FCI:n rotumääritelmä
Rodun alkuperämaa:
Kanada
Yleisvaikutelma
Keskikokoinen, voimakas, tiivis, tasapainoinen ja lihaksikas koira.
Luusto keskivahva tai vahva.
Ominaispiirteet
Novascotiannoutaja on erittäin reipas, valpas ja päättäväinen.
Monilla niistä on hieman surumielinen ilme, kunnes ne pääsevät
työhön, jolloin niiden katse muuttuu keskittyneeksi ja
innostuneeksi. Työskennellessään koira liikkuu nopeasti ja syöksähtelevästi
pää miltei selkälinjan tasolla ja runsashapsuinen häntä
jatkuvassa liikkeessä.
Luonne
Erittäin älykäs, helposti koulutettava ja hyvin kestävä. Vahva
ja taitava uimari, synnynäinen ja sisukas noutaja sekä maalla että
vedessä. Koira säntää juoksuun heti saadessaan pienimminkin
merkin siitä, että sen odotetaan noutavan jotakin. Suuri noutohalu
ja leikkisyys ovat välttämättömiä ominaisuuksia
Novascotiannoutajan työssä.
Pää
Puhdaslinjainen ja hieman kiilamainen. Leveä kallo-osa vain hieman
pyöristynyt, niskakyhmy ei ulkoneva, posket litteät. Pään tulee
olla suhteessa koiran rungon kokoon. Otsapenger melko loiva. Kuono
kapenee suorassa linjassa otsapenkereesta kirsuun. Alaleuka vahva,
mutta ei liian silmäänpistävä. Kuonon alalinja lähes suora
huulten kulmasta leukaluun kulmaan, ja kuonon syvyys on
otsapenkereen kohdalla suurempi kuin kirsun luona. Karva kuonossa
Iyhyttä ja ohutta. Kirsu kapeneva ja sieraimet avoimet. Huulet
melko kuivat, eivät raskaat ja riippuvat, vaan muodostavat sivulta
katsoen loivan kaaren.
Silmät
Kaukana toisistaan, mantelinmuotoiset ja keskikokoiset. Väri
vaihtelee merenpihkasta ruskeaan. Ilme ystävällinen, valpas ja älykäs.
Luomien väri sama kuin huulten.
Korvat
Kolmionmuotoiset, keskikokoiset, korkealle ja taakse kiinnittyneet.
Korvan tyvi vain hieman kohollaan. Hapsutus korvan takaosassa
runsasta, korvan pyöristyneessä kärjessä karva on Iyhyttä.
Purenta
Leikkaava, täysi hampaisto. Leukojen tulee olla tarpeeksi vahvat
kookkaan linnun kantamiseen, ja pehmeäsuisuus on tärkeä.
Kaula
Lihaksikas, keskipitkä ja kuiva, ei löysää kaulanahkaa.
Eturaajat
Lavat lihaksikkaat, lapaluut viistot ja tiiviit, niin että selvä säkä
liittyy kauniisti lyhyeen selkään. Lapaluu ja olkavarsi miltei
samanpituiset. Kyynärpäät tiiviit, ne eivät saa kääntyä sisään
eivätkä ulos, ja ne liikkuvat suoraan rungon myötäisesti.
Eturaajat yhdensuuntaiset, suorat ja vahvaluustoiset. Ranteet vahvat
ja hieman vinoasentoiset. Käpälät keskikokoiset, tiiviit ja pyöreät,
varpaiden välissä selvä ihopoimu (räpylä). Varpaat kaarevat ja
polkuanturat paksut. Kannukset voidaan poistaa.
Runko
Rintakehä syvä, kyynärpäihin ulottuva. Kylkiluut kaarevat. Selkä
lyhyt ja suora, ylälinja tasainen, lanne vahva ja lihaksikas. Runko
ei saa olla tynnyrimainen eikä litteä. Vatsaviiva nousee
kohtuullisesti.
Takaraajat
Lihaksikkaat, leveät ja vahvat. Taka- ja etukulmaukset tasapainossa
keskenään. Reidet hyvin lihaksikkaat. Reisi- ja sääriluut miltei
samanpituiset. Polvikulma selvä, kinner matala. Kintereet eivat käänny
sisään eivätkä ulospäin. Ei kannuksia.
Häntä
Häntä seuraa lantion luonnollista, loivaa kaltevuuskulmaa, Tyvestä
paksu, näyttävä ja runsashapsuinen. Viimeinen nikama ulottuu vähintään
kintereeseen. Koira voi kantaa häntäänsä selkälinjan
alapuolella paitsi ollessaan valppaana, jolloin häntä kaartuu
korkealle selän ylle koskettamatta kuitenkaan koskaan runkoa.
Liikkeet
Liikkeissä yhdistyy voima, jäntevyys ja eloisuus. Etuaskel on pitkä
ja takaraajan työntö voimakas. Käpälät eivät saa kääntyä
sisään- eivätkä ulospäin, raajat liikkuvat yhdensuuntaisesti.
Vauhdin lisääntyessä raajat siirtyvät samalle Iinjalle (yksijälkisyys)
ylälinjan pysyessä suorana.
Karvapeite
Novascotiannoutaja on jalostettu noutamaan jäisestä vedestä ja
sillä tulee olla vettä hylkivä, kaksinkertainen, keskipitkä ja
-pehmeä karvapeite. Aluskarva pehmeä ja tiheä. Turkki voi
lainehtia hieman koiran selässä, mutta on muuten suora. Talvella
turkki voi joskus muodostaa pitkiä, avoimia kiharoita kaulalla.
Hapsut ovat pehmät kaulalla sekä korvien ja reisien takana.
Eturaajoissa on kohtuullisesti hapsuja.
Väri
Jonkin vivahteinen punainen tai oranssi. Hapsuissa ja hännän
alapuolella karva on vaaleampaa. Yleensä koiralla on valkoinen
merkki vähintään yhdessä seuraavista kohdista: hännänpää, käpälät
(ei ranteen yläpuolelle ulottuva), eturinta tai kuononselkä ja
otsa. Hyvää koiraa ei pidä rangaista valkoisten merkkien
puuttumisesta. Kirsun, huulten ja silmäluomien värin tulee olla
turkin väriin sopiva lihanväri tai musta.
Koko
ihannekoko 18 kk täyttäneillä uroksilla 48-51 cm, nartuilla 45-48
cm. Kolmen senttimetrin poikkeama ihannekorkeudesta kumpaan suuntaan
tahansa sallitaan. Painon tulee olla suhteessa koiran kokoon ja
luustoon. Ohjeellinen paino: täysikasvuiset urokset n. 20- 23 kg,
nartut 17-20 kg.
Virheitä (rangaistaan
suhteessa virheen asteeseen)
- Yli kolmen senttimetrin
poikkeama ihannekorkeudesta
- Yläpurenta
- Liian lyhyt häntä; koukkuhäntä;
häntä joka kaartuu niin paljon että se koskettaa selkää
- Massan puute aikuisella koiralla
- Kovera tai kupera pään ylälinja
- Jyrkkä otsapenger
- Isot, pyöreät silmät
- Kirsu, silmänympärykset ja
silmät väärän väriset
- Vaaleanpunainen kirsu
- Hajavarpaiset tai matalat tassut
- Liian pehmeät ranteet
- Avoin turkki
- Kaareva tai notko selkä
- Heikko lanne
- Häntä selkälinjan alapuolella
koiran liikkuessa
Hylkäävät virheet
- Valkoinen väri lavoissa,
korvien luona, niskassa
- Hopeinen tai harmaa väri tai
mustat alueet turkissa
- Varpaiden välissä olevien
ihopoimujen puuttuminen
- Alapurenta, vino purenta
- Arkuus aikuisella koiralla
- Laikullinen kirsu
- Yläpurent
- Muut värit kuin punaisen tai
oranssin vivahteet
