Tänään oli viimein se hetki kun pääsin päivittämään sivujeni ylläpitämiseen käyttämäni RapidWeaver-ohjelman uusimpaan versioon. Vanhassa ei sinänsä ollut mitään vikaa, se toimi aivan hyvin, mutta sille ei yksinkertaisesti enää saanut päivityksiä ja uudet teematkaan eivät olleet enää yhteensopivia. Onhan sen käyttöönotostakin jo aikaa, ensimmäisen kokeilun sillä tein joulukuussa 2006.

Tämä uusi versio on melkoinen päivitys vanhasta. Jonkun verran on uusia toimintoja, mutta enimmäkseen samat toiminnot löytää nyt uusilta paikoilta, vielä hieman aiemmasta sileämmiksi hiottuina. Helppokäyttöisyys ei kuitenkaan ole kadonnut onneksi mihinkään.

Ohjelman hinta on äkkiseltään suolaiselta kuulostava 79 dollaria, mutta minä en ole maksanut näistä kahdesta versiosta edes yhteensä niin paljoa, ja vaikka olisinkin, ohjelma olisi maksanut hankintahintansa tähän mennessä moninkertaisesti takaisin.

Salaisuus on se, että molemmat versiot on hankittu MacHeistin mainioiden ohjelmanippujen mukana. Siis, monen sadan dollarin edestä softaa, muutamalla kympillä. Tässä viimeisimmässä nanoBundlessa tuli monta ohjelmaa, joita tuskin koskaan tulen käyttämään, mutta lähdinkin leikkiin juuri RapidWeaverin takia ja jo se yksistään oli kannattavaa.

Älkää edes odottako että tämä liittyisi jotenkin vastajulkaistuun iPadiin... oma mielipiteeni kyseisestä laitteesta lyhyesti on se, että sille on kyllä aika pienet markkinat. Periaatteessa se voisi olla täysin pätevä matkatietokone, mutta se on liian karsittu (edes yksi USB pliis!) ja riippuvainen oikeasta tietokoneesta. Mutta se siitä.

Se mistä halusin puhua, on kyllä tabletti, mutta se ei ole tietokone eikä siinä ole edes näyttöä, ja sitä ohjataan kynällä. Kuulostaako tutulta? Kyllä, kyseessähän on tietokoneeseen kytkettävä Wacom-tabletti. Nämä ovat erityisesti kuvankäsittelyä enemmän tekevien suosiossa, koska niiden avulla on erittäin helppo piirtää suoraan tietokoneelle. Mutta tämä ei mitenkään tarkoita etteikö sellainen sopisi kenelle tahansa sunnuntaikäyttäjälle...Lue loput...

Olen kohta vuoden ajan käyttänyt Embracewaren Awaken -ohjelmaa pääasiallisena herätyskellonani. Sen ostin muutama vuosi sitten osana MacHeistin ohjelmapakettia, vaikka en uskonutkaan tarvitsevani sitä. Kuitenkin myöhemmin silkasta mielenkiinnosta päätin sitä kokeilla, vain todetakseni että tämähän on suoraan taivaasta tullut.Lue loput...

Vuosi vaihtui noin 29 minuuttia sitten. Tuntuu että ihmiset heräsivät villeimpään paukutteluun kerrankin vasta puolenyön jälkeen, ja jälleen kerran ei voinut kuin ihailla rakettinäytöstä Vilniemen kylässä. Onkin siis jälleen uudenvuodenmerkinnän aika, ja katsonkin tässä välissä mitä olin kirjoittanut viime vuonna...

Käsittelin silloin blogin aihepiirin mukaisesti useita Apple-juttuja, muun muassa MacBookin korvaajaa jonka hankkisin hamassa tulevaisuudessa. No, nyt minulla on se tässä käsieni alla. MacBookin myynti kesällä kannatti, koska siitä sai vielä ihan mukavan hinnan, ja Apple Storeen sadan euron alennuskuponki MacBook Pro:sta ei sekään ollenkaan haitannut asioiden etenemistä. Tämän koneen tarinasta on ollut juttua blogissa jo aiemminkin, joten en käy sitä sen kummemmin analysoimaan. En ole aivan täysin tyytyväinen tähän unibody-malliin, sillä siinä jonka tämä korvasi, oli joitakin asioita jotka ovat ehdottomasti paremmin kuin tässä. Mutta, puolin ja toisin. Saa nähdä mitä tuolle näytön alle hitaasti kertyvälle pölylle tekisi - pakko sille on jotain tehdä. Olen jopa väläytellyt itselleni ajatusta vanhemman mallisen koneen hankinnasta. Mac OS X Leopardista muutama sananen. Kokonainen vuosi sen kanssa on osoittanut, että Apple on tehnyt loistavaa työtä ja tekee edelleen. Versionumeroon 10.5.6 asti ehtinyt käyttäjärjestelmä on parantunut matkan varrella jatkuvasti, käytettävyyden hioutuessa huippuunsa ja bugien kaikotessa. Joululahjaksi saamani AirPort Express on osoittautunut näppäräksi pikku laitteeksi - kirjoitan tästä varmaankin oman juttunsa myöhemmin.

iPhonen kanssa on vietetty melko rauhaisa vuosi. Se on palvellut kerrassaan loistavasti nimensä mukaisesti puhelimena, mutta myös iPodina ja internetpäätteenä kun en ole MacBook Pro:n ääressä. Muutama harmaa hius on kyllä vuoden varrella kertynyt operaattorilukon poistossa, mutta siitäpä saan syyttää itseäni - mitäpä lähdin mukaan varaslähdöllä. Kesällä tuli tehtyä pieni investointi iPod shufflen muodossa. Sen kanssa on mennyt varsin loistavasti.

Oman huoneen remontti tuli saatua loppuvuodesta vihdoin valmiiksi. Monivuotiseksi venynyt projekti junnasi paikallaan pitkään, kunnes otimme itseämme niskavilloista kiinni ja suuntasimme Helsingin sisustus- ja remontointitaivaaseen. Bauhausista pöydän materiaalit, Ikeasta pari hyllyä, lamput olikin ostettu jo aiemmin. Loppusilauksen antoivat muutama viikko sitten asennetut valkoiset verhot, jotka tuovat ilmavuutta ja valoa eri harmaan sävyillä maalattujen seinien oheen. Lopputulokseen olen erittäin tyytyväinen.

Valokuvausvuosi on ollut mukava. Nikon D80 jaksaa todella hyvin. Kuvaan edelleenkin kitillä, en ole saanut aikaiseksi hankkia muita laseja tuota varten. Vahvistaa käsitystäni siitä että kitillä todellakin pärjää - jos ei vaadi paljon. Olen viimeinkin Adobe Lightroomin onnellinen omistaja, kakkosversion. Se on tuntunut todella loistavalta, mitä nyt arkistointi hakee vielä muotoaan. Tällä hetkellä työnkulku on sellainen, että kuvat tuodaan iPhotoon (joka on ehdottomasti parempi arkistoinnissa) josta Lightroom nappaa ne katalogiinsa. Ohjelmaan tutustuminen ja kaikkien hienouksien löytäminen vie vielä oman aikansa, mutta kyllä se siitä.

Tämän vuoden ikäviä asioita en käy kertaamaan, sillä nyt iloitaan vuodenvaihteesta, eli ei ole syytä synkistellä!

2009-vuodesta tulee varmasti mielenkiintoinen. Mitään ihmeellisiä tavoitteita sille en aseta, Apple-maailmaa aion kyllä seurata yhtä tiiviisti kuin aiemminkin. Seuraava tapahtuma on odotettavissa ensi viikolla, kun Macworld Expo 2009 pyörähtää käyntiin San Franciscossa. Tämä on muuten viimeinen Macworld jossa Apple on mukana. Uutinen siitä vähän aikaan sitten sai miettimään, mihin Apple on oikein matkalla... tulemme kuitenkin varmasti näkemään mielenkiintoisia tuotteita tänäkin vuonna.

Aika juhlia, ja toivottaa Uutta Vuotta 2009!

Toivotetaan vielä jälkikäteen hyvää joulua kaikille, kun jäi joulun tohinassa kirjoittelematta tänne. Vanhaa vuotta on jäljellä vielä noin 4 päivää, ja siihen palaillaan varmaankin uudenvuoden merkinnässä taasen.

Otetaan lunkisti ja nautitaan tunnelmasta :)

Jepss. Nyt on siis kesä, tuo lomailun ja hauskanpidon vuodenaika. Senpä takia tein uuden etusivunkin, joka istuu tunnelmaan, ja tosiaan, nyt on kesäjuttujen aika. No, minun summerstooreihin kuuluu kaiken kesätekemisen lisäksi Apple ihan yhtälailla; iPhone rytmittää päivää musiikkikirjaston sävelillä, Mac pitää huolen valokuvien säilönnästä ja muusta iKesänvietosta. MacBook minulla vielä on, koska olen tarvinnut sitä kesätöissä, mutta kuukauden päästä tilanne saattaa ollakin jo toinen.

Nikonin suljin tulee varmasti räpsähtelemään tiuhaan, ja otoksia tulossa tuttuun tapaan Flickriin nähtäville (kaikenlaatuiset kommentit enemmän kuin tervetulleita).

On kesässä toki muutakin. Viihdyn merellä, ja siellä ajattelin käydä jollalla johon asensin pitkästä aikaa pienen perämoottorin, jonka avulla jolla nousee kivasti liukuun :P Kävin itse asiassa eilen sen kanssa huristelemassa. Ajoin kerran vahingossa niin läheltä rantaa että potkuri otti pohjaan. Onneksi se oli hiekkapohja eikä kone saanut juuri vaurioita (no, potkurin "teräpinnoista" lähti maalia...). Loppuipa siitä menovesikin matkalla, kun päätettiin kaverin kanssa (hänellä myös oma vene) ajaa Haminan Tervasaareen. Jälleen oli onni matkassa, koska olin ottanut kanisteriin täydennystä mukaan.

Seuraavat neljä viikkoa kuluvatkin kesätöiden merkeissä, kuten jo hieman vihjailinkin. Niiden ja MacBookin myynnin jälkeen (plus parit säästöt) pitäisi olla riittävästi tuohta uuteen MacBook Pro -koneeseen. Saapa nähdä... Myös WWDC:ssa julkaistu 3G-iPhone houkuttelisi, mutta nykyinenkin on parempi kuin hyvä, kone on nyt suurempi prioriteetti (nou mani) ja Sonera -> me not likes (dna:lla menty vuoden alusta lähtien ja pois en vaihda edes iPhonen takia).

Eipä nyt tälläerää muuta. Jatkamme summerstoorien merkeissä, ja toivotan kaikille oikein hyvää ja ihanaa kesää!

On tosissaan ollut muutaman viikon taukoa tässä kirjoittelussa, johtuen pienistä teknisistä ongelmista sivujen julkaisussa. KYMP oli hieman muuttanut osoitteita joihin sivut tulee julkaista, enkä siksi päässyt tekemään muutoksia sivuihini, saatikka jakamaan uusia ohjelmaversioitani ohjelmistonpäivityksen kautta (asia selvisi tänään soitolla helpdeskiin). Mutta, nyt kaikki käy ja kukkuu, ja ohjelmistonpäivitys ilmoittelee päivityksistä tuttuun tapaan. Toivottavasti mystinen ääkkösten rikkoutuminen korjautuu nyt sivujen uudelleenjulkaisulla...

Muuten, tänään on WWDC 2008 -tapahtuman aatto, ja kello 20 Suomen aikaa alkaa Applen pääjohtajan Steve Jobsin keynote-puhe San Franciscon Moscone Centerissä. Itse odotan varsin innolla mitä sieltä tuleekaan, julkaistavaksi on povattu niin 3G-iPhonea kuin 2.0-ohjelmistopäivitystäkin. On myös huhuttu että kuulemme ensimmäisiä tietoja Mac OS X:n seuraavasta inkarnaatiosta, 10.6:sta. Vähemmän huhuja on mielestäni ollut uudesta kosketusnäytöllisestä tabletista, mutta emmeköhän saa pian varmistuksen näihin kaikkiin sen osalta, tuleeko niitä vai ei. Toivon eniten 2.0-päivitystä iPhonelle. Siinä on paljon uutta (netti on pullollaan tietoja siitä, joten en käy sen kummemmin uudistuksia käymään läpi), mainittakoon viralliset kolmannen osapuolen ohjelmat sekä yrityskäytössä hyödyllisiä toimintoja.

Keynotea voi seurata reaaliajassa tekstin ja kuvien muodossa Macrumors Livessa (www.macrumorslive.com). Myös Omenamehu.org on mitä luultavimmin täynnä ajantasaista keskustelua aiheesta, joten sinnekin kannattaa pistäytyä.

Olen aika allapäin tämän takia, enkä todellakaan ole ainoa. Summan tehtaan yli 50-vuotinen taival päättyy tällä viikolla. Maanantaina sammutettiin lopullisesti PM2 eli "kakkonen", tiettävästi haikeissa tunnelmissa, ja kolmosen vuoro tulee keskiviikkona. Itse en ollut siellä kun kakkosta suljettiin, olin koulussa. Kävin kuitenkin pari viikkoa sitten tehtaalla ottamassa valokuvia katoavasta kansanperinteestä, ja tuntuu hyvältä että tehtaasta on kuvallisia muistoja tallella. Meidänkin suvussa niin moni on ollut töissä tuolla, ja olen itsekin ollut kolmen viikon kesätyöjaksona töissä Summan tehtaalla. Tehdas ehti noina viikkoina juurtua itseeni niin, että sen lopettaminen sattuu. Vielä silloin kun kävin siellä ottamassa kuvia, olivat koneet täydessä käynnissä ja ajatus kaiken päättymisestä häilyi vain etäisenä. Silloin oikeasti tajusi sen, miksi Stora Enson päätös oli virhe: koneet ovat huippumodernit, tilauskanta täynnä, ihmiset työhaluisia. Voisin jatkaa listaa vaikka kuinka pitkälle, mutta minkäs teet. Loppu mikä loppu. Viime viikolla jaksoin vielä toivoa ihmettä, mutta sitä ei tapahtunut. Konkreettisesti tehtaan sulkeminen koskettaa itseäni vähemmän kuin muita (enhän ole työssä siellä), mutta tunnearvoa sillä on. Opin tuntemaan monta ihmistä siellä ja tauoilla meillä juttu luisti. "Pitkä sydäntalvi, toivottiin ja pelättiin. Tänään koneet menee kiinni. Jossakin se päätettiin. Katua kuljen alakulon nuolemaa, lehdet huutaa "töitä tehdä ei vaan kuolemaa". - Juha Tapio

MacWorldin julkistuksia käydään läpi seuraavalla kerralla.

Minun piti julkaista tämä merkintä jo aiemmin, ja kirjoitinkin tämän alunperin 1.1.2008 kello 0.51, mutta RapidWeaverin julkaisussa oli jotain häikkää alkuperäisen tekstin kohdalla. Tässä kuitenkin merkintä kokonaisuudessaan:

Hyvää huomenta ja onnellista uutta vuotta, kuten tavataan sanoa (no, ehkä tuo huomenta-toivotus jätetään yleisemmin pois). Ikkunan takaa kuuluu vinkunaa ja pauketta satunnaisin väliajoin. Otin muuten ensimmäistä kertaa ikinä kuvia uuden vuoden ilotulituksesta. Niistä lisää myöhemmin.
Vuosi siis vaihtui 55 minuuttia sitten, ja mieleeni palaa väkisinkin viime vuonna kirjoittamani uuden vuoden merkintä, jonka kirjoitin muuten tasan vuosi ja 10 minuuttia sitten (tämän lauseen kirjoittamishetkellä). Muistan kertoneeni harvinaisen vilkkaasta Omenavuodesta ja siitä kuinka ajattelin panostaa valokuvausharrastukseeni. Molempien saralla tapahtui vuonna 2007 paljon, mistä omalta osaltaan kertonee blogiin tippuneiden merkintöjen määrä.
Entäpä sitten se Apple-vuosi pähkinän kuoressa? Olen melko varma että niin pieneen tilaan sitä ei saa tiivistettyä, mutta venyköön jos venyy tämä teksti. Ei välttämättä yhtä "dramaattista" kuin vuonna 2006, jolloin sain ensimmäisen Macini, mutta tapahtumien määrä vetää kuitenkin vertoja sille. Vuodelle 2007 mahtui kaksi uutta konetuttavuutta, nimeltänsä Power Mac G3 Yosemite ja Power Mac G4 Sawtooth. Päätös Yosemiten hankinnasta syntyi oikeastaan hetken mielijohteesta, joskin vahingosta viisastuneena. Hetken mielijohteesta siksi, että minua oli jo jonkin aikaa kutkuttanut ajatus Mac OS 9:n kokeilemisesta. Totesin ettei sillä juuri itselleni ollut käyttöarvoa (X on paljon sulavampi ja ohjelmat joita käytän ovat X:lle), mutta puutteistaan huolimatta sillä oli välillä kiva fiilistellä.
Vahingosta viisastuneena koneen hankintapäätös syntyi siksi, että MacBook vietiin kuin vietiinkin vielä takuuaikana huoltoon värjäytyneen rannetukensa takia (Apple oli tämän myöntänyt valmistusviaksi ja kosmeettisen ongelman huolto meni takuuseen). Mitä siitä? No se, että korvaava kone tuona viikkona oli PC, eikä mikään nopea sellainen. Käyttö oli kuin tervan juontia (joskaan itse kone ei näyttänyt hassummalta, se oli läppäri joka oli istutettu valokuvakehykseen), ja käyttöjärjestelmien kannalta tilanne oli surkea: tarjolla Ubuntu (joka ei sinänsä ole surkea ja olisinkin sitä mielelläni käyttänyt koko viikon, mutta hitautensa takia jaksoin sitä vain puolet viikosta) ja Windows XP (joka yllätti nopeudellaan nettiselauksessa, mutta tiedättehän minun mielipiteeni kyseisestä järjestelmästä). Olen nyt siis varautunut näihin tilanteisiin: minulla on varakoneena nyt Mac. Yosemiten hankinta poiki myös oman bloginsa, kekseliäästi Yosemite G3. Sinne kirjoittelin koneelle tehdyistä päivityksistä ja muutenkin yleisjuttua sen toiminnasta.
Pidin Yosemitea syksyn korville, jolloin isovanhempia alkoi kiinnostaa ajatus Internet-liittymän hankinnasta. Tarjosin toki konettani heille, ja he myös huolivat sen. Tälläkin hetkellä se voi hyvin ja viettää päivänsä Kymen Puhelimen (plussat tälle firmalle, tarjoavat muutamassa paikassa ainakin Kotkassa täysin ilmaisen WiFi-laajakaistan) laajan kaistan päässä ja palvelee surffailijoita sekä valokuvien arkistoinnissa. Eilen muuten kävimme yhteistuumin kipaisemassa siihen Gigantista litteän näytön ja uuden hiiren (varsinaiset käyttäjät eivät sittenkään tulleet sinuiksi pullahiiren kanssa).
Kone siis meni sinne, joten tilalle oli saatava korvaava kone. Valinta kohdistui odotetusti Power Mac G4:ään, ja se on minulla aktiivikäytössä. Jos tarkkoja ollaan, käytän sitä jopa enemmän kuin tätä MacBookkia. Toki en voisi läppäristäni luopua (sisältää kaiken digitaalisen "elämäni"), mutta Sawtooth on erittäin mukava kone esimerkiksi ohjelmointiin tai jokapäiväiseen nettiselailuun. Se on vielä sopivasti istutettu koskettimiston yhteyteen, joten musiikin tekokaan ei olisi mahdotonta. G3:sta ja G4:stä yhteisesti sen verran, että molemmat yllättivät erittäin positiivisesti suorituskyvyltään. 450 MHz paperilla ei juuri miltään kuulosta, mutta ei aina pidä uskoa mustaa valkoisella (jos olet käyttänyt tällaista konetta, tiedät mitä tarkoitan). Sawtoothin tultua oli aika muuttaa Yosemite G3 -blogi Sawtooth G4:ksi. En suinkaan ole hävittänyt vanhoja merkintöjä edesmenneestä blogista, vaan pidän niitä tallessa tietokoneellani yksinkertaisesta syystä, jonka ilmaisuun riittävät seuraavat sanat: Pihi Sonera.
MacBookista en juuri mitään ole vielä puhunut, joten lienee paikallaan mainita asioita siitäkin. Viime vuonna se siis käytettiin huollossa rannetukensa takia. En millään voi kiittää liikaa Humacin väkeä erittäin nopeasta ja asiantuntevasta huollosta (kone vietiin liikkeeseen lauantaina ja maanantaina ilmoittivat että valmis olisi, tosin haimme sen vasta seuraavana lauantaina koska Helsinkiin oli silloin muutakin asiaa, muutoin Matkahuolto olisi hoitanut homman). Koneen rannetuki on sen jäljiltä edelleen puhtaan vaalea, eikä mitään värjäytymistä ole havaittavissa.
Apple julkisti viimein lokakuussa hartaasti odotetun Leopard-käyttöjärjestelmänsä. Tilasimme sen ennakkoon ja saimme ensimmäisten joukossa. Asennuksen pienten vastoinkäymisten jälkeen voin kuitenkin sanoa, että se kannatti. Tigeriin ei enää oikeastaan ole paluuta, sen verran arvostan Time Machinen tapaa hoitaa varmuuskopiot. Näistä olen mielestäni turissut aiemminkin joten se siitä.
Aina välillä tulee mietittyä asioita vähän pidemmälle: kuinka kauan pidän MacBookkia? Mikä olisi seuraava kone? Välillä on hetkiä jolloin vaihtaisin tämän MacBook Pro -malliin saman tien, mutta sitten on myös niitä, jolloin olen yksinkertaisesti liian kiintynyt valkoiseen seuralaiseeni ajatellakseni sellaista. Aika näyttää miten kauan tätä pidän ja mitä tulee tilalle sitten joskus, mutta uuden akun hankinta on edessä jossakin vaiheessa, ja ehkäpä lisämuistin. Tällä hetkellä MacBook kuitenkin on (akkua lukuunottamatta) elämänsä kunnossa saatuaan sisäänsä sille kunnolla optimoidun käyttöjärjestelmän, ja luulen että se on sitä vielä pitkään. En vain pysty ajattelemaan että joskus siitäkin aika jättää...
Joo, jospa jätämme Mac-asian ja siirrymme iAiheisiin. Tällä viikolla pitäisi koittaa hetki jolloin matkapuhelimen ja iPodin välinen kuilu häviää minun osaltani kokonaan. No mitä se tarkoittaa? Joulukuussa sain siis käsiini Applen iPhonen, ja nyt olen viimeinkin saamassa siihen unlockin. Nyt se on toiminut iPodina. Lisää kokemuksia tarjolla iPhone-sivulla. "Oikeaa" iPodia iPhonen myötä minulla ei enää ole ollenkaan, vaan luovutin Nanon veljen käyttöön.
Luulisin että siinä oli kaikki mitä minun piti Applesta kirjoittaa (huh!). Jos huomaat että jotain puuttuu, älä ilmoita minulle ;D

Mainitsin alussa myös valokuvaharrastukseni. Hankin viime vuoden alussa Canon PowerShot S3 IS:n (olette saaneet lukea siitö). Se piti minut tyytyväisenä kuvaajana kesään asti. Mieleni alkoi tietenkin tehdä järkkäriä. Elokuussa kuvioihin ilmaantui sitten Nikon D80, ja olen edelleen enemmän kuin tyytyväinen hankintaan, jonka tein kesätyöansioilla ja rippilahjaksi saaduilla varoilla. Ennen tätä oli vakavasti harkinnut EOS 400D:n ostoa (Canon siis), mutta nyt täytyy lausua iso KIITOS Omenamehu.org-foorumilla minut Nikonistiksi käännyttäneille. Olette olleet loistavana tukena kameran hankinnassa ja olen saanut teiltä kiitosta ja asiallista kritiikkiä kuvistani, arvostan sitä :) Kokeilin Adobe Lightroomiakin vuoden varrella ja voin sanoa, että ihastuminen ensisilmäyksellä ei ole puppua. Siksi en enää vietäkään iPhoton kanssa aikaa kuten ennen, koska kaipaan Lightroomin työympäristöä ja säätöjä. Yhä edelleen pidän sitä koneellani, vaikka tiedän että se ei tule käynnistymään ennen kuin hankin sille lisenssin. Onpahan valmiina sitten joskus. Muitakin hankintoja kuvauksen saralla pitäisi tehdä. Tokinan makkarasta olen lukenut hyviä kommentteja ja nähnyt uskomattomia sillä otettuja kuvia. Hankintalistalla.
Olen onnistunut viettämään jo tunnin tätä kirjoittaessani, mutta nyt onneksi ollaan jo voiton puolella, ja sanoisin tässä vaiheessa että Hyvää Uutta Vuotta 2008!

Tänään on 6.12. eli Suomen itsenäisyyspäivä. Suomi itsenäistyi 6.12.1917, niinpä itsenäistymisestä on tullut kuluneeksi 90 vuotta. Onnea pirteälle 90-vuotiaalle! :)

Muuten, Macworld San Francisco 2008 läheistyy, siihen on enää 39 päivää. Olen taas tehnyt widgetin joka laskee aikaa Steve Jobsin jo perinteeksi muodostuneeseen keynoteen. Löydät sen Tiedostohaut-sivulta nimellä MWSF2008. Kuten viime Macworldin jälkeen hieman lupailin, uusi widgetti on nyt tehty Leopardilla, mutta vaatii 10.4.3:n toimiakseen.

Kerta kaikkiaan järkyttävää. 8 kuoli Jokelan koulukeskuksessa tapahtuneessa ammuskelussa. En viitsi alkaa tätä sen kummemmin selvittämään tässä koska tätä on media väärällään tällä hetkellä, joten tässä linkki uutiseen.
Vaikka vahvasti epäilen että kukaan tätä Apple-blogiani lukee, esitän osanottoni uhrien omaisille ja toivon voimia ja jaksamista kaikille tapahtuman koskettamille. Ei voi muuta kuin ihmetellä että tällaista tapahtuu. Ammuskelussa kuolleiden muistoksi Omppumaailman etusivun väritys vaihdetaan mustaksi.

Nikon D80 saapui eilen kotosalle. Paketissa oli kaikki vermeet mitä pitikin joten purkasin paketit ja laitoin akun latautumaan. Voitte varmaan kuvitella miten tuskallista on vain istua (jos ei ole parempaa tekemistä) uusi kamera nenän edessä mutta sillä ei voi kuvata. Onneksi Nikon oli kuitenkin ajatellut kärsimättömiä kuvaajia nopealla laturilla. Muistikortti vielä "vanhasta" Canonista ja menoksi. Kuvia löydät Valokuva-painiketta seuraamalla (Flickr). Kamera tuntuu hyvin muotoillulta ja jämäkältä kädessä, ja 18-135 mm Zoom-Nikkor -objektiivista saa myöskin tukevan otteen zoomailua ja manuaalitarkennusta ajatellen. Kuvat ovat tähän asti onnistuneet omasta mielestäni hienosti, tosin olen käyttänyt runsaasti P-, Auto- ja lähikuva-asentoja. Manuaalin käyttö pitää oikeasti opetella seuraavaksi, ja sitä varten vieressäni odottaa sentin paksuinen (!) Nikonin ohjekirja. Sentin paksuus ei muuten kuulostane hääviltä, mutta koko kirja on suomeksi! Kameran mukana ei pikaisen etsimisen jälkeen näytä tulleen yhtään vieraskielistä paperia tai edes sen palaa, mikä on minusta hieno juttu koska yleensä muunkielisiä harvemmin tarvitaan ;) Mukana tuli myös omassa myyntipakkauksessaan Nikonin SB-400 -salamalaite, jota pääsin tosin testaamaan vasta tänään, koska en löytänyt siihen pattereita. Ennen kuin otin sen pois paketista, ajattelin vielä että tuskin tätä tarvitsen paljonkaan, kun D80 itsessään sisältää salaman eikä tässä ole kääntyvää välähdyspäätä. Eikö mitä: kyllähän se kääntyy se välähdyspää! Kerrassaan mainiota. Kokonsa puolesta SB-400 mahtuu vaikka taskuun kätevässä suojapussissaan.
Mutta jotta kaikki ei kuulostaisi liian hienolta kerron, että kamerassa kuitenkin on yksi vika: näytössä on yksi punaisena loistava pikseli. Ei kovin häiritsevä, mutta harmittaa jonkun verran ihan uudessa kamerassa. Voin muuten tässä vaiheessa suositella Nikonin esimerkillisen hienoa tukipalvelua: sinne voi netin kautta lähettää kysymyksen johon Nikon vastaa sähköpostitse - suomeksi. :)

Tuohon sitten päädyin. Verkkokauppa.comissa pääsin testaamaan sitä ja se tuntui todella mukavalta kädessä. NetAnttilan ale-tarjous oli niin hyvä, että tilasimme kameran sieltä. Settiin kuuluu:
Nikon D80 runko, 18-135 mm objektiivi sekä SpeedLight SB400 -salama. Toimitusajaksi luvattiin noin viikko. Kuulumisia ja kuvia luvassa :)

Pääasiassa Apple-blogihan tämä on mutta menee otsakkeen "kaikenlaista muutakin" alle. Aihe kuitenkin kiinnostaa niin suuresti etten voi olla kirjoittamatta. Nimittäin taas esiin tuli tämä digijärkkäriasia. Nyt kun olen hieman pähkäillyt tässä vaihtoehtoja ja Haminan Rai-Kuvassakin käytiin "luennolla", alkaa Nikon D80 tuntua sopivalta vaihtoehdolta. Tukea tämän hankintaan olen saanut taas erittäin paljon Omenamehu.org-sivustolta, ja itseasiassa nimimerkki tele tilasi sellaisen tänään itselleen. NetAnttilan tarjouksessa runko ja salamalaite sekä 4 Gt:n muistikortti oli 799 euroa. Verkkokauppa.comin hinnoilla pelkkä runko maksaa 856 euroa. Rai-Kuvasta on vielä kysyttävä tarjousta tästä setistä ja objektiivista. Tänään tuli tietämättömyyttään kyseltyä D40x -mallista. Huomenna luultavasti soittavat sieltä, täytyy korjata tilanne.

Alkoi tuossa vähän aikaa sitten tekemään kovasti mieli ostaa digitaalinen järjestelmäkamera. Kuluvan vuoden ajan olen kuvannut PowerShot S3 IS:lläni, mutta vajaa viikko sitten kaivoin esille Minoltan X-700 -filmijärkkärin. Huomasin että siinä oli uusi rulla, johon oli ehkä pari kuvaa otettu. Lähdin ulos pihalle, laskeva aurinko antoi pehmeää valoa. Etsin sopivia kukkia, tarkensin ja aloin räpsimisen. Heti kävi selväksi miksi järkkäri oikeasti on mielestäni niin paljon tavallista kompaktia mukavampi ottaa kuvia: tarkennus ja zoomaus, ja sokerina pohjalla on sulkimen ihana räpsähtely. Kompakteissa ja pokkareissahan suljinta ei ole, joten niissä on "feikkisuljin", joka yleensä tarkoittaa kaiuttimesta toistettavaa sulkimen ääntä. Mutta se ei koskaan ole sama kuin oikea suljin. Kun laukaisinta painaa, tuntuu sulkimen räpsähdys selvästi kuvauskädessä ja kertoo näin että kuva otettu. Jos olet koskaan järkkäriä kokeillut, tiedät mitä ajan takaa. Käsisäätöjen mahdollisuus ja vaihdettavat objektiivit miellyttävät. Käsisäädöt löytyvät kyllä nykyisestäkin kamerasta, mutta koska tästä on tietääkseni ennen kaikkea haluttu tehdä helppokäyttöinen kompakti, vaativat ne monesti valikkoon menemistä. Lisäksi tähänkin saa laajakulma- ja telelisäkkeet, mutta se ei koskaan ole sama kuin se että koko putken voi vaihtaa tilanteen mukaan. Ja järkkärissä manuaalitarkennus hoituu itse objektiivista kääntämällä, PowerShotissani pitää painaa nappeja. Lopulta se tärkein syy miksi ostaisin järkkärin: paremmat kuvat. Hyvät säädöt parantavat oleellisesti lopputulosta.
Mikä merkki ja malli? Jaa-a. Itse asiassa se on aika iso kysymysmerkki. Pääasiassa Canonit kiinnostavat koska niillä taitaa olla todella hyvä maine ja ovat suosittuja. Mallivaihtoehtoja lienee kaksi: EOS 400D ja EOS 30D. Näillä 775 ja 1160 euron (hinnat Gigantti) kameroilla (hinnat EF-S 18-55mm -lasin kanssa) on hintaeroa jonkun verran, mutta EOS 30D taitaa olla seuraava hintaluokka EOS 400D:stä. On kuitenkin hieman kyseenalaista ominaisuuksien valossa, kannattaako rahat sijoittaa 30D:hen: siinä on 8 megapikseliä (400D 10mpix) eikä siinä ole pölynpoistoa, toisin kun 400D:ssä. Oikeastaan ainoa merkittävä puute 400D:hen verrattuna on juuri tuon pölynpoiston puuttuminen, sillä luultavasti yli 8 mpix kuvat olisivat jo turhan isoja ja vievät vain levytilaa, koska kuvia tulee enimmäkseen tietokoneelta katsottua eikä tarkkuus tällöin ole lähellekään tuota. Muiden seikkojen ainakin hintaeron perusteella luulisi olevan paremmin. Näitä toki täytyy käydä kokeilemassa, sillä kun on tämän hintaisesta työkalusta kysymys, ei yksinkertaisesti ole varaa ostaa sikaa säkissä.

No enpä ole tämmöiseen aiemmin törmännyt. Omenamehu.org meni nimittäin eilen Euroviisujen aikaan nurin, enkä päässyt sinne koko illan aikana enää. Karmea totuus paljastui äsken kun tapani mukaan avasin Safarin ja Omenamehu.org latautui ruudulle. Mehumaijan mukaan koko palvelimella oli sattunut tietokantaräjähdys (tiedä sitten mitä tuo tarkoittaa), jonka takia kaikki eilen kirjoitetut viestit ovat hävinneet, ja samoin karmaluvut ovat palanneet siihen mitä ne olivat toissapäivän varmuuskopiossa. Kävikin monella jo varmaan mielessä (kuten Lakiopaalu jo mainitsikin) että miinusmies on käynyt asioilla.
Eipä itselle tuosta ollut muuta haittaa kuin se että CoreCooler -jäähdyttimestä kirjoittamani kuvalliset jutut hävisivät bittitaivaaseen. Toivon ettei näitä enää tapahtuisi, ihan jo senkin takia että säästyisivät myös Mehumaijan hermot...

Power Macin takia on jäänyt tämän pääblogin huomio vähän vähille, ajattelin siis että otan itseäni niskasta kiinni ja kirjoitan tännekin jotain.
Eli odottelen vieläkin G3:sta viestiä, eipä ole muutamaan päivään mitään kuulunut. Yosemite G3 -plokissa on lisää juttua aiheesta.
Tänään panin taas merkille miten oudosti tuulen suunta aina muuttuu. Kun aamulla lähdin polkemaan kouluun, oli vastatuuli. Se tarkoittaa suunnilleen pohjoistuulta. Ajattelin että se ei siitä minnekään käänny päivän aikana ja että on mukava vaan lasketella kotia päin. Mutta eikö mitä: kun lähdin koululta, olikin etelätuuli! Että osaakin ketuttaa tuollainen! Mutta ei se minulle ole mikään ongelma se tuulen suunta, myötätuuli vaan hieman helpottaa matkaa. Eikä tuo nyt ole mitään verrattuna 25 asteen pakkasella polkemiseen. Ai etta mene bussilla? Olen kyllä harkinnut, mutta minulla ja yhdellä kaverillani on sellainen periaate että bussilla ei mennä! Sen ainoan kerran kun mentiin ei löydetty Stop-nappia mistään, ja päädyttiin seuraavalle pysäkille kuin mitä piti. Onneksi siitä oli vain lyhyt kävelymatka kotiin.
Olipa tänään myös bilsankoe. Meni ihan ookoo, yksi kysymys vaan jäi auki, mutta sille nyt enää mitään voi. Enpä tähän hätään muista mitä siinä kysyttiin, mutta se liittyi muistaakseni lintujen käyttäytymiseen.
Huomenna on ysienpäivä. Itse olen kasilla kuitenkin. Ysien päivä on Pappiskissa mukava päivä, koska silloin ei ole normaaleja oppitunteja. Kierrellään vaan luokasta toiseen. Ysit ovat kehitelleet luokkiin erilaisia toimintarasteja, joissa käydään muistaakseni luokittain, ainakin seiskalla oli näin. Sitten on normaaliaikaan ruoka, ysit syövät ensin ja sitten muut. Ruuan jälkeen salissa alkaa ysienpäivän gaala, jossa ysit esittävät kaikenlaista ohjelmaa. Nyt kun olen tässä Macin ääressä tulee mieleen ysienpäivästä väistämättä Mac OS 9, ja sitä kautta myös omistajallaan hiljaiseloa viettävä G3, jonka toivottavasti saan pian :D
Tällaista siis tällä kertaa. Raportoin Yosemite G3 -blogiin jos kuulen G3:sta jotain uutta.

Tuli nyt sitten hankittua se Canon josta jo tuossa edellisessä varsin pitkässä uudenvuodenmerkinnässä mainitsin. 2. päivä käytiin kyseistä laitetta Pasaatin Kuva-Salosella kokeilemassa, ja sieltä se tarttui mukaan samalla reissulla. Nyt yhden kokonaisen sen kanssa vietetyn päivän jälkeen sanoisin, että se oli todella hyvä ostos. Täytyy tosin perehtyä enemmän sen säätöihin ja toimintoihin. Kuitenkin tähänkin asti löydetyt ovat jo osoittautuneet hankinnan arvoisiksi, kuten todella ulottuva 12x zoom-objektiivi, toimiva manuaalitarkennus, kääntyvä LCD-näyttö, optinen kuvanvakain ja erinomaiset herkkyys- ja valotusaikavaihtoehdot. Tänään esimerkiksi otin iltahämärissä yhden kuvan, jota valotin 15 sekuntia. Mutta sattui tänään yksi melko ikävä läheltäpiti-tilannekin. Luulin nimittäin pudottaneeni kameran objektiivin reunassa olevan renkaan kylänrantaan. Huomasin tämän kotiin kuvaamasta tultuani, ja lähdin sitä sitten otsalampun valossa metsästämään, mutta sitä ei löytynyt, joten palasin kotiin. No kotona sitten vahingossa painoin sitä näppäintä josta se rengas irtoaa, ja siinä objektiivin ympärillä se olikin. Zoom oli vain vahingossa työntynyt juuri sen verran laukussa ulos kamerasta sen yrittäessä kytkeä virtoja, että näytti että rengas puuttui. Säikähdyksellä selvittiin. Samaiselta reissulta on kuukuva valokuvaosiossa. Myöhemmin huomasin, ettei tämä rengas voi irrota vahingossa, sillä sitä täytyy kääntää melkein 90 astetta ennen kuin se irtoaa.

Toinen posti RW:lla. Odottelen vielä sen sarjanumeroa, joten sitä ennen sivumäärä täällä on rajoitettu kolmeen. MacHeistin bundle oli suorastaan ilmainen, olisihan näiden ohjelmien arvo ollut yli 300 dollaria. Nyt maksettiin niistä vaan 41 dollaria.
Tulis nyt se numero niin pääsisi kunnolla tekemään tätä saittia. Iskälle tuossa just meilasin siitä palvelintilasta töihin, saas nyt nähdä mitä vastaa vai vastaako.
Onneksi sentään muutaman ohjelman, mm. Discon sarjanumeron sain. Odotan innolla seuraavaa versiota, koska sen myötä paljon puhuttu "savu" toimii myös MacBookilla. Tällaisenaankin se on todella hyvä. Paljon yksinkertaisempaa ja helpompaa poltto-ohjelmaa tuskin löytyy.