En muista milloin viimeksi olisi ollut kaunis sää juhannuksena ja tänäkin jussina perinne jatkui. Onneksi ilma parani kuitenkin iltaa kohden.
Juhannuskokko loimuaa vastarannalla.
Talviturkkikin tuli heitettyä, vaikka veden lämpötila ei ollut kuin vaivaiset +14. Jopa saksalaiset vieraammekin uskaltautuivat saunasta järveen.
Alex polskuttelee
Näin käy pienille koirille rankan juhannusjuhlinnan jälkeen. Sängyn alla on paras paikka nukkua.
Iivari vetelee sikeitä
Eemeli
Meidän kaikkien elämä muuttui aika radikaalisti, kun perheemme kasvoi ja Eemeli saapui taloon.
Ensimmäiset 3 viikkoa kesälomasta on vietetty ja se menikin vilauksessa. Ensin vietettiin viikko Hetassa, sen jälkeen reilu viikko Suonenjoella ja viimeisellä viikolla mökkeiltiin Lappeenrannassa.
Iivari on jotenkin miehistynyt tämän kesän aikana ja siitä on tullut iso poika. Ei pitäisi vielä ehkä innostua liikaa, mutta tuntuu siltä, että koirien ohitukset ovat muuttuneet helpommiksi ja autokäyttäytyminenkin on mennyt parempaan suuntaan.
Vuosi 2007 on lähtenyt liikkeelle vaihtelevalla menestyksellä. Harjoitellaan edelleen kovasti toisten koirien ohitusta. Toisinaan se sujuu, toisinaan ei. En tiedä mitä tuon otuksen päässä liikkuu, mutta kai tässä ollaan kuitenkin parempaan suuntaan menossa. Iivarille kelpaa nimittäin jo herkutkin, vaikka toinen koira olisikin näköpiirissä. Tosin mikä tahansa nami ei mene, vaan taskussa täytyy olla herkullisia lihapullia tai kanaa. Niitä huonommilla nameilla on edes turha yrittää.
Lisäintoa ohitusten opettamiseen on tuonut se, että suunnitelmissa on hankkia toinen suomenlapinkoira piristämään meidän arkea. Alkuperäisen suunnitelman mukaan meillä olisi jo kaksi koiraa, mutta tällä hetkellä kaikki suunnitelmat ovat vielä melko auki. Toiveissa on kuitenkin saada uusi kaveri meille tämän vuoden aikana.
Ulkona on kamalat pakkaset ja mereltä käy mukava viima, mutta eipä se meidän pojua haittaa. Tänäänkin se oli selkeästi murtunut siitä, kun piti mennä päivälenkin jälkeen sisälle.
En tiedä missä iässä murkkuikä koiraan pukkaa, jos pukkaa, mutta veikkaisin, että oireita on jo ilmassa. Iivari sai eräänä aamuna aivan kamalan hepulin, kun en antanutkaan sen enää leikkiä tämän hetken lempilelulla, eli nakilla. Siinä sitten ärjyttiin, hypittiin vasten ja näykyttiin pohkeita. Iivari on muutenkin luonteeltaa hyvin dominoiva, joten murrosikä voi olla aika mielenkiintoista aikaa. Toivon tietenkin, että se menisi huomaamatta ohi.
Nyt kun meren jää kantaa, niin päästään jäälle “liinailemaan” ja tehoharjoittelemaan luoksetuloa. Meidän “liina” on tällä hetkellä sellaista kevyttä narua, joka solmitaan valjaisiin kiinni. Ainakin tänään harjoittelu meni hyvin. Koira pysyi hyvin lähellä ja tuli kutsusta luokse. Tosin mitään pahoja häiriöitä ei tullut edes vastaan.
Toisten koirien ohitukset ei onnistu edelleenkään ilman kamalaa haukkukonserttia ja hihnassa rempoilua. Iivari ei käyttäydy mitenkään agressiivisesti, vaan saa hysteerisen räksytys-uikutuskohtauksen. Ulvomaankin saatetaan alkaa, jos kyseessä on hemaiseva narttu. Muutama ohitus meni onnistuneesti jauhelihan avulla, mutta enää sekään ei aina auta. Pitäisi varmaan keksiä jotain uutta.
Namia
Iivarin synttäreitä vietettiin aika hurjissa merkeissä. Synttärisankari sai kaikenlaisia herkkuja ja vinkuvan sian lahjaksi. Sika pelotti päivänsankaria aivan kamalasti. Tuolloin ei vielä tiedetty, että kammottavan elikon nimeksi tulee Possu. Iivari suhtautuu vieläkin Possuun hieman varauksella, kuten muihinkin kovaa vinkuvaa ääntä pitäviin leluihin.
Possu
Nykyään Iivari kuitenkin leikkii lelulla ja etsii sen ja vingauttaa Possua, kun sille sanoo:”Missä possu?” Tämä on taas yksi niistä tärkeistä taidoista, joita olen tuolle opettanut. Toisena esimerkkinä voisin mainita sukan jalasta pois ottamisen. Toisaalta hyvin hyödyllinen taito jos on vaikka selkä kipeänä, mutta jos Iivari sattuu olemaan riehakkaalla tuulella, meinaa sukat lähteä jaloista ilman pyyntöäkin.
Aloitin eilen pentutokon ja siellä oli hurjan jännää. Haukuin kaikille kavereille ja hypin ja pompin. Kai siellä olisi pitänyt jotain tehdäkin, mutta en malttanut, kun oli niin kivaa. Ilkka-ihminen otti minusta videokuvaakin. Mamma nauroi ihan kamalasti, kun katsottiin niitä yhdessä illalla. Kaipa mammastakin oli sitten kivaa, vaikka välillä se näytti aika tuimalta. Alla on linkit Ilkan ottamiin videoihin. Omasta mielestäni näytän oikein hienolta. Meinaan mennä ensi viikolla uudestaan ja pitää ainakin yhtä hauskaa.
Näin minä eilen taas Paavoa ja Pepsiäkin, jotka on minun kavereita. Käytiin yhdessä metsälenkillä ja minä sain olla ainoa, joka oli irti. Pepsi yritti vähän komentaa minua, kun pelleilin, mutta en välittänyt. Harmittaa kyllä vähän, kun ei ole leikkikavereita lähellä. Paavo ja Pepsi ovat jo niin vanhoja, ettei ne kai osaa enää leikkiä. En kyllä ymmärrä miten sellaisen pystyy unohtamaan.
