Kun
on aika luopua
Valitettavasti
eläimen elinikä on omaamme lyhyempi. Siispä joudumme
tekemään raskaita
päätöksiä, kun eläimemme sairastuvat niin vakavasti, ettei normaali, terve elämä ole enää mahdollista. Ja vaikka eläin olisi ikänsä terve, niin vanhalle eläimellekin on annettava arvokas elämän päätös, kun alkaa näyttää siltä, ettei koira enää voi hyvin. Ihmisolennot ovat hyvin tunnekeskeisiä, mitä tulee kuolemaan ja luopumiseen yleensä. Me suremme ja ikävöimme ja valitettavasti monesti myös syytämme itseämme ja mietimme, olisimmeko jotenkin voineet vielä auttaa. Eläimet suhtautuvat kuolemaan luonnollisena osana elämän kiertokulkua. Toki eläin suree ja ikävöi tavallaan, mutta eläimillä on kyky päästää irti. Me ihmiset jäämme usein kiinni muistoihimme, mikä taas vaikeuttaa omaa elämäämme. Siksi meidän onkin niin vaikea luopua eläimistämme. Mistä sitten tietää, milloin on aika luopua? Mitä paremmin tunnemme eläinystävämme, sitä herkemmin vaistoamme eläimen terveyden- tilan ja lähdön lähestymisen. Kuitenkin, kuten osiossa Eläimen kipu olen kirjoittanut, joskus kivun ja terveyden pettämisen huomaaminen on erittäin vaikeaa. Kun asiasta on ollut puhetta, olen monille sanonut, että eläin kertoo mielipiteensä tavallaan. Kuten sanonta kuuluu, silmät ovat sielun peili. Silmistä usein huomaa eläimen voinnin ja terveydentilan laadun. Kova kipu, väsymys ja periksi antaminen näkyvät yleensä eläimen katseesta. Terveellä ja tyytyväisellä eläimellä silmät ovat yleensä kirkkaat ja elämäniloiset. Silmien sumentuminen ja katseen tyhjyys ovat useimmiten merkkejä siitä, ettei eläimen vointi ole normaali. Silmien lisäksi ovat tietysti fyysiset oireet, jotka on aina otettava vakavasti. Mikäli eläintä joutuu auttamaan arkipäivän toimissa, on eläimen tila yleensä jo sen verran vakava, että luopumista joutuu ajattelemaan. Koiran kohdalla auttaminen voi kohdistua esimerkiksi liikkumisen tai pystyynnousemisen avustamiseen, jatkuvan voimakkaan kipulääkityksen antamiseen (ilman toiveita vaivan paranemisesta) ja kissan kohdalla esimerkiksi hiekka-astialle auttamiseen. Jos eläimen on selkeästi hyvin vaikea liikkua eikä eläinlääkäriltä tai muista hoitomuodoista löydy apua/ pysyvää paranemista tapahdu, on mietittävä, mikä on eläimen parhaaksi. Moni eläin on niin uskollinen omistajalleen, että pitää elämästä kiinni jo sen takia, ettei halua aiheuttaa omistajalleen tuskaa. Eläin voi peittää kipunsa niin tehokkaasti, että eläimen tilaa on mahdotonta arvioida. Eläimet ovat kuitenkin niin uskomattoman viisaita, että jos ihminen tällaisessa tilanteessa ns. antaa eläimelle luvan, voi eläin antaa periksi ja ilmaista vointinsa ja tahtonsa. Luopumistilanteessa ihminen voi saada lohtua tietäessään, että tekee eläinystävälleen viimeisen palveluksen päästäessään eläimen kivuistaan ja vaivoistaan. Eläin ei todennäköisesti sure kuolemaansa vaan on useimmiten helpottunut. Nämä ajatukset luopumisesta ovat tulleet omista kokemuksistani, enkä millään muotoa voi väittää tietäväni eläinten ajatuksista tai tunteista enempää kuin eläimen omistaja. Omasta itsestäni tiedän sen, että mikäli eläimen olotilan helpottaminen/parantaminen ei olisi mahdollista, kantaisin mukanani syyllisyyttä tiedosta, että eläin on voinut huonosti pitkittäessäni eläimen elämää lääkityksen avulla tai muulla tavalla. ![]() Käytännön järjestelyt Luopumispäätöksen jälkeen on päätettävä tapa, jolla eläin nukutetaan sekä kuolleen eläimen hautaamiseen tai muuhun loppusijoitukseen liittyvät seikat. Useimmiten eläimen lopetuksen hoitaa eläinlääkäri. Hevosten kohdalla kysymykseen voi tulla myös ampumalla lopettaminen tai teurastaminen. Monilta paikkakunnilta löytyy eläinten hautausmaa. Löytyy myös paikkoja, joihin voi haudata myös hevosen. Eläimen voi myös tuhkata, jolloin hautaamisen järjestäminen on helpompaa. Eläinlääkärit osaavat yleensä neuvoa, miten lopetuksen jälkeen tulee toimia. Myös eläinsuojeluyhdistyksiltä saa tietoa ja monet eläinten hyvinvointialoilla toimivat henkilöt osaavat myös neuvoa. Myös minulta voi kysyä neuvoa näissä asioissa; puhelimitse 040-779 4025 tai sähköpostilla olibaani@kymp.net. |