Kivun ilmaiseminen ja tunnistaminen

Eläimen kivun tunnistaminen ei aina ole yksinkertaista. Kivunsietokyky vaihtelee rodusta ja
yksilöstä riippuen ja näin on myös kivun ilmaisemisen laita. Laumanjohtaja pyrkii peittämään
kipunsa mahdollisimman pitkään, koska laumanjohtajalta odotetaan vahvuutta ja sitkeyttä.
Lauman heikommat jäsenet taas pyrkivät piilottamaan kipunsa, koska luonnonvaraisten
eläinten laumoissa heikoimmat saatetaan jättää lauman ulkopuolelle ja joskus jopa tuhota.

Ihmisten kanssa elävät eläimet saattavat piilottaa kipunsa, koska eivät halua ihmistensä
huomaavan kipuja esimerkiksi siksi, että ovat niin nöyriä ja uskollisia, etteivät halua ihmistensä
"kärsivän" eläimensä kivun takia. Monesti myös eläimet, joilla kipuja on ollut pitkään,
alistuvat tai turtuvat kivuntunteeseen ja näin kipu jää helposti huomaamatta.

Ihminen, jolle eläin on uusi tuttavuus tai joka näkee eläimen joka päivä, ei välttämättä
helposti huomaa eläimen kipuja. Mikäli kuitenkin epäilee eläimellään olevan jonkun
asian pielessä, kannattaa kysyä eläinten hoitoalan ammattilaisen, tai muun eläimistä
paljon tietävän, mielipidettä.

Yleisimpiä kivunilmaisemisen merkkejä ovat:

* ärtyneisyys, hyökkäävyys/vetäytyminen, levottomuus, rauhattomuus
* kosketuksen kaihtaminen/lisääntynyt tarve
* väsymys, masentuneisuus/yli-iloisuus
* lisääntynyt lämmön/viilennyksen tarve

ja lihas- ja selkäongelmien kohdalla:

* haluttomuus liikkua
* vinous
* liikkeitten epäpuhtaus, kipeytyneen kohdan, esim. raajan, säästäminen
* liikkuminen selkä notkolla/kaarella
* vaikeus liikkua jompaan kumpaan suuntaan
* myös peitsaaminen on usein oire kivusta
 
Koiran kohdalla lisäksi:

* lisääntynyt haukkuminen
* hampaitten näyttäminen, pureminen
* hännän pitäminen tiukasti jalkojen välissä
* yhtäkkiä alkava paikkojen tuhoaminen
* lisääntynyt nuoleminen (itsensä, paikkojen, esineiden)

Hevosen kohdalla lisäksi:

* luimistelu, näykkiminen, potkulla uhkailu/potkiminen
* hännällä viuhtominen, pukittelu, pystyyn hyppiminen
* protestointi satuloitaessa/valjastettaessa
* kuolaimeen pureminen, ryöstäminen, kuolaintuntuman vastustaminen
* liikkuminen selkä notkolla satulan painetta paetakseen
* pakeneminen/vältteleminen/takapuolen käätäminen haettaessa esim. tarhasta tai karsinasta
* laukannoston, kaarteissa ravaamisen ja peruuttamisen vaikeus

Myös käytöshäiriöiksi luokiteltavat tavat voivat olla osalla eläimistä kivusta johtuvia.
Koirilla mm. kirputtaminen eli jalkojen ja varpaiden pureskelu, itsensä pureminen
tietyistä kehon kohdista, hännän jahtaaminen ja yleinen levottomuus.
Hevosilla mm. kehän kiertäminen, kutominen (itsensä huojuttaminen puolelta toiselle),
imppaaminen ja puun pureminen.

Monia muitakin kipuoireita esiintyy, monet sellaisia, ettei niitä helposti ymmärrä kivun-
ilmaisuksi. Meillä eläinten omistajilla ja hoitajilla on vastuu eläimistämme, joten eläimen
terveydentilan ja hyvinvoinnin tarkkailuun kannattaa panostaa. Jos eläimen käytös muuttuu
äkillisesti, on syynä yleensä joko kipu, nälkä, kohtelu tai huonosti istuvat varusteet.


Esimerkkejä omista eläimistä

Aatu

Edesmennellä hevosellani Aatulla oli krooninen vatsahaava. En tiennyt asiasta mitään
ennenkuin hevosen käyttäytyminen harjatessa, satuloitaessa ja ratsastettaessa muuttui.
Aatu väisteli harjaa ja mahan alta harjattaessa pyrki puremaan. Satulointi aiheutti potkimista
ja puremisella uhkailua. Selkään noustessa hevonen pahimmillaan hyppi niin pahasti pystyyn
ettei ratsastaminen tullut kuuloonkaan.

Eläinlääkäri totesi kliinisten oireiden olevan niin voimakkaat, että hän määräsi vatsahaava-
lääkityksen ilman tähystystä. Kahden viikon kuluttua lääkityksen antamisesta Aatun vatsa
tähystettiin ja vaiva todettiin krooniseksi vanhojen arpeutumien perusteella.

Aatu oli myös aikanaan sairastanut herpesviruksen hermomuodon XXX ja sairastui
siihen minulla ollessaan toistamiseen. Tapani mukaan annoin runsaasti toipumisaikaa, mutta
tila kuitenkin pahentui niin, että eläinlääkäri totesi parantumisennusteen toivottomaksi.
Ongelmaa olisi jonkun aikaa voinut ehkä helpottaa jokaviikkoisilla kortisonipiikeillä, mikä
ei kuitenkaan olisi ongelmaa parantanut.

Tätä kipua Aatu näytti ärtyneisyydellä ja liikkeitten epäpuhtaudella. Viimeisinä viikkoina
ei tarhassa liikkuessaan juuri takasiaan nostanut vaan lumessa näkyivät selvät "ladut", kun
oli laahannut takasiaan.


Laku

Edesmennyt 14 v kissamme Laku ei näyttänyt pahaa oloaan. Lakun tila kävi selväksi vasta,
kun viimeisen päivänsä aamusta oksensi muutaman kerran ja loppupäivän vain makasi.
Epäilimme luonnollisesti matoja tai karvakertymää vatsassa, mutta väärässä olimme.
Soitin illalla klo 18.30 eläinlääkärille, joka oli sitä mieltä, että kissalla on sydän pettämässä ja
keuhkot täyttymässä nesteellä. Ennuste toivoton. Koska kissa oli jo niin huonossa kunnossa,
että vetäytyi syrjään makaamaan, emme lähteneet viemään kissaa eläinlääkäriin vaan kissa
sai kuolla rauhassa kotonaan, mikä tapahtuikin pian saman päivän iltana.


Lulu

Lakun sisko Lulu ei myöskään ilmaissut kipuaan millään tavoin. Rupesimme epäilemään
Lulun terveydentilaa, kun kissa alkoi pissaamaan sisällä muualle kuin hiekkalaatikkoonsa.
Eläinlääkärille mennessämme ilmeni, että Lululla oli niin iso kasvain sisuskalujen ympärillä,
ettemme olleet edes huomanneet kissan laihtumista. Lulu oli hyvinkin pullean ja hyvinvoivan
näköinen ulospäin. Kasvaimen suuruudesta johtuen ei leikkaushoito olisi enää auttanut, joten
Lulu sai viimeisen piikin samalla eläinlääkärikäynnillä.


Riemu

Riemu-kissamme, kahdesta kissastamme nuorempi, oli haastava tapaus eläinlääkärille.
Riemu oksenteli, söi valtavasti ja kaipasi ylenpalttisesti huomiota. Riemu myös makasi
usein tiskipöydän päällä, kun tiskikone oli käynnissä, koska tiskipöydän levy lämpeni.
Lämpö siis auttoi, kun Riemu makasi vatsa tiskipöytälevyä vasten. Riemu oli hyvin matoinen
tullessaan ja saikin useita matokuureja. Epäilimme itse, että matolääkkeet tai sitten madot
olisivat syynä Riemun oksenteluun ja laihuuteen.

Riemu sai vaivaansa antibiootteja sekä happolääkitystä, mutta kun näistä ei ollut apua,
eläinlääkärimme kehotti meitä varaamaan Riemulle ajan eläinlääkäriasemalta, missä tarkemmat,
mm. röntgentutkimukset olisivat mahdollisia. Syy Riemun huonovointisuuteen löytyi röntgen-
kuvassa: Riemu oli jossakin vaiheessa niellyt niittivyön niitin (1,5 x 1,5 cm)! Riemu leikattiin
ja toipumisajan jälkeen rupesi lihomaan ja muutenkin kasvamaan.

Riemun käytös on toipumisen jälkeen muuttunut. Riemu on edelleen yhtä vilkas kuin ennenkin,
myös sairastamisen aikaan, muttei enää mikään sylikissa. Ennen leikkausta Riemua oli vaikea
saada sylistä pois.


Riemu leikkauksen jälkeen. Verkkopaita ei ollut neitosen mieleen.