Hevosen refleksologisesta hoidosta lisää täältä. Koiran refleksologisesta hoidosta lisää täältä. Refleksologia/eläinrefleksologia
Refleksologia on koko kehoon kohdistuvaa vyöhyke-/heijastehoitoa, joka tehdään yleensä käsin, sormin hieromalla ja painamalla. Käsittelyaika ja käsittelykertojen määrä riippuu hoidettavan vaivan laadusta, vaivan kestosta sekä hoidettavan iästä. Hoitokertoja on yleensä 3 ja hoitojen väli viikosta kolmeen viikkoon. Jos kyseessä on iäkäs eläin tai vaiva on kestänyt jo pitkään, hoitokertoja saatetaan tarvita useampia. Miten heijastealue löytyy?
Ihmisillä
ja eläimillä on vaistomainen tapa hieroa
kipeitä kohtia kehossaan. Eläin voi pureskella
tai hangata itseään päästäkseen jostakin vaivasta. Eläimillä on vaistonvarainen kyky hoitaa heijastealueita. Jos esimerkiksi koiralla on suoliston toiminnan ongelmia ja ruuan imeytymis- häiriöitä, se saattaa pureksia, "kirputtaa" ranteitaan ja etutassujaan. Peruskäsitys vyöhyke- hoidossa on, että vyöhykkeet eivät tule esille, ellei ko. vyöhykettä vastaavassa elimessä ole vaivoja. Refleksologisen hoitokäsityksen mukaan kehon elimillä ja myös niiden edustamilla energioilla on heijastealueita iholla, lihaksissa ja luisilla alueilla. Varsinaisten elinheijasteiden lisäksi kehon eri kohdissa sijaitsee ns. toimintapisteitä. Toiminnallisia heijastepisteitä käsittelemällä voidaan rauhoittaa ja tasapainottaa elintoimintoja, mm. hormonitoimintaa, verenkiertoa, ruuansulatusta ja eritystoimintaa. Näiden toimintapisteiden esille tuleminen kertoo paljon yksilön ja elimistön tilanteesta. Kun eläimellä on vaivoja, kehon eri alueet, jopa ihan pistekohtaisesti, oirehtivat sen mukaan, missä on vaivan syy. Heijastealueella on usein myös kipua. Nämä vaivan määrityksen ja hoidon kannalta olennaiset paikat, heijastealueet, voivat näkyä esim. karvan laadun muutoksina, kutinana, ihottumana tai syylinä.  Miksi käyttäisin refleksologiaa?
Kehon kieli ja heijasteiden antama tieto voivat auttaa selvittämään vaivojen syyn. Varsinkin eläimiä hoidettaessa oireiden ja vaivojen syiden löytäminen voi olla vaikeaa, koska eläin ei voi kertoa mihin koskee ja miltä tuntuu. Perusteelliset tutkimukset, mm. verikokeet, bakteeriviljelyt ja röntgenkuvaukset, eivät aina ole mahdollisia tai ovat liian kalliita. Tällöin eläimen oirehdinnat ja heijasteiden antama tieto voivat helpottaa ja nopeuttaa vaivojen syiden löytämistä ja niiden hoitoa refleksologisen hoidon lisäksi esim. koululääketieteen tai homeopaattisen hoidon avulla. Kun vaivojen hoidossa käytetään refleksologiaa, ei elimistöön tuoda mitään uutta kehon ulkopuolelta. Heijaste ja vyöhykealueille annetut impulssit auttavat kehoa tasapainottamaan elimistöä sen omien resurssien puitteissa. Usein tämä hoito riittää, ellei vaiva ole edennyt kovin pitkälle. On kuitenkin tilanteita, jolloin refleksologia ei missään nimessä riitä ainoaksi hoidoksi ja tällöin refleksologi on velvoitettu ohjaamaan eläimen omistajaa hakemaan apua muista hoitomuodoista, kuten eläinlääkäriltä. |