoa bigaradiaöljyä. Näitä öljyjä käytetään laajasti hajuvesiin ja aromaterapiaan. Katso sitrusöljyt. Paraguaynpomeranssin viljelylajikkeista esim. 'Bittersweet of Florida' on vähähappoinen ja makea (mutta silti karvas). Lajikkeita käytetään marmeladin tekoon. Karibianmeren saarilla hedelmien kuivatetuista kuorista tehdään pomeranssitislettä, jota käytetään tunnettujen sitrusliköörien mausteena. Pomeranssin mehua käytetään latinalaisen Amerikan maissa marinointiin. Kuuban 'mojo' on marinadia, jossa on puolet pomeranssin mehua ja puolet öljyä, mausteena valkosipulia ja sipuleita. Raholan syötävissä sanoissa on lisätietoja Mojo-kastikkeesta. Meksikossa pomeranssimehua käytetään ruoanlaitossa viinietikan tapaan ja karvasimeläpomeranssi halkaistaan, sen päälle sirotellaan suolaa sekä sivellään chilitahnaa ja hedelmät syödään.
	*Jotkut taksonomistit ovat poistaneet Citrus aurantium var. bigaradia muunnoksen ja liittäneet sen suoraan Citrus aurantium lajiin. Koska sitrushedelmien viljelijät ja käyttäjät yhä edelleen lukevat karvasimeläpomeranssit omaksi pomeranssiryhmäkseen (ks. lajikkeet), ja koska hedelmien maku ja käyttötarkoitukset poikkeavat muista pomeransseista, on tämän esityksen tekijä säilyttänyt tämän jaottelun. Nykyisen kasvitieteellisen luokituksen mukaan paraguaynpomeransseja pidetään kuitenkin Citrus aurantiumin viljelylajikkeina.
ENG	Paraguayan Bigarade, Bittersweet orange
FRA	Bigarade Paraguay, Bigarade Apepu
Kuvat		© UCR Citrus Variety Collection (3) © C. Jacquemond / INRA


LAT	Citrus aurantium var. gou tou
Syn	Citrus aurantium var. gao tao Citrus aurantium var. goutoucheng Citrus aurantium var. pi-tou-chêng
FIN	Goutoupomeranssi
	Eräs yleisimmistä lajikkeista Kiinassa ja muualla Kauko-idässä. Goutoun hedelmät ovat litteahköjä ja sekä ylä- että alapuoleltaan hieman sisään painuneita. Hedelmät kellertävine kuorineen näyttävät hieman greipeiltä. Mehussa on mieto limettimäinen maku. Goutoun suurin merkitys piilee siiinä, että se on hyvin kestävä useita tunnettuja sitruspuita vaivaavia sairauksia vastaan ja sitä käytetään laajalti juurina joihin appelsiineja, mandariineja ja muita sitrushedelmiä vartetaan. Lajike on englanniksi nimeltään Leatherhead.
ENG	Leatherhead sour orange, Goutoucheng sour orange, Pi-tou-chêng sour orange
FRA	Bigarade Gou Tou
Kuvat		© C. Jacquemond / INRA © UCR Citrus Variety Collection


LAT	Citrus aurantium ’Bouquetier’	'Bouquet de fleurs' 'Bouquet de fleurs' 'Bouquetier de Nice à fleurs doubles'
	Viljeltyjä lajikkeita: Citrus aurantium ’Bouquet de Fleurs’ Citrus aurantium 'Bouquetier de Nice' Citrus aurantium ‘Bouquetier à Grandes Fleurs’ Citrus aurantium ‘Bouquetier de Nice à Fleurs Doubles’
FIN	Tuoksupomeranssi
	Ranskan Rivieralla, Algeriassa ja Tunisiassa viljellään erityisiä suuri- ja/tai runsaskukkaisia pomeranssilajikkeita pelkästään parfyymituotantoa ja neroli-öljyä varten. Puut ja niiden hedelmät ovat pienikokoisia. Arvostetuimpien lajikkeiden kukat ovat kerrattuja. Näiden lajikkeiden kukista saatava neroli-öljy ja absoluutti on kallista. Katso sitrusöljyt. Tuoksupomeransseja viljellään useita lajikkeita (nimet ylempänä), joiden kukkien koko ja muoto poikkeavat hieman toisistaan. Alimmassa kuvassa yksi arvostetuimmista lajikkeista: Nizzalainen kerrattukukkainen tuoksupomeranssi. Näiden lajikkeiden öljy on kalliimpaa kuin kulta.
ENG	Bitter orange perfumery varieties
FRA	Bigarade bouquet de fleurs (Bouquet) (Bigarade riche dépouille) Bigarade bouquetier de Nice Bigarade bouquetier à grandes fleurs (à peau épaisse) Bigarade bouquetier de Nice à fleurs doubles (à fruits plats)
Kuvat		© UCR Citrus Variety Collection (3) © Home Citrus Growers
	Home Citrus Growers


LAT	Citrus aurantium var. myrtifolia Ker-Gawl.	'Chinois à grandes feuilles'
Syn	Citrus myrtifolia Raf. Citrus bigaradia Risso & Poit. var. chinensis
FIN	Myrtinlehtipomeranssi
	Tämä pomeransssi on saanut nimensä myrttipensaan (Myrtus communis) lehteä muistuttavista lehdistään. Puuta viljellään välimeren rannikolla Ranskassa nimellä kiinanpomeranssi (chinois) ja Italian Liguriassa, jossa sitä kutsutaan nimellä kinotto (chinotto). Se on suosittu koristepuuna puistoissa ja käytävien varsilla kauniin ja tiiviin lehvistön sekä näyttävien hedelmiensä ansiosta. Hedelmä ei ole tuoreena syötävä, mutta niitä karamellisoidaan kokonaisina hienoihin jälkiruokiin. Italiassa kinottoa käytetään lukuisiin eri virvoitusjuomiin. 'Chinottofiilien' italiankielisillä kotisivulla kerrotaan puusta enemmän. Virvoitusjuomalaatuja löytyy kymmenittäin. Myrtinlehtipomeranssia eli kinottoa kasvatetaan useita viljelylajikkeita: 'Chinotto buxifolia' ('Chinois à feuilles de buis') Puksipuulehtinenkinotto 'Chinotto crispifolia' Kurttulehtinenkinotto 'Chinotto grande' ('Chinois à grandes feuilles') Isolehtinenkinotto 'Chinotto piccolo' ('Chinois à petites feuilles') Pienilehtinenkinotto
ENG	Myrtle-leaved orange, Chinotto orange, Ornamental orange, Myrtle-leaf orange (US)
FRA	Orange à feuilles de myrte, Bigaradier chinois
DEU	Myrtenblättrige Bitterorange
I TA	Chinotto, Arancio a foglia mirtella
Kuvat		(1) © C. Jacquemond / INRA (2) © Petr Broža © UCR Citrus Variety Collection


LAT	Citrus aurantium var. daidai L.	Citrus natsudaidai Citrus nansho-daidai Citrus natsumikan
	Citrus natsudaidai Hayata Citrus nansho-daidai Citrus dadai-mikan Citrus natsumikan Citrus taiwanica Tanaka
FIN	Japaninkesäpomeranssit
	Nämä ovat joukko Japanissa, Taiwanilla ja Kiinassa kasvavia pomeranssilajikkeita, jotka jossain luokitellaan Citrus aurantiumin (pomeranssin) synonyymeiksi. Erityisesti natsudaidai, nanshô-daidai ja natsumikan luokitellaan Japanissa omiksi lajeikseen. Daidai-lajikkeissa on suurikokoiset hedelmät, joissa on hyvin paksu tiukasti istuva kuori, hapan mehu ja paljon isoja siemeniä. Nuppuja ja nuoria kukkia kuivataan ja käytetään mausteena hienoissa teelaaduissa Kiinassa ja Japanissa. Mehusta ja kuorista tehdään pomeranssietikkaa. Daidai-lajikkeita käytetään koristekasveina runsaiden hedelmien ja lähes ympärivuotisten tuoksuvien kukkien vuoksi. Muista pomeransseista (ja useimmista muistakin sitrushedelmistä) poiketen daidai-lajikkeiden hedelmät kypsyvät kesällä. Ne pysyvät kiinni oksissa yli vuoden ja putoavat vasta kun uudet hedelmät kasvaessaan työntävät edellisvuotiset hedelmät tieltään.
ENG	Japanese summer orange Japanese bitter mandarin
FRA	Bigarade natsudaïdaï, Bigarade nanshô-daïdaï
Kuvat		© UCR Citrus Variety Collection (3) © Petr Broža


LAT	Citrus aurantium ’Tosu’
Syn	Citrus neoaurantium Tanaka Citrus bigaradia var. tosu
FIN	Tosupomeranssi
	Okitsusta Honshun saarelta Japanista kotoisin oleva litteän pyöreä pomeranssi.
ENG	Japanese Tosu orange
FRA	Bigarade Tosu
Kuvat		© C. Jacquemond / INRA © UCR Citrus Variety Collection


LAT	Citrus aurantium ssp. bergamia (Risso et Poit.) Wight & Arn. ex Engl.
Syn	Citrus bergamia Risso Citrus aurantium var. bergamia Loisel. Viljeltyjä lajikkeita: Castagnaro, Fantastico ja Femmenillo
FIN	Bergamotti
	Bergamotin puolikypsän hedelmän kuoresta (kuva 2) saadaan kylmäpuristamalla bergamottiöljyä (Oikea nimi olisi: Bergamot bigaradia) aromaterapiaan ja sitä käytetään mm. Earl Grey (Greyn jaarli) -teen mausteena. Bergamottia käytetään myös makeisten, marmeladien ja sitrusliköörien mausteena. Lehdistä, vihreistä oksista ja kuorista saadaan höyrytislaamalla Bergamot petitgrain -öljyä parfyymien ja partavesien tuoksuaineeksi. Kuuluisan alkuperäisen Kölnin veden ’Eau de Cologne 4711’ päätuoksu on bergamotti. Murskatusta kypsästä hedelmästä saadaan höyrytislaamalla halvempaa bergamottiöljyä voiteiden, saippuoiden ja pesuaineiden tuoksuihin. Katso sitrusöljyt. Raholan syötävissä sanoissa on lisätietoja bergamotista.
ENG	Bergamot, Bergamot orange, Lemon bergamot
FRA	Bergamote, Bergamotier (puu)
DEU	Bergamotte, Strauchorange
I TA	Bergamotta (hed.), Bergamotto (puu)
ESP
Kuvat		(1,3) © Gene Lester (2) © Franck Curk / INRA © UCR Citrus Variety Collection