Ulkona on kamalat pakkaset ja mereltä käy mukava viima, mutta eipä se meidän pojua haittaa. Tänäänkin se oli selkeästi murtunut siitä, kun piti mennä päivälenkin jälkeen sisälle.
En tiedä missä iässä murkkuikä koiraan pukkaa, jos pukkaa, mutta veikkaisin, että oireita on jo ilmassa. Iivari sai eräänä aamuna aivan kamalan hepulin, kun en antanutkaan sen enää leikkiä tämän hetken lempilelulla, eli nakilla. Siinä sitten ärjyttiin, hypittiin vasten ja näykyttiin pohkeita. Iivari on muutenkin luonteeltaa hyvin dominoiva, joten murrosikä voi olla aika mielenkiintoista aikaa. Toivon tietenkin, että se menisi huomaamatta ohi.
Nyt kun meren jää kantaa, niin päästään jäälle “liinailemaan” ja tehoharjoittelemaan luoksetuloa. Meidän “liina” on tällä hetkellä sellaista kevyttä narua, joka solmitaan valjaisiin kiinni. Ainakin tänään harjoittelu meni hyvin. Koira pysyi hyvin lähellä ja tuli kutsusta luokse. Tosin mitään pahoja häiriöitä ei tullut edes vastaan.
Toisten koirien ohitukset ei onnistu edelleenkään ilman kamalaa haukkukonserttia ja hihnassa rempoilua. Iivari ei käyttäydy mitenkään agressiivisesti, vaan saa hysteerisen räksytys-uikutuskohtauksen. Ulvomaankin saatetaan alkaa, jos kyseessä on hemaiseva narttu. Muutama ohitus meni onnistuneesti jauhelihan avulla, mutta enää sekään ei aina auta. Pitäisi varmaan keksiä jotain uutta.