Lähellä ollaan. Lähempänä kuin koskaan aikaisemmin. Tai no, tavallaan jo perillä.

Tänään virittelin jälleen Tigeria MacBook Prohon pienen motivaationkeräämistauon jälkeen. Lopputulos oli, että tuo suuri, raidallinen kissaeläin murisee nyt toisella taltiolla lumileopardin vierellä. En ensin voinut edes uskoa sitä todeksi, kun ruudulle ilmestyi tervetulovideo pelkän äänen sijasta, jota tapahtui aiemmin. Täyttelin tiedot ja järjestelmä oli käyttövalmis. Siitä myöhemmin lisää. Tässä vaiheessa saatoin vain ihailla eteen avautunutta, iskemätöntä Mac OS X Tigerin työpöytää. Menupalkki, Dock, harjattu metalli... kaikki olivat siellä kuten aikaisemminkin.

Ratkaisun avain oli hieman yllättäen OSx86 -jakelu, joka oli tehty 10.4.10-versiolla toimitetun iMacin asennuslevyistä. Asennuksen alkaessa ruksasin vain pois kaikki mahdolliset lisämodifikaatiot mitä pystyi, ja toivoin parasta. Ensimmäisellä käynnistysyrityksellä koko taltio ei edes tullut käynnistysruutuun näkyviin, jolloin muistin, että 10.4.11-päivitys olisi ehkä suotavaa ajaa heti perään asennuksen päälle. Sen jälkeen onnisti, ja oltiinkin äsken kuvatussa tilanteessa.

Tiger toimii, hienoa. Mutta paratiisi tämä ei harmillisesti vielä ole, koska huomasin joitakin ominaisuuksia jotka eivät toimi tai toimivat vajaasti. Koneen ohjauslevystä toimii vain hiiren liikuttelu ja osoitus, ei muuta. Sille ei ole toimivia ajureita. Aikaisemmat eivät toimi siksi, koska tässä ohjauslevyssä oli ensimmäisenä monen sormen eleet. Uusia ajureita taas en osannut säätää sellaisiksi, että käyttöjärjestelmä olisi ne pystynyt lataamaan käyttöönsä.
Toinen minkä huomasin, oli se, että Bluetoothia ei saa pois päältä. Myöskään sen asetuspaneeliin ei pääse.
AirPort suunnilleen toimii, tosin se ei tunnu kovin mieluusti yhdistävän automaattisesti verkkoon.
Kaiuttimien ääni kuulostaa erilaiselta. Ilmeisesti tässäkin on kyse yhteensopimattomasta ajurista - Apple käyttää jotakin taajuuskorjausta, mikä saa kaiuttimet kuulostamaan paremmilta kuin ne edes ovat.

Noiden puutteiden takia en voi vielä harkita Tigerin käyttämistä ykköskäyttöjärjestelmänä tässä koneessa, mutta jätän sen nyt tuonne kuitenkin olemaan - kun pitää päästä fiilistelemään, sinne on hyvin helppo käynnistää.

Tässä pientä vertailua Mac OS X:n graafisen ilmeen kehittymisestä viimeisen neljän version ajalta. Vasemmalta oikealle, ylhäältä alas: Mac OS X Panther, Tiger, Leopard ja Snow Leopard.

Pantherin menupalkissa oli ikkunoista tuttu pinstripe-kuvio. Omenalogo oli ajalle tyypillinen, kiiltävä sininen versio. Miellyttää omaa silmääni todella paljon.

Tigerin menupalkista hävisi pinstripe, ja se sai vaalean kiiltävän ilmeen. Omenalogosta tuli mattamalli. Yksinkertainen, tyylikäs, käytännöllinen. Tykkään myös.

Leopard ja Snow Leopard kikkailevatkin sitten enemmän tai vähemmän menupalkkiensa kanssa. Se on nyt vain yksinkertainen harmaa liukuväri, josta näkyy läpi taustakuva. Betaversioissa läpinäkyvyys suorastaan teki menupalkista käyttökelvottoman joillakin taustoilla. Aluksi läpinäkyvyyttä ei saanut edes pois. Nyt sen onneksi saa, mutta palkki näyttää melko aneemiselta. Pyöristetyt kulmatkin ovat historiaa (ellei niitä itse lisää takaisin Displaperture-ohjelmalla). Musta on Applen uusi lempiväri, edustettuna sekin.

Olen perso silmänkarkille. En kuitenkaan ihan mille tahansa. Menupalkin läpinäkyvyys on cool ja niin pois päin, mutta se ei paranna käytettävyyttä. Kun läpinäkyvyyden laittaa pois, palkilla ei ole mitään ilmettä. Pantherissa ja Tigerissa menupalkki ei ollut läpinäkyvä, mutta niissä oli silmäähivelevä tyyli olematta lainkaan häiritseviä.

Myös oletustaustakuvien tyyli on aiempaa räikeämpi. Se on tietysti helppo vaihtaa, mutta tulipahan mieleen.

Kertokaapa joku minulle seuraavaksi mikä käytettävyysidea tässä alemmassa Dock-versiossa on ollut takana.

Ylhäällä näemme erilaisia ikkunoita Mac OS X Tigerista. Ensimmäisessä kuvassa edesmennyt Sherlock esittelee perusikkunan, toisessa Järjestelmäasetukset silloin uutta ”unified”-tyyliä ja kolmannessa Finder puolestaan komeilee harjatussa metalliasussa.

Ero on huomattava tuoreempiin kissoihin nähden. Tyylejä on nyt käytännössä vain yksi, ”tumma alumiini”, jota Apple koekäytti jo Tigerin aikana iTunes 5:stä eteenpäin. Yhden ikkunatyylin takia koko käyttöliittymä on käytännössä yhtenäisempi ja tästä useimmat varmastikin pitävät.

Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että aiemmin muutama erilainen tyyli helpotti erottamaan eri ohjelmat toisistaan. Kaipaan Mac OS X:n tavaramerkiksi muodostunutta harjatua metallia. Lisäksi tuo muiden ikkunoiden vaaleampi tyyli oli jotenkin modernimman oloinen verrattuna nykyiseen tummaan.

Päätin perustaa uuden miniblogin tänne Apple-osion sisälle - aiheena Mac OS X ennen Leopardia. iBlogissa hiljattain alustamani aihe on kuitenkin sellainen, että se vaatii enemmän pohdiskeluja ja omaa tilaa erillään muusta. Tiikerin raidat -blogi tuleekin olemaan isolta osin omaa tajunnanvirtaani, koska sillä tavalla saan tallennettua mietteeni. Siksi varoitan jo etukäteen että juttu varmasti vaikuttaa jossain kohtaa kovin hupsulta.

En edes yritä perustella kenellekään muulle miksi haluan Mac OS X Tigerin takaisin, en todellakaan. Mutta minkäs sille voi jos tuntuu että Applelta ei ole tullut sen jälkeen kokonaisuutena yhtä eheää käyttöjärjestelmää.

Myöskään en voi olla varma tämän pikku projektin onnistumisesta, enkä edes siitä onko se loppujen lopuksi kaiken vaivan väärti. Otan sen kuitenkin seikkailuna - onnistuminen olisi hienoa, mutta pieleen meneminen ei haittaa. Ainakaan paljoa. Tiger alkaa teknisesti olla kovin vanhentunut, mutta ei ole kovin vaikeaa löytää vielä sen tyytyväisiä käyttäjiä. Itsekin varmasti voisin olla vielä sellainen. Poisoppiminen uudempien järjestelmien toiminnoista kestänee aikansa, mutta ei pitäisi olla ylitsepääsemätöntä. Jos jostain kumman syystä näin kuitenkin olisi, aina on helppo mennä pikakelauksella takaisin nykypäivään päivittämällä järjestelmä.

Nyt tavallaan hieman harmittaa etten viime kesänä vaihtanut Unibody-konetta Mid 2007 -malliin Early 2008 -mallin sijasta. Siihen kun olisi mennyt Tiger heittämällä sen omilta asennuslevyiltä. Early 2008 on juuri siinä pisteessä että se on ensimmäinen MacBook Pro, jossa Tiger ei enää virallisesti toimi. Toisaalta se on laitteistoltaan erittäin lähellä Mid 2007:aa, joten jos sellaisen asennuslevyt saan jostakin käsiini, homma onnistuisi.

Vaihdoin Maciin vuonna 2006. Ensimmäinen oma Mac oli ensimmäisen revision valkoinen MacBook, jossa oli tietenkin tehtaalta asennettuna Mac OS X Tiger. Tigeria käytin heinäkuusta 2006 lokakuuhun 2007, jolloin päivitin koneen Leopardiksi. Sen jälkeen vaihtui kone ja nyt on alla Snow Leopard.

Tuskin kaipaisin Tigeria jos olisin siirtynyt Maciin vasta Leopardin aikoihin. En tosin kaipaa nyt Snow Leopardilla Leopardiakaan, koska tämähän oikeastaan on Leopard vähän viritettynä. Mutta hyppy Tigerista Leopardiin olikin paljon isompi. Siinä jäi jotain puuttumaan. Jotain mikä ei tullut Siirtymisapurin mukana vanhasta asennuksesta.

Tiger oli se ensimmäinen oikea koti digitaaliselle elämälleni. Lokakuussa 2007 lähdin kotoa ja edelleen olen jossain matkoilla. Etusivulla kysyinkin että mitä seuraavaksi. Nyt vastaan: kotiin.