Rehuja ja rehulisiä on markkinoilla runsaasti erilaisia. Hevosenomistajilla/-hoitajilla on yleensä
suosikkinsa
näiden joukossa ja hyvän, hevoselle hyvin sopivan rehun löydyttyä, ruokinta on
suhteellisen yksinkertaista.
Jokaisen hevosten kanssa tekemisissä olevan olisi hyvä olla selvillä
hevosen ruuansulatusjärjestelmästä
ja ruokinnan perusteista, jotta mahdollisiin häiriötiloihin
voitaisiin puuttua ennen ongelmien syntymistä.
Aiheesta on runsaasti kirjallisuutta, joista
jokainen varmasti löytää itselleen sopivan oppaan.


Tällä sivulla on tiivistetty tietopaketti hevosen ruuansulatusjärjestelmästä, ravintoaineista,
kivennäisaineista, hivenaineista ja vitamiineista.



RUUANSULATUSJÄRJESTELMÄ

Hevosen ruuansulatus on kehittynyt sulattamaan nurmirehuja sekä ottamaan rehua vastaan
pienissä erissä useita
kertoja päivässä. Hevosen ruuansulatus hajottaa sekä käyttää hyväkseen
sokereita paremmin kuin tärkkelystä,
jota väkirehu sisältää runsaasti. Karkearehun eli heinän ja
ruohon sulatuksen mahdollistaa paksusuolen
pieneliötoiminta. Laitumella ollessaan hevonen
käyttää jopa 16 tuntia vuorokaudessa syömiseen.


Ruuansulatus alkaa rehun hienontamisella, johon hevonen käyttää poskihampaitaan (24 kpl).
Pureskelun aikana sylki, jota erittyy normaalisti 15 - 25 l/pv, kostuttaa rehumassan, jolloin
nieleminen ja
rehun kulku ruokatorvessa (n. 1,2 - 1,6 m) helpottuvat. Syljen eritys on sitä
runsaampaa, mitä kauemmin pureskelu
kestää, joten rehujen liottaminen puuroksi ei ole
suositeltavaa. Pisin pureskeluaika on luonnollisesti karkea
rehuilla. Lisäksi karkearehun
pureskelu kuluttaa hampaita tasaisesti.


Hevosen syömä rehu varastoituu mahalaukkuun (n.10 - 20 l) , jossa mahaneste pehmentää
ja lämmittää sitä.
Mahalaukussa rehu viipyy n. 2 - 3 tuntia. Mahanestettä, joka sisältää
suolahappoa, erittyy jatkuvasti.
Mikäli mahalaukku on tyhjä, joutuvat mahalaukun sisäpinnan
limakalvot koville. Tästä syystä ruokintakertoja
tulisi olla vähintään kolme päivässä,
mieluummin useampia.


Mahalaukusta rehumassa kulkeutuu ohutsuoleen (n.16 - 20 m/60 l) , jossa sulatus- ja
imeytymistoiminta
pääosin tapahtuu. Sulamattomat rehunosat, solujen seinämäaineet
(selluloosa ja hemiselluloosa)
kokonaan ja osa valkuaisesta ja tärkkelyksestä hajoavat
paksusuolessa. Paksusuolen alkuosaa
kutsutaan umpisuoleksi (n. 30 l) ja loppuosaa
lynkkysuoleksi (n. 95 l). Paksusuolessa rehumassasta poistuu
vettä ja veden mukana
imeytyy myös kivennäisaineita. Paksusuolessa hajonneiden rehujen
ravintoaineiden
imeytyminen tapahtuu lynkkysuolessa.


Suolen seinämä ja sen bakteerit valmistavat C- ja K-vitamiineja sekä B-ryhmän vitamiineja.
Terveen hevosen paksusuolessa näitä muodostuu yleensä riittävästi.
Aikuisilla hevosilla erilaiset
paksusuolen toiminnan häiriöt vähentävät suoliston pieneliöiden määrää ja
siten vitamiinien
synteesiä. C-vitamiini syntetisoituu myös maksassa. (Synteesi = yhdisteen valmistaminen

alkuaineista tai yksinkertaisemmista osista.)


Peräsuolesta (n. 0,6 - 1 m) ei enää imeydy ravintoaineita, vaan se on sonnan varasto. Sonta
koostuu rehun sulamattomasta jäännöksestä, ruuansulatusrauhasten eritteistä sekä kuolleista
soluista.
Sonnan vesipitoisuus on n. 60 - 75 %. Sonnan laatua kannattaa ainakin aika ajoin
tarkkailla,
jotta mahdolliset häiriötilat tulee rekisteröityä mahdollisimman nopeasti.


HEVOSEN TARVITSEMAT RAVINTOAINEET

Hiilihydraatit eli sokerit ja tärkkelys
* sokerit (laidunruoho, melassi) sulavat ohutsuolessa ja ovat ns. nopeaa energiaa
   > liika sokeri varastoituu lihaksiin aiheuttaen mm. lihastoiminnan häiriöitä, kipuja, jäykkyyttä
   (pahimmassa tapauksessa jopa lannehalvauksen tai kaviokuumeen)
* tärkkelys (viljat)
   > täysrehujen tärkkelyspitoisuus jopa yli 80 %, kaurassa tärkkelystä muita viljoja vähemmän
   > liika tärkkelys aiheuttaa em. lihasongelmia sekä ähkyä

Valkuaiset eli proteiinit
* karkearehut (heinä, säilöheinä)
* muodostuvat aminohapoista
* ovat elimistön rakennusaineita
   > valkuaislisänä voidaan antaa soija- tai rypsirouhetta, sinimailasta sekä varsoilla maitojauhetta

Rasvat
* rasvahapot ja glyseroli
   > lisäenergiaa tarvittaessa voi antaa kasviöljyjä, joissa on 2,5 kertaa enemmän energiaa
   kuin viljoissa 
(aikuiselle hevoselle max 3 - 5 dl/totuttaminen öljyihin hitaasti)

Vesi
* rehun muokkaukseen ja hajotukseen
* tärkeä liuotin ravinto- ja elimistön jäteaineiden kuljettaja
* ruumiinlämmön säätely
   > 30 - 40 l päivässä (tarve voi olla jopa kaksinkertainen työn raskaudesta ym. riippuen)


KIVENNÄISAINEET

* kalsium Ca, fosfori P, kalium K, Magnesium Mg, natrium Na, Kloori Cl, rikki S
   > kalsium ja fosfori luuston tärkeimmät ainesosat (leseet ja viljat sisältävät runsaasti fosforia)
   > magnesiumia tarvitaan luuston ja lihasten hyvinvointiin sekä energiantuotantoon
   (melassissa runsaasti; 
liika magnesiumin saanti heikentää kalsiumin imeytymistä)


HIVENAINEET

* rauta Fe, kupari Cu, sinkki Zn, jodi I, koboltti Co, seleeni Se, molybdeeni Mo,
   fluori F, mangaani Mn

   > rautaa tarvitaan mm. veren punaisen väriaineen eli hemoglobiinin ja lihasten punaisen
   väriaineen l. myoglobiinin
valmistukseen (tärkeitä hapen kuljetuksessa ja varastoinnissa)
  >> rautaa on yleensä tarpeeksi perusrehuissa, mutta sen imeytymistä voivat häiritä
   mm. suoliston toiminnan 
häiriöt ja liian runsas kalkin käyttö ruokinnassa
   > kuparia tarvitaan luuston rakennusaineeksi sekä hemoglobiinin muodostukseen
   > sinkkiä tarvitaan luun muodostukseen ja kasvuun sekä ihon toimintaan


VITAMIINIT

Kasveista hevonen saa vitamiinien esiasteet, jotka hevosen elimistö muuttaa varsinaisiksi
vitamiineiksi.
Vitamiinit tuhoutuvat helposti rehujen korjuun ja varastoinnin aikana, joten
sisäruokintakaudella
vitamiinien saanti on usein varmistettava vitamiinilisien antamisella.
Teollisissa rehuissa vitamiinit
ovat suhteellisen kestävässä muodossa, mutta rehut on
varastoinnin aikana suojattava valolta, kosteudelta
ja muilta haitallisilta vaikutuksilta, jotta
vitamiinit säilyisivät mahdollisimman hyvin.


Vitamiinien tarve ei aina pysy samanlaisena, vaan olosuhteitten muutos on vitamiinien
osalta huomioitava.
Rasitustilat, ruokinnan muutokset, tiineys, kasvu ym. seikat lisäävät
vitamiinien tarvetta. Ruuansulatushäiriöt
voivat heikentää suoliston toimintaa, jolloin
paksusuolen kyky tuottaa vitamiineja heikkenee.


Jatkuvassa sisäruokinnassa oleville hevosille on hyvä antaa jatkuvasti ADE-vitamiinilisää.
Kesällä laiduntavien hevosten kohdalla tämä lisäys on syytä tehdä viimeistään kevättalvella.

C - vesiliukoinen vitamiini
* antioksidantti, suojaa muita vitamiineja ja estää solujen vahingoittumista
* vaikuttaa ihoon, luustoon, niveliin, verisuoniin sekä kollageenin muodostukseen
   (valkuaisaine, joka
   antaa sidekudoksille, kuten jänteille, vetolujuuden)
* kova rasitus, stressi sekä tulehdustilat voivat heikentää elimistön omaa C-vitamiinin tuotantoa
* C-vitamiini tuhoutuu herkästi

B - ryhmän vitamiinit - vesiliukoisia
* tarvitaan solujen kemiallisiin toimintoihin, veren muodostukseen, rasva-aineenvaihduntaan
* vaikuttaa aivoihin, hermostoon, suolistoon ja ihoon, energiantuotantoon, ruuansulatukseen
   ja sydämeen

* B5-vitamiini yhdessä C-vitamiinin kanssa käynnistää elimistön oman kortisolituotannon
* puutosoireita ovat karvanlaadun heikentyminen, kavioiden heikkous, limakalvojen kuivuminen,
   väsymys ja hermostuneisuus
* B-vitamiineihin kuuluu myös biotiini

E - rasvaliukoinen vitamiini
* tärkeä antioksidantti
* suojelee A, C ja D -vitamiineja sekä rasvoja hapettumiselta/härskiintymiseltä
* suotuisa vaikutus sydämeen, verisuoniin, lihaskudoksiin, energiantuotantoon ja hedelmällisyyteen
* todettu lisäävän hevosen vastustuskykyä hevosinfluenssaa ja jäykkäkouristusta vastaan
* puutos altistaa lihasvaurioille ja heikentää suoristuskykyä
* E-vitamiinilisää hyvä antaa koko sisäruokintakauden ajan (heinä ja kaura eivät riitä tyydyttämään
   E-vitamiinin tarvetta)
* E-vitamiini tuhoutuu herkästi

D - rasvaliukoinen vitamiini
* auttaa kalkin ja fosforin imeytymistä luustoon
* tarpeellinen kilpirauhasen toiminnalle
* auttaa A-vitamiinin imeytymistä
* vaikuttaa hermoston toimintaan
* D-vitamiinilisä tarpeen sisäruokintakauden aikana
* puutos aiheuttaa hevosen luuston pehmenemistä, nivelten turpoamista ja selkäkipuja

A - rasvaliukoinen vitamiini
* vaikuttaa ihon, luuston, limakalvojen ja silmien kuntoon
* antioksidantti, tukee immuunijärjestelmää
* puhdistaa maksaa ympäristösaasteista
* sinkki on tarpeen, jotta maksa vapauttaa A-vitamiinia
* C, D ja E -vitamiinit suojelevat A-vitamiinia
* puutosoireita ovat ihon ja karvan huono kunto ja alttius hengitystiesairauksille
* parhaat A-vitamiinin esiasteen karoteenin lähteet ovat laidunruoho ja hyvälaatuinen heinä
* A-vitamiinilisä tarpeen vuodenvaihteen jälkeen


Kovan rasituksen ja sitä seuranneen hikoilun jälkeen on hyvä antaa elektrolyyttejä.

Elektrolyytit - natrium, kalium, kloori, kalsium ja magnesium
* mukana lihasten ja hermoston toiminnassa
* suojaavat maitohappojen haitallisilta vaikutuksilta
* lisäys tarpeen voimakkaan hikoilun jälkeen


Kirjallisuutta:

Lillkvist Anneli; Ruokinnalla tuloksiin 3 - Hevosfakta Oy
M. Saastamoinen, toim. Hanne Teräväinen; Hevosen ruokinta ja hoito -
ProAgria Maaseutukeskusten liitto