Olen Anneli Räty ja asun mieheni Amin kanssa Heinlahden rannalla Pyhtäällä, 15 km Kotkasta Helsinkiin päin. Tällä hetkellä perheeseemme kuuluu kolme kultaistanoutajaa Sini, Meri ja Tuuli.

Koirat ovat kuuluneet elämääni jo pienestä pitäen. Meillä oli karhukoira Nalle ja isoäitini pitkäkarvainen collie Karo, kun olin alle kouluikäinen. Oman porokoiran sukuisen Tupun sain 11-vuotiaana ja karhukoira Jenin, kun olin jo muuttamassa pois kotoa.

Ensimmäisen kultaisennoutajamme Miran hankimme vuonna 1984 Esa Kajanteelta, muutettuamme Jyväskylästä Petäjävedelle. Mira oli iloinen ja oman arvonsa tunteva noutaja. Se kävi sorsa- ja lintumetsällä ja toimi pienen koulutuksen jälkeen hyvin. Se osasi odottaa ja seurata tilannetta rauhallisen keskittyneesti ja noutaa ammutun linnun luvan saatuaan. Mira suoritti myös taipumuskokeen, vaikka varikset eivät sen lempiriistaa olleetkaan. Harrastimme myös TOKO:a alokasluokan verran.

Vuonna 1987 muutimme Petäjävedeltä lapsuudenkotiini maatilalle Heinlahteen ja otimme uroksen Sonnyn, jonka kasvattaja oli Kristiina Malste Muuramesta. Sonny oli koko ikänsä erittäin vilkas ja hulluna noutamiseen. Se oli nuorena treeneissä liiankin kovasuinen riistaan, minkä vuoksi taipumuskoe jäi käymättä. Sorsastusretket vähenivät ajanpuutteen vuoksi, mutta pääsi Sonny sitäkin kokeilemaan ja noutikin mallikkaasti ammutun linnun. Vilkkaudestaan johtuen se ei malttanut odottaa paikallaan kuten Mira, vaan kaiveli myyränkoloja joutessaan. Sonnyn ollessa 11-vuotias päätin kuitenkin kokeilla taippareita. Ja hiukan rauhoittuneelta vanhalta herralta kaikki sujuikin hienosti. Sonny on toiseksi vanhin taipparit läpäissyt kultainennoutaja.

Seuraavaksi hankimme vuonna 1997 Tuulin , Marja-Lea ja Pirkko Visasalon Häämörin kennelistä Mynämäeltä. Tuuli on luonteeltaan hyväntahtoinen, rohkea, itsenäinen ja vahvahermoinen, mikä sopii hyvin pelastuskoiraharrastukseemme. Tuuli on läpäissyt kummatkin rauniokokeet ensimmäisellä yrittämällä. Pääsimme Tuulin kanssa kesällä 2003 Kuopion Pelastusopistolle viikon kurssille, mikä oli todella hieno ja opettavainen kokemus. 'Makkaramiesten' etsintä on Tuulista ehdottomasti kaikkein hauskinta! Itsenäisyydestä on hyötyä myös käytännön jäljestyksessä, mistä tuloksena kolarihirvi ja haavoittunut metsäkauris. Tosin MEJÄ-kokeissa Tuulin liiallinen omatoimisuus on johdattanut meidät useasti 'hukkareissuille' jonkun eläimen tai marjastajan tuoreelle jäljelle.

Vuonna 2003 Tuulin oltua 3 vuotta ainoa koiramme suunnittelimme toisen kultaisen ottamista. Ja niin perinteisen kullanvärinen Meri tuli meille Henna Laihon Woodchuck's kennelistä Lohjalta. Meri on kiltti, hyväntuulinen, nopea oppimaan ja kaikille ystävällinen. Ja Meri osaa hymyillä! Sisällä Meri on rauhallinen, mutta ulkona löytyy vauhtia etenkin, jos on joku kiva leikkikaveri. Meristä noutaminen on kivaa ja samoin raunioilla ja metsässä maalimiesten etsintä. Myös veri- ja pelastusjälkeä olemme jonkin verran harrastaneet. Meri on suorittanut noutajien taipumuskokeen hyväksytysti kesällä 2007 ja Pelastuskoiraliiton maastoetsinnän peruskokeen päivä- ja pimeäosuudet vuonna 2008 sekä loppukokeen päivä- ja pimeäosuudet touko-kesäkuussa 2009. Meri on virallinen hälytysvalmis pelastuskoira!

Meriheinän ensimmäisestä pentueesta syksyllä 2006 jäi kotiin kasvamaan Sini, joka on myös iloinen ja kaikille ystävällinen. Sini pitää noutamisesta, uimisesta sekä veri- ja pelastusjäljestä. Myös Sinistä on tosi hauskaa ja helppoa etsiä ihmisiä raunioilta ja metsästä. Pelastuskoiraliiton maastoetsinnän peruskokeen päiväosuuden Sini suoritti hyväksytysti 2,5 vuotiaana maaliskuussa 2009, pimeäosuuden marraskuussa 2009 ja loppukokeen pimeäosuuden lokakuussa 2010.

Meillä on ollut myös vuonna 1990 syntynyt Morri-kissa, joka eli 17,5 vuotiaaksi. Se ehti tutustua kaikkiin kultaisiimme helmikuuhun 2008 mennessä. Morri oli kiltti ja ystävällinen kissa niin omille kuin vieraillekin kultaisillenoutajille. Se ei hermostunut koskaan koirien välillä liiankin tuttavallisiin ystävyydenosoituksiin.

Koiramme ovat aina olleet ensisijaisesti perheenjäseniä ja lemmikkejä. Omaksi ja koirien iloksi on touhuttu kaikenlaista. Silloin tällöin on käyty kokeissa ja näyttelyissä. Kunkin koiran yksilölliset ominaisuudet ja mieltymykset on pyritty ottamaan huomioon harrastuksia valittaessa. Pääasia on, että koirilla on jotain hauskaa tekemistä ja ne saavat käyttää noutajamaisia aistejaan. Kaikki viisi koiraamme ovat olleet luonteiltaan erilaisia, omia ihania persooniaan niin hyvine kuin huonoine puolineen. Ja niistä jokaisesta voi sanoa, että 'paranee kuin viini vanhetessaan'.