Hevosen refleksologisesta hoidosta lisää täältä.

Koiran refleksologisesta hoidosta lisää täältä.


Refleksologia/eläinrefleksologia

Refleksologia on koko kehoon kohdistuvaa vyöhyke-/heijastehoitoa, joka tehdään yleensä

käsin, sormin hieromalla ja painamalla. Käsittelyaika ja käsittelykertojen määrä riippuu
hoidettavan vaivan laadusta, vaivan kestosta sekä hoidettavan iästä. Hoitokertoja on yleensä
3 ja hoitojen väli viikosta kolmeen viikkoon. Jos kyseessä on iäkäs eläin tai vaiva on kestänyt
jo pitkään, hoitokertoja saatetaan tarvita useampia.

Miten heijastealue löytyy?
Ihmisillä ja eläimillä on vaistomainen tapa hieroa kipeitä kohtia kehossaan. Eläin voi pureskella
tai hangata
itseään päästäkseen jostakin vaivasta. Eläimillä on vaistonvarainen kyky hoitaa
heijastealueita.
Jos esimerkiksi koiralla on suoliston toiminnan ongelmia ja ruuan imeytymis-
häiriöitä,
se saattaa pureksia, "kirputtaa" ranteitaan ja etutassujaan. Peruskäsitys vyöhyke-
hoidossa
on, että vyöhykkeet eivät tule esille, ellei ko. vyöhykettä vastaavassa elimessä ole vaivoja.

Refleksologisen hoitokäsityksen mukaan kehon elimillä ja myös niiden edustamilla energioilla
on heijastealueita iholla, lihaksissa ja luisilla alueilla. Varsinaisten elinheijasteiden lisäksi kehon
eri
kohdissa sijaitsee ns. toimintapisteitä.  Toiminnallisia heijastepisteitä käsittelemällä voidaan
rauhoittaa
ja tasapainottaa elintoimintoja, mm. hormonitoimintaa, verenkiertoa, ruuansulatusta ja
eritystoimintaa.
Näiden toimintapisteiden esille tuleminen kertoo paljon yksilön ja elimistön
tilanteesta.
Kun eläimellä on vaivoja, kehon eri alueet, jopa ihan pistekohtaisesti, oirehtivat sen
mukaan, missä on
vaivan syy. Heijastealueella on usein myös kipua. Nämä vaivan määrityksen
ja hoidon kannalta
olennaiset paikat, heijastealueet, voivat näkyä esim. karvan laadun muutoksina,
kutinana, ihottumana tai syylinä.




Miksi käyttäisin refleksologiaa?

Kehon kieli ja heijasteiden antama tieto voivat auttaa selvittämään vaivojen syyn. Varsinkin
eläimiä
hoidettaessa oireiden ja vaivojen syiden löytäminen voi olla vaikeaa, koska eläin ei
voi kertoa
mihin koskee ja miltä tuntuu. Perusteelliset tutkimukset, mm. verikokeet, bakteeriviljelyt
ja
röntgenkuvaukset, eivät aina ole mahdollisia tai ovat liian kalliita. Tällöin eläimen oirehdinnat ja
heijasteiden antama tieto voivat helpottaa ja nopeuttaa vaivojen syiden löytämistä
ja niiden hoitoa
refleksologisen hoidon lisäksi esim. koululääketieteen tai homeopaattisen hoidon avulla.

Kun vaivojen hoidossa käytetään refleksologiaa, ei elimistöön tuoda mitään uutta kehon ulkopuolelta.
Heijaste ja vyöhykealueille annetut impulssit auttavat kehoa tasapainottamaan elimistöä sen omien
resurssien
puitteissa. Usein tämä hoito riittää, ellei vaiva ole edennyt kovin pitkälle.

On kuitenkin tilanteita, jolloin refleksologia ei missään nimessä riitä ainoaksi hoidoksi ja tällöin
refleksologi on velvoitettu ohjaamaan eläimen omistajaa hakemaan apua muista
hoitomuodoista,
kuten eläinlääkäriltä.