Jep jep. Lukio olisi nyt tarkoitus aloittaa ja en ole siitä kovin innoissani. Olisin ihan hyvin voinut pitää yhdeksän vuoden koulu-urakan jälkeen vähän pitemmän loman, mutta minkäs teet. Koulutohinat ovat kyllä alkaneet jo hieman aiemmin, varmaan jo viikko sitten. Tuntuu että siitä hösäävät kaikista eniten ne jotka sinne eivät ole edes menossa. Itse aloitin valmistautumisen tänään, kun käytiin Suomalaisesta Kirjakaupassa hankkimassa kirjat ensimmäistä jaksoa varten ja sehän kävi erittäin näppärästi aiemmin päivällä tehdyn ostoslistan (jota tietysti iPhonesta luettiin) avulla. Mitään stressiä en aio koulun alusta kuitenkaan ottaa, vaikka ihan pihalla kaikesta olenkin. LLL:ää ollaan myös mietitty kavereiden kesken, mutta kyllä nuo kirjat sen verran kustansi että ehkä niitä pitäisi vähän lukeakin :P Pahinta mitä tässä kohtaa voisi tapahtua on se että meidän oletetaan tuosta vaan tuntevan tämä lukiosysteemi ja soluttautuvan siihen mukaan, mutta näin ei toivottavastikaan tapahdu. Kaikki, tai ainakin useimmat, mieltä askarruttaneet asiat selvinnevät tässä tulevien päivien ja viikkojen aikana kun tutustutaan uuteen kouluun.

Hyvä sää on toden teolla suosinut vapunviettäjiä tänä vuonna, ainakin täällä eteläisessä Suomessa. Välistä tuntuu aivan että olisi jo kesä, tänäänkin tarkeni ulkona ihan t-paidassa.

Meillä ei tällä kertaa vappupalloja näkynyt (kukaan ei jaksanut viritellä), mutta parit serpentiinit voisi kyllä ripustaa roikkumaan. Sen sijaan ruuan puolesta vappu hyvin perinteinen: simaa, munkkeja, tippaleipää... ja kaikenlaista muutakin :P

Mitä Sinun vappuusi kuuluu?

Vaihdettiin laajakaistaoperaattoria tässä hiljattain. Alkoi iskostua jo päähän se tieto että Sonera on ylihintainen siihen nähden miten nopea/hidas se on. Niinpä Kymen Puhelimen hinnat kutsuivat vaihtamaan kaistaa, ja päätettiin samalla että nykäistään nopeuttakin hieman ylös, 2/1 -megaisesta 8/1:een. Kaista ehti olla poikki neljä päivää Soneran katkaistua se ilmoittamatta, ja kun KYMPiltä kertoivat että se kytketään nyt ei liikenne päässyt vieläkään kulkemaan. No, tekninen tuki saapui kotikäynnille ja totesivat että linjat on kunnossa, modeemissa vika. Vietiin sitten aamulla modeemi Teknisille ja saatiin uusi tilalle. Huomasin että homma ei tosiaankaan pelittänyt out of the box, vaan modeemista piti vaihtaa pari asetusta. Niinpä minulle tuli kummallinen tunne siitä, että palautettiin kauppaan ihan toimiva modeemi...

Mutta, kaista siis alkoi toimia ja kun kävin kokeeksi lataamaan tiedostoa, katsoin silmät pyöreänä kun latausnopeus kiihtyi aina vaan. 100 Kt/s (vanha nopeus), 256, 467, 592, 615, 720... loppujen lopuksi nopeus asettui tukevasti siihen 800 yläpuolelle. Mainiota :)

Edessä oli kuitenkin yksi haaste joka aiheutti kiroilua, koska TeleHell-merkkisen modeemin selainkäyttöliittymä tuo elävästi mieleen muistot Windows-maailmasta. Modeemi oli saatava sellaiseen tilaan jossa se välittäisi yhteyden vain sellaisenaan langattomalle tukiasemalle. Kokeilin lähes kaikkia mahdollisia asetuksia ja välillä onnistuin katkaisemaan myös ADSL-yhteyden. Ratkaisu oli kuitenkin Helppo: wlan-boksin piuha toiseen reikään ja uudelleenkäynnistys. That's it! Ja päivän tein aivan turhaa työtä ::)

Edellinen modeemi ehtikin olla käytössä puolisen vuotta, ja muistan silloinkin tapelleeni saman ongelman kanssa. Onneksi tiedän tästä lähtien mitä tehdä :P Käykäähän muuten katsomassa uusia valokuvia Flickr-palvelussa: http://www.flickr.com/tuomas92

En käy tässä mitenkään pitemmin kertailemaan omaa joulunviettoani, mutta sen voin sanoa, että kinkku, puuro ja kuusi kuuluvat siihen ;) Syökää hyvin ja ottakaa rennosti. Hyvää Joulua!

...eivät Suomen osalta menneet ihan putkeen. Kisan voitti Serbia, toiseksi tulivat Ukrainan foliohattupellet, ja kolmatta en muista. Suomea edustanut Hanna Pakarinen, kappaleella Leave Me Alone, oli 17.
Niin minua kuin muitakin Omenamehu.orgin Euroviisuketjuun kirjoittaneita kummastutta se, millä perusteella ihmiset ovat nämä kappaleet voittoon äänestäneet. Serbialla oli toki hieno kappale, Ukrainan esitys oli hetken aikaa hauska, mutta musiikillisesti se ei ollut mitään. Se olisi pitänyt jättää viimeiseksi, sanon minä. En mikään hirmu Hanna-fani ole, mutta minun mielestä se oli paras mitä kisassa oli mukana. Näin nyt sitten tällä kertaa, valitettavasti. :(

Nyt on sitten vuosi vaihtunut, ja tätä lausetta kirjoitettaessa vanha vuosi 2006 on 47 minuutin päässä menneisyydessä. Raketit olivat täällä Vilniemen kylässä oikein komeita, vähän vaan tuotti päänvaivaa kun ei oikein tiennyt mihin suuntaan katsella, kun joka puolella vikisi ja paukkui. Itsekin ammuttiin muutamia, ihan perussetti mikä on yleensä joka vuosi taivaalle laukaistu, sellainen tavallinen pussi jossa about 10 rakettia. Viimeisenä oli vielä erikseen ostettu valtava Polaris, joka ei tosin ylittänyt odotuksia, sillä kokoonsa nähden sen tuottama valoilmiö ei ollut erityisen upea, vaikka verrattuna muihin se olikin aivan omaa luokkaansa.
Tälläkin hetkellä tuon puolen metrin päässä olevan ikkunan ulkopuolelta kuuluu satunnaisesti kovaakin rätinää ja välillä kaikuu enemmän tai vähemmän etäinen paukahdus.

Mitä sanoisin menneestä vuodesta? No minulle tulee ensinnäkin tässä omenakoneen ääressä mieleen henkilökohtaisesti vilkkain vuosi kaikenlaisten Apple-tuotteiden parissa, johtuen suurelta osin ensimmäisen oman Macin hankinnasta. Jo ennen Macin tuloa oli kerrassaan mukavaa rekisteröityä suomalaisen Mac-yhteisön omalle foorumille, Omenamehu.orgiin. Se on vähitellen tullut yhä tutummaksi paikaksi, ja nettiä selatessa käsi melkein automaattisesti heittää sinne johtavaan kirjanmerkkiin. Ennen kaikkea olen sieltä saanut erittäin paljon tietoa Mac-maailman tapahtumista ja ilmiöistä, sekä tietenkin saanut loistavaa ja asiantuntevaa apua omiin ongelmiini. Tuntuu myös hienolta voida itse auttaa muita tarpeen vaatiessa ja nähdä muiden hyötyvän omista neuvoista.
Nukuin kesällä kaksi viikkoa teltassa omalla pihalla. Sähköt teltassa oli loistava juttu, mutta vielä parempaa oli, että Mac oli AirPortilla yhteydessä nettiin teltasta käsin!
Muulta kantilta katsottuna vuosi 2006 ei ollut sinänsä mitenkään erikoinen, vaikka mitään aikaisempia vuosia ei voikaan verrata toisiinsa. Pappilansalmen yläaste on tullut yhä tutummaksi 7-luokan kevätlukukauden ja nyt päättyneen 8-luokan syyslukukauden aikana. Ihan mukavasti sinnekin on tullut sopeuduttua. Yläaste on minulle tarkoittanut lisää päivittäistä liikuntaa, sillä kuljen yleensä melkein joka säällä koulumatkat pyöräillen, moottorikäyttöisillä vempaimillakaan en vielä saa huristella. Matka on 5 km suuntaansa, joten yhteensä matkaa päivän aikana kertyy noin 10 km.
Tämän vuoden joulunajan tulen ehkä muistamaan tavallista pidempään, sillä luntahan ei ollut oikeastaan yhtään. Lisäksi Vaalimaan rekkajonot venyivät yli 60 kilometrin mittaisiksi ensimmäistä kertaa.

Mitä sitten vuonna 2007? Ajattelin panostaa hieman valokuvaharrastukseeni hankkimalla laadukkaamman (ja samalla myös ensimmäisen ihka-oman) kameran. Innokkaasti olen etsinyt tietoa Canon PowerShot S3 IS -mallista. Säästöillä pystyn melkein hankkimaan sen. Toisaalta olisi myös mukavaa jos rahaa riittäisi keväällä Mac OS X Leopardiin ja iLife '07:aan... Toivottavasti löydän keinon ansaita riittävästi siihen mennessä, vaikka kyllä Tigerilla ja iLife '06:llakin pärjää vielä vallan mainiosti. Oman huoneen sisustuksen uusiminen on jo aloitettu mittaamisen muodossa, vielä pitäisi kerätä viitseliäisyyttä ryhtyä tyhjentämään tätä, jotta muutos voi todella alkaa. Sitten alkaa tietysti koulu, ja heti seuraavana päivänä Applen pääjohtaja Steve Jobs kapuaa lavalle San Franciscossa Macworld Expon avajaispuheen merkeissä. Kesäloman alussa on rippileiri, ja heti perään vielä konfirmaatio. Heinäkuussa täytän sitten 15, joten voisin vaikka mopokortin hommata, mutta itse moposta en kyllä tiedä vielä.
Analogiset televisiolähetykset muuten loppuvat elokuussa. Kaikki ostamaan nyt dikipokseja! Minulla on jo Miglia TVMini, joten minun ei enää tarvitse :D
Muistetaan kuitenkin, että nämä asiat ovat tulevaisuutta. Asioita, jotka tapahtuvat tässä 365 päivän sisällä, ennen seuraavaa uudenvuoden ilotulitusta. Aion elää tämänkin vuoden ihan päivän kerrallaan, vaikka välillä on mielenkiintoista miettiä tulevaa aikaa.

Tavallaan haikein mielin jätän 2006:en taakseni, sillä silloin tapahtui paljon mukavia asioita. Onneksi haikailen kuitenkin melko turhaan. Vuodesta on paljon muistoja valokuvina, ja monet esineetkin puhuvat omaa kieltään lähimenneisyyden tapahtumista.

Joulu on ihan ovella. Huomenna onkin jo jouluaatto ja monille se tarkoittaa varsin perinteistä joulun juhlintaa: aamulla kinkkua ja leipää, myöhemmin riisipuuroa, joulusaunassa käynti, hautausmaalle viedään kynttilöitä ja illalla jouluateria, jonka jälkeen odotetaan josko joulupukki toisi vaikka jotain lahjoja.

Monet kokoontuvat juhlimaan joulua ystävien ja sukulaisten kesken, mutta ainakin me vietämme tämän jouluaaton ihan vaan perheen kesken vaihteeksi (olisiko peräti ensimmäinen kerta...)

Kannattaa muuten käydä lukemassa Omenamehu.orgin joulurauhan julistusta. :D :D :D :D :D :D :D