Pääsivu Hakemisto Toiminta Hallitus Toimihenkilöt Muistomerkit Perinnetilat Utin henki KIltatuotteet Liittymislomake

Utin perinnetilat/ErP4

 


Vienankarjalaisen kylän pienoismalli

ErP 4:n kokoonpano  Kaukopartiotoimintaan liittyviä esineitä ja kuvia

Päämajan kaukopartiotoiminta
 

Toiminta Talvisodassa

   Talvisodan aikana kuului yleisesikuntapäällikön alaisuuteen tiedusteluosasto, jossa oli kaksi toimistoa: Tiedustelutoimisto (Tied 1) ja viestitiedustelutoimisto (Tied 2). Sodan kuluessa suunnattiin toiminnan pääpaino partiotoiminnan suunnitteluun ja sotavankien kuulusteluun. Varsinaista kaukopartiotoimintaa ei kuitenkaan ehditty suorittaa, mutta tulevien vuosien kaukopartiomiehet saivat tässä sodassa tulikasteensa.

Toiminta Välirauhan aikana

   Heti Talvisodan päätyttyä aloitettiin sellaisten tiedustelijoiden värvääminen, jotka olisivat valmiita rauhan aikana kaukopartiotoimintaan ja jatkamaan sitä mahdollisen sodan syttyessä. Erikoiskursseilla koulutettiin keväällä 1940 partioradisteja Järvenpäässä, ja keväällä 1941 järjestettiin joukolle partiomiehiä laskuvarjohyppykurssi Luonetjärvellä. Kaikkiaan koulutettiin välirauhan aikana noin 150 miestä eri tehtäviin. Pääosa koulutetuista oli Talvisodassa taistelleita, mutta lisäksi oli Itä-Karjalan ja Inkerin pakolaisia.
   Viipurin alatoimisto (Osasto Vehniäinen, päällikkönään majuri Johannes (Hannes) Vehniäinen) vastasi Karjalan kannaksen tiedustelusta, Joensuun alatoimisto (Osasto Kuismanen, päällikkönään majuri Into Kuismanen) Sortavalan-Porajärven alueesta, Kajaanin alatoimisto (Osasto Marttina, päällikkönään majuri Paul Marttina) Repolan-Uhtuan suunnasta ja Rovaniemen alatoimisto (Osasto Paatsalo, päällikkönään kapteeni, sittemmin majuri Harri Paatsalo) Kiestingistä Jäämerelle.
   Jatkosodan alla, 21.4.1941 Pääesikunta vahvisti uuden sodanaikaisen määrävahvuuden ja organisaation. Tiedusteluosasto kuului yleisesikuntapäällikön alaiseen tiedustelujaokseen, jota johti koko Jatkosodan ajan eversti Aladar Paasonen.

Toiminta Jatkosodassa

   Osastot jatkoivat toimintaansa Jatkosodan aikana samassa kokoonpanossa kuin Välirauhan aikana. Tiedustelijoiden määrä oli verraten pieni, sodan alussa Osasto Vehniäisen vahvuus oli 26 ja Osasto Kuismasen 14. Sodan jatkuessa saatiin vahvuudet nostetuksi 40-60 mieheen osastoa kohti.
   Kun sodan jatkuessa osastojen suora johtaminen kävi liian raskaaksi tiedusteluosaston päällikölle, perustettiin 1.7.1943 Erillinen Pataljoona 4 (ErP 4). Pataljoonan ensimmäiseksi komentajaksi määrättiin 6.7.1943 väliaikaisesti majuri M. Hartola, jota seurasi majuri Hannes Vehniäinen, Osasto Vehniäisen päällikkö. Ainoana varsinaisena pataljoonan komentajana toimi 19.9.-30.11.1944 everstiluutnantti Jussi Soivio.
   23.6.1944 pataljoonaan perustettiin oma lento-osasto (Lento.os/ErP 4), jonka nimeksi vakiintui Osasto Jauri komentajansa mukaan. Tähän liittyen alistettiin Mikkelin lentokenttä 26.6.1944 ErP 4:n komentajan valvontaan.
   1.7.1944 perustettiin pataljoonan koulutusosasto (KoulK/ErP 4), jonka päälliköksi tuli kapteeni Ilmari Honkanen. Osastot muutettiin komppanioiksi entisine kokoonpanoineen ja päällikköineen. Majuri Paatsalo siirrettiin kesäkuussa 1944 eversti Hallamaan erikoistehtäviin Mikkeliin, ja hänen tilalleen määrättiin kapteeniluutnantti Pentti Ahola.

Lento- ja laskuvarjohyppytoiminta

Norjasta saatu Heinkel He 115 A-2

Kaukopartiomiehiä hyppykoulutuksessa Utissa keväällä 1944

Kaukopartiomies hyppyvarusteissa.

   Kaukopartioiden kuljetuksiin voitiin käytössä olleesta lentokalustosta käyttää vain vesilentokoneita. Tätä varten perustettiin jatkosodassa vuoden 1941 Lentolaivue 15:n jälkeen kutakin avovesikautta varten kaukopartioiden kuljetusosasto. Ensimmäinen kaukopartio vietiin vasta 1.8.1941. Lento-osastojen käytössä ei ollut ajanmukaista kuljetuskalustoa. Lentokoneita oli, mutta ne olivat ikääntyneitä ja osastoissa oli liian monia eri konetyyppejä. Ilman välirauhan aikana internoitua norjalaista He 115:tä, kuljetusmahdollisuudet olisivat olleet erittäin puutteelliset. Vuonna 1943 lainaksi saadut saksalaiskoneet korjasivat tilanteen.
   Jatkosodan ja Lapin sodan aikana lento-osastot kuljettivat lähes 50 partiota vihollisen selustaan ja toivat alun toistakymmentä takaisin. Vuosittain suomalaisten tekemien partioiden vientien lukumäärät olivat seuraavat (aika, jona kuljetuksia tehtiin viikkoina/kuljetusten lukumäärä): 1941 10/4, 1942 6/6, 1943 15/9, 1944 jatkosota 6/11 ja 1944 Lapin sota 3/12 (1944 yhteensä 9/ 23). Vientien määrät kasvoivat siten selvästi sodan kuluessa ja Lapin sodassa lentokonekuljetuksia käytettiin todella tehokkaasti. Noudot eivät sodan aikana lisääntyneet: 1941 3, 1942 7, 1943 4 ja 1944 jatkosota 3. Lapin sodassa ei partioita noudettu. Koko sodan aikana lento-osastot menettivät vain kolme lentokonetta, yhden miehen kaatuneena ja viisi sotavankeina. Lento-osastot onnistuivat välttämään lennoillaan vihollisen, ja koko Jatko- ja Lapin sodan aikana osaston lentokoneet joutuivat vain yhden kerran vihollisen hävittäjien tuleen ja silloinkin vältyttiin ihmis- ja lentokonemenetyksiltä.
   Tarvikepudotuksista huolehtivat kaukopartioiden kuljetuksista vastaavien lento-osastojen lisäksi monet muutkin lentolaivueet. Täydennyslennot sujuivat hyvin ja niissä menetettiin vain yksi lentokone. Henkilömenetyksiä ei tullut.
   Laskuvarjohyppykoulutus käynnistyi omin avuin jo välirauhan aikana keväällä 1941 Luonetjärven kurssilla. Sen lisäksi pidettiin ilmavoimien ilmavalvontaerikoiskurssi mukaan lukien vielä neljä hyppykurssia. Näillä viidellä kurssilla koulutettiin yhteensä lähes 120 kaukopartiomiestä. Koulutuksessa ei kiinnitetty tarpeeksi huomiota tuleviin taisteluhyppyihin ja niiden erityispiirteisiin. Harjoittelu todellisia tilanteita varten jäi tekemättä.
   Taisteluhypyn vihollisen selustaan teki yhteensä 20 miestä neljästä partiosta viidessä konekuormassa vuosina 1942 ja 1944. Vuonna 1944 hypyissä käytetty He 115 soveltui hyppyihin huonosti. Monet virheet johtivat siihen, että 20 miehestä vain neljä palasi.
   Kaiken kaikkiaan lentokoneet tehostivat ratkaisevasti kaukopartiotoimintaa, eikä vähiten pätevän henkilöstön ansiosta. Vasta lentokoneiden tultua käyttöön kuljetuksissa ja huollossa voitiin vihollisen selustassa toimivia partioita toimintaetäisyyden ja tehokkaan toiminta-ajan suhteen todella kutsua kaukopartioiksi.

Viestitoiminta

   Tiedusteluorganisaatiolle oli kiinteiden viestiyhteyksien lisäksi tärkeää pitää yhteyttä partioihin. Siksi majuri Reino Hallamaa oli jo ennen YH-tilannetta koonnut kertausharjoituksiin joukon radioamatöörejä ja ammattisähköttäjiä tiedustelu-upseerikurssille. YH:n alettua kurssi lakkautettiin ja sen osanottajista reservin luutnantti Matti Wihuri määrättiin suunnittelemaan radiotoiminta partiotiedustelua varten. Käytössä oli majuri Hallamaan Saksasta hankkimia "pieniä" (paino n. 15 kiloa) vakoilijoille tarkoitettuja radioita. Samalla aloitettiin kehitellä omaa "kyynel"-radiota.
    Aivan Talvisodan lopussa Osasto Paatsalo ehti lähettää radiolla varustetun partion vihollisen selustaan. Partio lähetti kolme sanomaa alatoimistossa olevalle kuunteluasemalle, mutta ei saanut tietoa sotatoimien lakkaamisesta 13.3.1940. Partio palasi kuitenkin onnellisesti takaisin.
   Välirauhan aikana perustettiin Päämajan radiopataljoona (PMRadP). Kaukopartiotoiminnalle tärkeimpiä olivat sen varikkokomppania (VarK/PMRadP) päällikkönään majuri R. Lautkari ja neljäs komppania (4/PMRadP) päällikkönään kapteeni Matti Wihuri.
   Ensimmäiset kyynelradiot pystyivät pelkästään sanomien lähettämiseen, mutta syksyllä 1941 saatiin käyttöön lähettävä ja vastaanottava kyynelradio. Kyynelen kantama oli 100-200 km, mutta yhteyksiä saatiin jopa Rovaniemen ja Helsingin välillä, eli 700 km.

"KYYNEL"-radio
"KYYNEL" - radio - the effectively Safe-guarded secrecy of wartime Finland


Kyynelradion viimeinen malli vuodelta 1944.
Tämän paino oli paristoineen vain runsaat 5 kiloa.

ErP4:n muistomerkki Utissa
Sijaitsee suljetulla sotilasalueella

Lue lisää Lassi Saressalon kirjasta Päämajan kaukopartiot Jatkosodassa.

ErP 4:n Mannerheim-ristin ritarit

Ritari n:o 44
Vääpeli
Viljo Suokas
13.12.1941

Ritari n:o 49
Luutnantti
Jorma Hämäläinen
27.2.1942

Ritari n:o 50
Luutnantti
Ilmari Honkanen
27.2.1942

Ritari n:o 87
Kersantti
Arvo Mörö
31.8.1942

Ritari n:o 88
Kersantti
Paavo Suoranta
31.8.1942

Ritari n:o 99
Ylikersantti
A. Vallebro, ent. Vorho
6.11.1942

Ritari n:o 118
Luutnantti
Heikki Nykänen
1.8.1943

Ritari n:o 119
Vääpeli
Onni Määttänen
1.8.1943

Ritari n:o 120
Ylikersantti
Mikko Pöllä
1.8.1943

 

Perinnetilat Sisääntuloaula Lentotukikohta Laskuvarjojääkärikoulu ja Utin Jääkärirykmentti Seminaaritila