Minun piti julkaista tämä merkintä jo aiemmin, ja kirjoitinkin tämän alunperin 1.1.2008 kello 0.51, mutta RapidWeaverin julkaisussa oli jotain häikkää alkuperäisen tekstin kohdalla. Tässä kuitenkin merkintä kokonaisuudessaan:

Hyvää huomenta ja onnellista uutta vuotta, kuten tavataan sanoa (no, ehkä tuo huomenta-toivotus jätetään yleisemmin pois). Ikkunan takaa kuuluu vinkunaa ja pauketta satunnaisin väliajoin. Otin muuten ensimmäistä kertaa ikinä kuvia uuden vuoden ilotulituksesta. Niistä lisää myöhemmin.
Vuosi siis vaihtui 55 minuuttia sitten, ja mieleeni palaa väkisinkin viime vuonna kirjoittamani uuden vuoden merkintä, jonka kirjoitin muuten tasan vuosi ja 10 minuuttia sitten (tämän lauseen kirjoittamishetkellä). Muistan kertoneeni harvinaisen vilkkaasta Omenavuodesta ja siitä kuinka ajattelin panostaa valokuvausharrastukseeni. Molempien saralla tapahtui vuonna 2007 paljon, mistä omalta osaltaan kertonee blogiin tippuneiden merkintöjen määrä.
Entäpä sitten se Apple-vuosi pähkinän kuoressa? Olen melko varma että niin pieneen tilaan sitä ei saa tiivistettyä, mutta venyköön jos venyy tämä teksti. Ei välttämättä yhtä "dramaattista" kuin vuonna 2006, jolloin sain ensimmäisen Macini, mutta tapahtumien määrä vetää kuitenkin vertoja sille. Vuodelle 2007 mahtui kaksi uutta konetuttavuutta, nimeltänsä Power Mac G3 Yosemite ja Power Mac G4 Sawtooth. Päätös Yosemiten hankinnasta syntyi oikeastaan hetken mielijohteesta, joskin vahingosta viisastuneena. Hetken mielijohteesta siksi, että minua oli jo jonkin aikaa kutkuttanut ajatus Mac OS 9:n kokeilemisesta. Totesin ettei sillä juuri itselleni ollut käyttöarvoa (X on paljon sulavampi ja ohjelmat joita käytän ovat X:lle), mutta puutteistaan huolimatta sillä oli välillä kiva fiilistellä.
Vahingosta viisastuneena koneen hankintapäätös syntyi siksi, että MacBook vietiin kuin vietiinkin vielä takuuaikana huoltoon värjäytyneen rannetukensa takia (Apple oli tämän myöntänyt valmistusviaksi ja kosmeettisen ongelman huolto meni takuuseen). Mitä siitä? No se, että korvaava kone tuona viikkona oli PC, eikä mikään nopea sellainen. Käyttö oli kuin tervan juontia (joskaan itse kone ei näyttänyt hassummalta, se oli läppäri joka oli istutettu valokuvakehykseen), ja käyttöjärjestelmien kannalta tilanne oli surkea: tarjolla Ubuntu (joka ei sinänsä ole surkea ja olisinkin sitä mielelläni käyttänyt koko viikon, mutta hitautensa takia jaksoin sitä vain puolet viikosta) ja Windows XP (joka yllätti nopeudellaan nettiselauksessa, mutta tiedättehän minun mielipiteeni kyseisestä järjestelmästä). Olen nyt siis varautunut näihin tilanteisiin: minulla on varakoneena nyt Mac. Yosemiten hankinta poiki myös oman bloginsa, kekseliäästi Yosemite G3. Sinne kirjoittelin koneelle tehdyistä päivityksistä ja muutenkin yleisjuttua sen toiminnasta.
Pidin Yosemitea syksyn korville, jolloin isovanhempia alkoi kiinnostaa ajatus Internet-liittymän hankinnasta. Tarjosin toki konettani heille, ja he myös huolivat sen. Tälläkin hetkellä se voi hyvin ja viettää päivänsä Kymen Puhelimen (plussat tälle firmalle, tarjoavat muutamassa paikassa ainakin Kotkassa täysin ilmaisen WiFi-laajakaistan) laajan kaistan päässä ja palvelee surffailijoita sekä valokuvien arkistoinnissa. Eilen muuten kävimme yhteistuumin kipaisemassa siihen Gigantista litteän näytön ja uuden hiiren (varsinaiset käyttäjät eivät sittenkään tulleet sinuiksi pullahiiren kanssa).
Kone siis meni sinne, joten tilalle oli saatava korvaava kone. Valinta kohdistui odotetusti Power Mac G4:ään, ja se on minulla aktiivikäytössä. Jos tarkkoja ollaan, käytän sitä jopa enemmän kuin tätä MacBookkia. Toki en voisi läppäristäni luopua (sisältää kaiken digitaalisen "elämäni"), mutta Sawtooth on erittäin mukava kone esimerkiksi ohjelmointiin tai jokapäiväiseen nettiselailuun. Se on vielä sopivasti istutettu koskettimiston yhteyteen, joten musiikin tekokaan ei olisi mahdotonta. G3:sta ja G4:stä yhteisesti sen verran, että molemmat yllättivät erittäin positiivisesti suorituskyvyltään. 450 MHz paperilla ei juuri miltään kuulosta, mutta ei aina pidä uskoa mustaa valkoisella (jos olet käyttänyt tällaista konetta, tiedät mitä tarkoitan). Sawtoothin tultua oli aika muuttaa Yosemite G3 -blogi Sawtooth G4:ksi. En suinkaan ole hävittänyt vanhoja merkintöjä edesmenneestä blogista, vaan pidän niitä tallessa tietokoneellani yksinkertaisesta syystä, jonka ilmaisuun riittävät seuraavat sanat: Pihi Sonera.
MacBookista en juuri mitään ole vielä puhunut, joten lienee paikallaan mainita asioita siitäkin. Viime vuonna se siis käytettiin huollossa rannetukensa takia. En millään voi kiittää liikaa Humacin väkeä erittäin nopeasta ja asiantuntevasta huollosta (kone vietiin liikkeeseen lauantaina ja maanantaina ilmoittivat että valmis olisi, tosin haimme sen vasta seuraavana lauantaina koska Helsinkiin oli silloin muutakin asiaa, muutoin Matkahuolto olisi hoitanut homman). Koneen rannetuki on sen jäljiltä edelleen puhtaan vaalea, eikä mitään värjäytymistä ole havaittavissa.
Apple julkisti viimein lokakuussa hartaasti odotetun Leopard-käyttöjärjestelmänsä. Tilasimme sen ennakkoon ja saimme ensimmäisten joukossa. Asennuksen pienten vastoinkäymisten jälkeen voin kuitenkin sanoa, että se kannatti. Tigeriin ei enää oikeastaan ole paluuta, sen verran arvostan Time Machinen tapaa hoitaa varmuuskopiot. Näistä olen mielestäni turissut aiemminkin joten se siitä.
Aina välillä tulee mietittyä asioita vähän pidemmälle: kuinka kauan pidän MacBookkia? Mikä olisi seuraava kone? Välillä on hetkiä jolloin vaihtaisin tämän MacBook Pro -malliin saman tien, mutta sitten on myös niitä, jolloin olen yksinkertaisesti liian kiintynyt valkoiseen seuralaiseeni ajatellakseni sellaista. Aika näyttää miten kauan tätä pidän ja mitä tulee tilalle sitten joskus, mutta uuden akun hankinta on edessä jossakin vaiheessa, ja ehkäpä lisämuistin. Tällä hetkellä MacBook kuitenkin on (akkua lukuunottamatta) elämänsä kunnossa saatuaan sisäänsä sille kunnolla optimoidun käyttöjärjestelmän, ja luulen että se on sitä vielä pitkään. En vain pysty ajattelemaan että joskus siitäkin aika jättää...
Joo, jospa jätämme Mac-asian ja siirrymme iAiheisiin. Tällä viikolla pitäisi koittaa hetki jolloin matkapuhelimen ja iPodin välinen kuilu häviää minun osaltani kokonaan. No mitä se tarkoittaa? Joulukuussa sain siis käsiini Applen iPhonen, ja nyt olen viimeinkin saamassa siihen unlockin. Nyt se on toiminut iPodina. Lisää kokemuksia tarjolla iPhone-sivulla. "Oikeaa" iPodia iPhonen myötä minulla ei enää ole ollenkaan, vaan luovutin Nanon veljen käyttöön.
Luulisin että siinä oli kaikki mitä minun piti Applesta kirjoittaa (huh!). Jos huomaat että jotain puuttuu, älä ilmoita minulle ;D

Mainitsin alussa myös valokuvaharrastukseni. Hankin viime vuoden alussa Canon PowerShot S3 IS:n (olette saaneet lukea siitö). Se piti minut tyytyväisenä kuvaajana kesään asti. Mieleni alkoi tietenkin tehdä järkkäriä. Elokuussa kuvioihin ilmaantui sitten Nikon D80, ja olen edelleen enemmän kuin tyytyväinen hankintaan, jonka tein kesätyöansioilla ja rippilahjaksi saaduilla varoilla. Ennen tätä oli vakavasti harkinnut EOS 400D:n ostoa (Canon siis), mutta nyt täytyy lausua iso KIITOS Omenamehu.org-foorumilla minut Nikonistiksi käännyttäneille. Olette olleet loistavana tukena kameran hankinnassa ja olen saanut teiltä kiitosta ja asiallista kritiikkiä kuvistani, arvostan sitä :) Kokeilin Adobe Lightroomiakin vuoden varrella ja voin sanoa, että ihastuminen ensisilmäyksellä ei ole puppua. Siksi en enää vietäkään iPhoton kanssa aikaa kuten ennen, koska kaipaan Lightroomin työympäristöä ja säätöjä. Yhä edelleen pidän sitä koneellani, vaikka tiedän että se ei tule käynnistymään ennen kuin hankin sille lisenssin. Onpahan valmiina sitten joskus. Muitakin hankintoja kuvauksen saralla pitäisi tehdä. Tokinan makkarasta olen lukenut hyviä kommentteja ja nähnyt uskomattomia sillä otettuja kuvia. Hankintalistalla.
Olen onnistunut viettämään jo tunnin tätä kirjoittaessani, mutta nyt onneksi ollaan jo voiton puolella, ja sanoisin tässä vaiheessa että Hyvää Uutta Vuotta 2008!