20.12.07

Reissu Ruotsin maalle on onnellisesti ohi ja kaikki meni  oikein hienosti. Perjantaina Leena tuli minua  hakemaan töiden jälkeen heille yöksi,  sieltä sitten suunnattiin Lauantaina  aamuyöstä 4 aikaan Hiacen nokka kohti Turkua ja satamaa. Hiukan jännitti mitenkä ne koirulit siellä laivassa osaisi olla kun kumpikaan ei ole ennen ollut. Ihan turhaa jännitettiin, Minto ja Usva olivat kuin kotonaan vaikkakin kannelle tarpeiden tekeminen ei meinannut aluksi sujua ollenkaan, sitten kun huomasivat että se on ihan okei pissiä sinne, niin johan alkoi homma toimimaan. Ja mikäs niiden oli siellä laivalla oleskella. Joka suunnasta tuli kehuja ja rapsutuksia koirille, nallekarhut hurmasivat yleisönsä täysin. 

Sunnuntai olikin sitten meidän näyttelypäivä. Kehät alkoivat 9.tä ja lähdimme hyvissä ajoin liikkeelle jotta löytäisimme hyvin perille, oudossa paikassa kun oltiin. Perille päästyämme ja koirien papereiden näytön jälkeen kaikki koirat joutuivat käymään eläinlääkärin tarkastuksen kautta, ja sitten vain etsimään omaa kehää. Aamulla paikalla oli vielä aika väljää ja häkeille oli hyvin tilaa kehän reunalla, siispä siihen parkkiin ja odottelemaan kehän alkua. Minto käyttäytyi kehässä hyvin ja esiintyi mallikkaasti. Tuomari kuitenkin piti koiraa hieman lihavana joten suurempi menestys jäi tällä kertaa sitten saavuttamatta. Kokemusta saatiin tosin roppakaupalla ja muutenkin oli mielenkiintoista käydä toisessa maassa näyttelyssä. Ruotsin säännöt ovat hiukan erilaiset kun meillä, siellä vain luokkansa voittaja sai vaaleanpunaisen nauhan ja lähti kilpailemaan sertistä. Näyttelyjärjestelyt olivat erinomaiset ja yllättävän vaäljää vaikka koko näyttelyn koiramäärä oli yli 9000 koiraa. 

Maanantai päivä kuluikin shoppaillessa ja yleisellä kiertelyllä ennen kuin illansuussa olikin sitten aika taas suunnata auto kohti satamaa ja lähteä kotiinpäin. Tiistaiaamuna ajettiin ensin Luhtikylään ja sieltä Mika tuli minua ja Mintoa  hakemaan kotiin.  Kiitokset Leenalle ja Usvalle mukavasta matkaseurasta ( ja Hiacelle taputus) Kiitos myös Sirpalle laivamatkojen järjestelystä. Hytit olivat hyvät ja kaikki sujui muutenkin aivan nappiin. Tästä on hyvä jäädä odottelemaan ensi kesää, siitä tulee varmasti mukava reissu. Kuvia lisään galleriaan heti kun saan kameran tyhjennettyä. 

9.12.07

Messukeskuksen näyttely on nyt takana. Vähän jännitti mennä Minton kanssa sen ensimmäiseen aikuisten näyttelyyn, mutta ihan hyvinhän se sitten kuitenkin sujui. Minto sai ERI:n ja oli luokkansa neljäs ja sai hyvän arvostelun, pienestä koosta hiukan rokotettiin, kuten arvelinkin käyvän, mutta muilta osin arvostelu oli hyvä. Irakin oli sitten mukana ja Sanna handlerina sai EH:nja oli luokkansa kolmas,  mihin täytyy olla tyytyväinen, koska se on täysin karvaton juuri nyt.  Molemmat koirat käyttäytyivät varsin hyvin. Osallistujia oli aikamoinen määrä tällä kertaa, 57 ilmoitettua malamuuttia, joista suurin osa oli paikalla. Tuttuja tavattiin sekä tehtiin tarvikevälityksestä taas hiukan ostoksia.

Ensi viikonloppuna suunnataankin sitten Minton sekä Leenan ja Usvan kanssa Ruotsin maalle maailmaa katselemaan. Siitä reissusta sitten lisää ensi  kerralla.

28.11.07

Uudet sivut on nyt sitten virallisesti avattu, suuri KIITOS niistä kuuluu Marja-Liisa Kiurulle.Toivottavasti viihdytte ja tänne tulen nyt sitten jatkossa kirjoittelemaan meidän kuulumisia.                                 

Irallakin on  juoksu vihdoinkin ohi, voidaan palata taas normaaliin päiväjärjestykseen siltä osin. Luntakin on  hiukan satanut ja kunhan saan tämän työputken nyt taas tehtyä ja koittaa vapaat huomisesta alkaen, niin on taas aikaa lähteä vaikka kokeilemaan ensimmäistä kertaa rekeä. 

Kennelliitosta saimme vihdoinkin Iran kuvaustulokset ja tytöllä on A:n lonkat, 0:n kyynärät ja silmät ovat terveet. Messukeskuksen näyttelykin lähestyy hurjaa vauhtia, molemmat on ilmoitettu mutta saapa nyt nähdä jääkö Ira kotiin. Juoksun myötä kun neitokainen tiputti kaikki karvat ja Iraahan ei oikein kannattaisi  nakuna kehään viedä. No, kunhan saan harjattua ja pestyä, niin katsotaan sitten miltä tuo näyttää.

 

15.11.07

Iran kuvat ei ole vieläkään tullut kennelliitosta takaisin, odotellaan vielä. Ira aloitti juoksunsa noin viikko sitten, nyt ovat olleet Minton kanssa erillään kumpikin omissa tarhoissaan ja alkaa pojalla ottaa hiukan lujille jo. Mahtaa olla tällä kertaa neidillä hyvät hajut kun naapurin koira on ulvonut 3 päivää ja onpahan noita sulhasehdokkaita ilmestynyt jo pihallekin.

Minto kävi Lahdessa pentunäyttelyssä isänpäivänä ja oli ainoana malamuuttina ROP-pentu =) Arvostelun kirjaan myöhemmin .

Lunta odotellaan kovasti, vielä sitä ei ole tullut kun ihan nimeksi hiukan, muutama haituva sinne tänne. Kärrylenkeille vielä pääsee jos menee sellaisia teitä jotka ei ihan vielä ole umpijäässä. Kuormanveto harjoituksia on alettu Iralla ottamaan vähäsen renkaiden kanssa, silloin tällöin ja pienillä painoilla, jotta oppisi tekniikan ainakin ja idean mitä sen halutaan tekevän.

23.10.07

Ira kävi eilen lonkka ja kyynärkuvissa ja samalla tutkittiin silmät. Lääkärin mukaan on täysin terve tyttö ja nyt sitten odotellaan kennelliitosta kuvien viralliset tulokset.

Nukutus otti hiukan voimille, ensin ei meinannut malttaa nukahtaa ollenkaan ja kuvattaessakin yritti nostaa päätä välillä. Loppupäivä menikin sitten neidillä ihan nukkuessa. Takan edessä köllöttelikin iltaan asti, kunnes taas virkistyi entiselleen.

16.10.07

ALMA:n syyspäivät on nyt pidetty Kiteellä, Röskön leirikeskuksessa. Paikka oli ihan hyvä ja luonto kaunista. Sää suosi meitä koko viikonlopun ajan, eli koirien kanssa päästiin kivasti treenailemaan. Iralle ja Mintolle reissu oli varsin antoisa, vetoharjoitukset yhdessä muiden kanssa antoivat taas lisää innostusta sekä emännälle että koirille. Mintokin kävi pienemmillä lenkeillä mukana ja oli varsin hyvin mukana koko touhussa. Samalla saatiin harjoitella niitä tärkeitä ohituksia joita kotona on hieman hankalampi treenata silloin kun yksin ajelee tuolla metsäteillä.

Perjantaina saapuessamme paikalle oli siellä jo jonkun verran porukkaa tullut ja kunhan saimme vaunun paikalleen ja koirat ketjuihin päästiinkin jo hiukan katselemaan paikkoja. Loppuilta menikin sitten saunan lämmittelyssä ja kodassa istuskellessa ja turisemassa muiden kanssa.

Lauantaina päästiin sitten koirien kanssa ajelemaan. Ira ja Minto kävivät antamassa DNA näytteen ja osallistuivat siten geenitutkimukseen. Näyttelyharjoitteluakin pidettiin ja Minto osallistui siihen. Iltapäivällä taas uudet ajolenkit ja sitten loppuilta taas menikin kodassa ja saunoessa.

Sunnuntai-aamuna kerittiin vielä tehdä lenkit koirien kanssa ja sitten olikin jo aika alkaa pakkailemaan tavaroita kasaan ja suunnistaa kotiinpäin. Nyt kun omat koirat alkaa jo olla sen verran isoja, että voi alkaa harjoittelemaan kunnolla niiden kanssa, on tämä muiden

malamuuttihmisten kanssa touhuaminen entistä mukavampaa. Kisakärpänen alkaa iskeä ja odotellaan että päästäisiin osallistumaan joihinkin kisoihin jo talvipäivillä. Iralle ostettiin tarvikevälittäjältä jo valmiiksi kuormanvetovaljaat, vaikkakin se osuus kilpailuista on vielä hamassa tulevaisuudessa, mutta harjoittelemaan voidaan kuitenkin pikkuhiljaa aloitella. Nyt onkin hiljaiseloa hetken aikaa, Talvipäiviä onkin nyt hyvä alkaa odottelemaan seuraavaksi. Odotellaan myös jo kovasti talven tuloa ja toivotaan, että saataisiin parempi talvi kuin viime vuonna.

Kuvia syyspäiviltä löytyy Galleriasta.

1.10.07

Eilen suunnattiin aamulla auton nokka Hyvinkäälle ja SSKY:n erikoisnäyttelyyn. Minto oli ilmoitettu sinne pentuluokkaan. Mintolle oli ensimmäinen näyttely hallissa ja liekö se sitten vaikuttanut vai mikä, mutta poika sekosi aivan täysin siellä. Näytti kyllä minulle että osaa se hänkin käyttäytyä huonosti. Kehän alun odottaminen sujui hyppien, kiljuen loikkien ja pomppien. Vai olisiko sitten se Usva siskon tapaaminen aiheuttanut sen viimesen pisaran joka sai loputkin itsehillinnästä menemään johonkin kankkulan kaivoon, tiedä häntä. Aika pian riemastuttavan tapaamisen jälkeen tulin siihen tulokseen, että Minto kannattaa viedä mahdollisemman kauas siitä ihanasta siskosta odottelemaan omaa vuoroa, Kehä kuitenkin sujui olosuhteisiin nähden ihan hyvin. Muutamaa pomppuloikkaa ja istumista, kun olisi pitänyt seisoa, lukuun ottamatta. Hieman arasteli liukasta lattiaa kun sattui matolta välillä eksymään, mutta muuten meni ihan kivasti. ROP pentu tuli ja jäätiin sitten odottamaan vielä paras pentu kehää joka oli vasta iltapäivällä. Siellä käytiin sitten kääntymässä ja hakemassa vain kokemusta ja päästiinkin sitten pitkän päivän jälkeen kotiin.

Tällaista tällä kertaa, kohta onkin syyspäivät.

16.9.07

Viime kirjoittelusta onkin sitten vierähtänyt aikamoinen tovi. Tapahtumia onkin sitten kerinnyt kertyä jonkun verran. Syystreenit ollaan päästy aloittamaan jo kummasti Iran kanssa ja siinä sivussa pääsee Mintokin aina pikku pyrähdyksille pyörän tai kärryn kanssa. Mintolla on oma harrastuskin, käydään kerran viikossa TOKO - kentällä harjoittelemassa hiljakseen. Katsotaan kuinka kauan riittää kärsivällisyyttä, joko koiralla tai ohjaajalla. Ira on päässyt vetämään rengastakin vähän totisemmin jo nyt kun ikää alkaa olemaan sen verran että voidaan aloittaa nekin puuhat tosimielellä.

Viime viikonloppu olikin tapahtumarikas. Perjantaina lähdettiin omalla porukalla Lemille mökkeilemään ja sieltä mentiin Lauantaiaamuna Ylämaalle jossa oli järjestettynä malamuuttitapaaminen. Porukkaa oli kertynyt ihan kivasti vaikka meitä säätiedotuksen puolelta uhkailtiinkin vesisateella. Vettä ei sitten onneksi mitään suuria määriä tullutkaan ja vietettiin hauska päivä hyvässä seurassa. Ira pääsi vetämään triggeriä vieraiden koirien seurassa mikä oli hyvää harjoitusta kun normaalisti treenaillaan vaan omassa porukassa. Ihan hienosti meni vaikka saikin siinä ihailijan itselleen kun Nemo päätti rakastua tulisesti. Myöhemmin sitten saatiin Ira ja Nemo vetämään jopa kahdestaan triggeriä, kunhan alkuvaikeuksista päästiin, ja lenkki oli jopa sujunut mallikkaasti.

Sunnuntaina sitten olikin vuorossa Hyvinkään näyttely, jonne molemmat oli ilmoitettu. Minto oli kehässä ensimmäisenä ja käyttäytyi tosi hienosti ollen PEK 1 ja VSP. Tuomari kyllä juoksutti kovasti ympäri ja oli muutenkin hiukan erikoinen arvostelutyyliltään. Kehässä oli myös ilmeisesti harjoitusarvostelija, en tiedä varmasti, kun kukaan ei ainakaan mitään maininnut. Tämä tyyppi tuli vaan ykskaks varoittamatta koskettelemaan koiraa, osaa jopa lähestyi takaapäin ja alkoi vaan tunnustelemaan.

Ira sitten vuorollaan kehään ja sen saalis oli H. Oli kuulemma liian huskymainen ja eihän tuo kyllä ihan väärässäkään ole, neiti kun nyt on vaan semmoinen kojootti. Kuvia löytyy galleriasta.

19.8.07

Iran kanssa käytiin eilen Kouvolassa näyttelyssä. Sinne oli ilmoitettu 17 malamuuttia ja jokunen oli poissa, mutta aika hyvä osallistujamäärä silti. Tulos oli tällä kertaa EH ja junnunarttujen kakkonen. Hienon arvostelun sai, mutta kun tuomareita häiritsee Iran kapea etupää ja tietysti se että on taas aika karvaton. Arvostelun kirjasin Iran sivulle. Kuviahan nyt ei tullut tietenkään otettua kun kamera oli taas nätisti parkissa keittiön pöydällä.

Tarvikevälittäjä Minnalta ostettiin samalla reissulla jo valjaat ja muuta tilpehööriä syksyn tulevia harjoituksia varten. Mintokin pääsi mukaan ihan turistiksi ja meinasi ensin seota innosta kun oli niin paljon koiria ja ihmisiä, kaikkia olisi ollut kiva käydä moikkaamassa ja pojalla oli alkuun vaikeuksia pitää kaikki neljä jalkaa yhtä aikaa maassa Sitten kun tottui hälinään niin rauhoittui kyllä nopeasti.

Iralla on tällä hetkellä menossa joku innottomuuskausi. Tiedä sitten mistä johtuu, mutta on kovin innoton kaikkeen ja aika kärttyinen. Juoksun jälkeen on nyt ollut sellainen ja ajttelin ensin valeraskautta mutta fyysisiä merkkejä en ainakaan ole huomannut. Juoksun alusta on nyt 2 kk ja siitä lähtien on nyt ollut tällainen. Ei sillä edes kiinnosta leikkiä parhaiden leikkikavereidensa kanssa, kärttyilee vaan niillekin. Mitään fyysistä vikaa ei ainakaan neidissä tunnu olevan, ota nyt sitten näistä nartuista selvää.

13.8.07

Hiljaiseloa ollaan vietetty kun nämä helteet tuli koirien kiusaksi. Liikunta ja tekeminen on minimissä kun illatkin ovat niin lämpimiä ettei mitään raskaampaa viitsi tehdä. Kävelylenkkejä ja keskenään ja koirakavereiden kanssa riehumista voi illalla vähän harrastaa, siinäpä se sitten onkin. Minto on saavuttanut puolen vuoden iän ja sen kunniaksi tehtiin vähän mittauksia eilen. Pojalta löytyy korkeutta noin 56 cm ja painoa 22 kg.n verran. Ira onkin sitten reilut 60 cm korkea ja painaa 32 kg. Tosin mitat on noin mittoja kun on ihan kotikonstein mitattu.

Iran kanssa mennään Kouvolan näyttelyyn ensi viikonloppuna. Toivottavasti ilma hiukan viilenisi siihen mennessä, muuten on raviradalla todella kuuma. Meidän kehät kun sattuu vielä iltapäivälle. Muutenkin odotellaan jo viilenemistä että päästäisiin taas enemmän liikkumaan.

Tässäpä taas nämä kuulumiset tältä kertaa.

15.7.07

Tänään käytiin Minton kanssa ihan ensimmäisessä näyttelyssä Orimattilan pentunäyttelyssä. Hiukan jännitti että miten se meidän pieni lellipentu pärjää "suuressa" maailmassa mutta pelko oli ihan turhaa. Minto käyttäytyi kuin ei olisi muuta koskaan tehnytkään kuin ollut kehässä ja yllätti minut taas jälleen kerran positiivisesti luonteellaan. Kyllä se on mitä mainioin koira, täytyy sanoa vaikka olen ehkä hiukan jäävi. Menestyskin oli sitten hyvä. ROP pentu ja vielä ryhmässäkin ylti RYP 2. Aika saalis koiralta joka on juuri täyttänyt 5 kk. Isäntä ei meinannut mahtua mistään ovista ulos kuin kerroin sille, oli niin ylpeä omasta pojasta että!

Samalla reissulla haettiin sitten vielä reki koirille talvea varten. Kyllä saatiin hymyjä kun ajettiin heinäkuussa reki katolla kotiinpäin Nythän sekin sitten on valmiina kun ensi talvi taas joskus koittaa. Ira tutustui kotipihalla jo rekeen sen verran , että kun saatiin se katolta alas ja aukaisin rekipussin niin neitokainen kiipesi rekeen istumaan ja katseli sieltä tyytyväisenä. Kyllä siitä taitaa sittenkin tulla rekikoira, ensi talvi näyttää istuuko se kyydissä vai vetääkö.

Tällaista tällä kertaa, nyt väsyneenä mutta onnellisena pitkän päivän jälkeen nukkumaan.

16.7.07

Päivityksiä ei juuri ole tippunut viime aikoina. Tosin ei tekemisiäkään hirveästi ole nyt ollut, aikamoista hiljaiseloa ja kesästä nauttimista. Koirien kanssa ei juuri tehdä muuta kun pieniä lenkkejä iltasella näin kuumilla ilmoilla. Kumpikin makaa tyytyväisenä tarhassa kintut kohti taivasta ja ovat erittäin tyytyväisiä jos ne vie uimaan silloin tällöin. Minton ensimmäinen näyttely lähestyy hurjaa vauhtia, siitä lisää myöhemmin.

Laitoin uuden vieraskirjan ja lisäsin muutaman kuvan, käykäähän katsomassa ja laittakaa kirjaan viesti käynnistä niin tiedän sitten toimiiko oikealla tavalla. Oikein hyvää kesän jatkoa kaikille

18.6.07

Onpahan taas jäänyt kirjoittelut hieman vähemmälle. Näyttelyissä ollaan käyty Iran kanssa ja sain nyt vihdoin viimein kirjattua arvostelut tännekkin. Menestys antaa vaan odottaa itseään, mutta suunta näyttäisi kuitenkin olevan oikea Nyt ei sitten vähään aikaan mennä mihinkään, kasvatellaan karvoja ja muutenkin vain huilaillaan. Juoksu alkoi Iralla nyt sitten vihdoin ja viimein, ja kyllä se sitä kauan aikaa tekikin.

Viimeinen viikko kesälomaa menossa ja se onkin sitten kulunut rattoisasti tässä kotosalla remontin keskellä. Meillä kun kävi pieni vahinko viikko sitten, sunnuntaiaamuna aikaisin syttyi ulkokuisti tuleen jostain syystä ja se aiheutti siinä pientä hälinää palokuntineen kaikkineen. Onneksi ei käynyt muuta kun tätä aineellista vahinkoa ja sehän on korjattavissa.

Mintokin kasvaa ja kehittyy huimaa vauhtia. Hampaita on jo muutama vaihtunut. Elopaino on noin 17 kg tällä hetkellä. Nyt alkaa jo välillä olla pientä piruilua kaverilla mielessä Ira saa välillä aika kovaa kyytiä jo.

Nyt takaisin maalaamisen pariin, sadepäivänä onkin hyvä maalailla sisäpuolta. Kyllä tulee hieno kun saadaan vihdoin valmiiksi.

20.5.07

Tänä aamuna sitten suunnattiin auto kohti Helsinkiä ja näyttelyä. Saalis jäi tällä kertaa varsin heikoksi, H oli kotiintuomisena. Se oli kyllä odotettavissakin ja tuomari näkyi pitävän tiukkaa linjaa arvostelussaan. Ennen malamuutteja oli huskyt ja jo niitä seuratessani totesin että hukkareissu tuli. Huskykehässä jaettiin jopa keltaista ja valioluokan uros nappasi sieltä sinisen joten odotukset eivä olleet ihmeelliset. Tulipahan nyt kuitenkin haettua kokemusta nuorelle koiralle lisää ja myös itselle. Hyvää asiassa oli että päästiin ajoissa kotiin nauttimaan erittäin kauniista ja aurinkoisesta päivästä. Arvostelu löytyy Iran sivulta.

Nyt onkin pieni tauko luvassa sillä erikoisnäyttelyyn Iisalmeen emme lähde. Nautitaan auringonpaisteesta ja odotellaan kesäloman alkamista johon ei ole enään kahta viikkoakaan.

19.5.07

Tapahtumia on ollut kuluneiden viikkojen aikana, enpä ole kerinnyt vaan tänne päivitellä. Ira kävi äitienpäivänä Haminassa näyttelyssä ja kotiin tuomisena oli tällä kertaa ERI. Tyytyväinen täytyy olla tulokseen, varsinkin kun koira ei tällä hetkellä ole kovinkaan kummoisen näköinen. Karvoja ei ole olemassakaan ja muutenkin neitokainen on hurjan keskeneräisen näköinen . Tuomarina oli latvialainen Ligita Zake. Arvostelu löytyy Iran sivulta.

Mintokin on saanut ensimmäisen rokotuksensa ja näin ollen ollaan päästy tutustumaan hieman laajemmin suureen maailmaan. Ihmettelen kyllä koiran luonnetta, sitä ei hetkauta mikään. Aina se vaan on yhtä tyynen rauhallinen tapahtuipa mitä hyvänsä. Mökillä käydessämme Minto tutustui jo uimiseen jaloon taitoon, tosin vahingossa, kun putosi laiturilta jokeen. Sekään ei sitä suuremmin hetkauttanut, kaveri kiipesi tyynen rauhallisesti laiturille takaisin ja jatkoi touhuja. Jos se jotain säpsähtää, niin hetken päästä menee hyvin itsevarmasti paikalle katsastamaan tilanteen, koskaan sitä ei tarvi houkutella tulemaan katsomaan jotain epäilyttävää. Kotona on edelleen superkiltti, odottelen tässä nyt että onko tämä tyyntä myrskyn edellä vai onko koira tosiaan noin miellyttävä.

Minton näyttelyurakin avattiin helatorstaina kun lähdettiin match showhun. Ensin oli tarkoitus käydä vaan katselemassa enkä ollut ajatellut koiraa sinne vielä ilmoittaa kun on niin pieni, mutta niin vain sitten löydettiin itsemme pentukehästä. 20 pennun joukosta saatiin ensin punainen nauha ja sittenpä tuo meni ja voitti punaiset pennut kokonaan. Tuomarin kommentti oli: ihanan itsevarma ja rauhallinen jääkarhunpoikanen valloitti, ei voinut muuta kun sijoittaa ykköseksi.

BIS - kehässä olikin kaveri sitten jo niin poikki ettei enään jaksanut liikkua, eikä kyllä ollut tarviskaan, poika on vasta 3 1/2 kk vanha joten eiköhän sen päivän osalta ollut jo ihan tarpeeksi. Sijoittui kuitenkin vielä kuudenneksi siellä ja tuomarin sanoja taas lainatakseni : Tänään 6 sija niin ihanalle mutta niin väsyneelle malamuutille jolla on ilmiselvästi päiväunien aika.

Tällaista tällä kertaa, huomenna mennään Iran kanssa Helsinkiin, saas nähdä kuinka siellä käy.

1.5.07

Lahden näyttely on takana ja menestys oli juuri niin huumaavaa kun oli odotettukin. Meidän keskenkasvuinen täysin karvaton huskyn näköinen malamuutti neitokainen sai silti JUN EH.n mihinkä olen kyllä tyytyväinen tällä hetkellä. Ja mikä parasta niin käytös oli taas aivan loistavaa. Esiintyi hienosti ja rauhallisesti eikä hölmöillyt. Ira otti jopa niin rauhallisesti että meinasi käydä nukkumaan kun odoteltiin vuoroa yksittäisarvosteluun. Arvostelu löytyy Iran sivulta. Sunnuntaina vietettiin myös Iran 1-vuotis päivää, näin on eka vuosi takana ilman mitään suurempaa kommellusta. Ihmetellä täytyy näyttelyjärjestäjien logiikkaa aina vaan uudelleen näiden kehien vuoksi. Malamuuteilla oli semmoinen pieni postimerkin kokoinen kehä kun taas toisella puolella näytti olevan näillä pienillä koirilla puolta isommat kehät. Eihän isoa koiraa saa kunnolla liikkeelle noin pienessä kehässä.

Minto kasvaa ja kehittyy hurjaa vauhtia. Siitä onkin tullut meidän perheen lellikki ihan täysin. Ensi viikolla mennäänkin sitten ottamaan ensimmäinen rokotus ja sitten päästäänkin tutustelemaan suureen maailmaan vähän enemmän. Kiltti poika on edelleen. Sisälle ei ole vahinkoja enään sattunut ja tarhassa alkaa jo viihtymään paremmin. Iraa yrittää komentaa välillä tosissaan mutta Ira ei välitä siitä edelleenkään, tekee vain niin kuin itse tahtoo eikä ota Minton ärinöitä kuuleviin korviinsa. Saas nähdä milloin sillä menee hermot sen kanssa. Ira-raukalla on posket ihan täynnä pieniä reikiä kun Minto on laittanut naskalit käyttöön ja roikkunut Iran poskissa. Ira kun makaa pihalla syömässä luuta niin Minto vaanii nurkalla, ottaa täyden vauhdin ja hyppää Iran päälle kaikilla neljällä jalalla. Kyllä siinä moni koira jo kimpaantuisi mutta ei Ira.

Irakin on alkanut jo toipua Jarron poismenosta, ensimmäisen viikon oli aika onneton ja etsi sitä aina kummastakin kopista vuorotellen. Yksinolo tarhassa oli hiukan hankalaa ja mekastikin siellä jonkun verran, kun muuten ei kyllä siellä mölyä ollenkaan. Nyt on kuitenkin jo oma itsensä taas ja onhan sillä nyt seuraa pikkumiehestä.

24.4.07

Pari viikkoa elämää Minton kanssa takana ja hienosti on kaikki mennyt. Iran kanssa tulevat loistavasti juttuun, leikkivät ja kisuavat minkä kerkiävät. Ira murahtaa pennulle ainoastaan ruokakupista ja jos on lihaluu, muuten ollaan ylimpiä ystäviä. Minto vaikuttaa hieman erilaiselta pennulta kuin Ira. Ira meni päätä pahkaa jokaiseen uuteen asiaan ja mietti vasta jälkeenpäin kun Minto taas selvästi miettii ja arvioi tilannetta ennen kuin toimii. Muutenkin tuntuisi olevan hiukan rauhallisempi luonteeltaan, ei niin häslä kuin Ira. Aikamoinen mammanpoika tuntuu olevan, seuraa minua joka paikkaan, muista ei niin välitä silloin kun olen kotona. Kun olen töissä niin kelpaa kyllä muutkin perheenjäsenet vallan mainiosti. Sisällä on todella kiltisti, enimmäkseen nukkuu ja yksinollessaankin nukkuu tai leikkii omilla leluillaan. Tarhassa taas ei ole ihan vielä oppinut rauhoittumaan kunnolla, yritänkin viedä sen väsyneenä sinne, niin oppisi että siellä on hyvä paikka rauhoittua. Tahtojen taisto on käynnistynyt kaivamisen suhteen. Minto kaivaa ja minä peitän kuopat jolloin Minto kaivaa ne uudestaan, saas nähdä kumpi väsyy ennemmin Sisäsiisteys on hyvällä mallilla, ulos tekee sekä pissat että kakat, paitsi eilen löysin tyhjästä puukorista takan vierestä pissit. Mitäköhän lie miettinyt mielessään pieni muuttipoika kun on mennyt seisomaan puukoriin ja pissinyt sinne, taitaa jäädä arvoitukseksi. Ruoka maistuu ERITTÄIN hyvin mistä todisteena 10,5 kg elopainoa pikkuisella, kun saapuessaan taloon vaaka näytti 7 kg.

Sunnuntaina pitäisi lähteä tämän meidän kaljun muuttineidin kanssa Lahteen näyttelyyn. Sain eilen näyttelylaput ja 25 koiraa näytti olevan ilmoitettu näyttelyyn. Ilman karvoja ei varmaan mitään jymymenestystä ole odotettavissa, mutta mennään nyt hakemaan ensimmäinen junnuluokan arvostelu kuitenkin, niin ja tietenkin jos siellä vaikka tapaisi tuttujakin.

18.4.07

Jarro nukkui eilen pois, uneen jossa kivut ei rakasta, uskollista ystävää enään vaivaa. Suru on suunnaton mutta helpottaa varmaan ajan myötä. Kiitos elämäni koiralle näistä lähes yhdeksästä vuodesta jotka saimme olla yhdessä. Luopumisen tuska on suuri mutta helpottaa kun tietää että ystävän ei tarvi enään kärsiä kivuista.

16.4.07

Nyt on sitten se odotettu poikapentu saapunut, tai on kyllä ollut jo viikon mutta kun ollaan tässä oltu niin pojan lumoissa ettei ole kerinnyt tänne mitään kirjoitella. Elikkäs Salomaan Salariyok, kotoisammin Minto, muutti meille pääsiäismaanantaina. Poika on todella reipas ja itsevarma tyyppi. Ensi tutustumisen jälkeen painivat Iran kanssa täysillä ja poitsu meinaa jo yrittää pistää Iraa hieman tassun alle. Ira ei välitä tuon taivaallista Minton elvistelystä, se vain tahtoisi leikkiä. Ilmeisesti meidän neidillä on herännyt jonkinlaiset äidinvaistot kun hoitaa pentua niin hellästi ja vie sille jopa kaikki sen omat lelut. Kuvia ja lisää tietoja on tulossa kunhan saan niin paljon aikaa että joudan perehtymään tähän kirjoitteluun paremmin.

2.4.07

Tänään saimmekin sitten ne pelätyt huonot uutiset vahvistettua. Jarro kävi eläinlääkärissä ja vatsasta löytyi iso kasvain. Lääkäri ei suositellut enään leikkaamista koiran iän ja etäpesäkkeiden vuoksi. Murhe on suunnaton, vaikka näin arvelinkin asian olevan. Silti koskee itseen niin vietävästi kun sen kuulee, että rakas ystävä on päästettävä pois kärsimästä. Vielä en kuitenkaan raaskinut jättää, vaan Jarro pääsee meidän kanssa vielä viimeiselle mökkilomalle ja sen jälkeen aletaan valmistautumaan väistämättömään.

1.4.07

Mennyt viikko onkin ollut aika tapahtumarikas. Maanantaina lähdimme Sannan ja Rikon kanssa kärrylenkille ja siellä olikin vauhtia ihan riittämin. Takaisin tullessa kävikin sitten niin, että vastaan tuli eräs isäntä koirineen ja oltiin jo ohi melkein menty kun hän sitten päästikin koiransa meitä kohti vimmatusti haukkuen ja muutahan ei sitten tarvittukaan kun Riko päätti sanoa painavan sanan vastaan. Täyskäännös ja Sanna nurin kelkan kanssa suoraan polvilleen. No eipä siinä auttanut kuin nousta pystyyn ja muutaman ärräpään jälkeen lähteä jatkamaan matkaa, yrittäen edes säilyttää hiukan arvokkuuttaan. Seuraavana aamuna olikin sitten polvet sellaisessa kunnossa että tuli lekurissa käynti ja 2 viikkoa sairaslomaa, ja minulle huono omatunto kun olen heidät tähän hullun hommaan houkutellut. Mutta pienistä ei pelästytä ja kunhan polvet antaa myöten niin lähdetään uudestaan.

Iran kanssa ollaan käyty pyörälenkeillä ja välillä neiti saa vetää rengasta perässä ja välillä juosta muuten vaan. Kunto alkaa kyllä jo olemaan ihan hyvä, ainakin koiralla.

Viikonloppuna käytiin peräti kahdessa mätsärissä harjoittelemassa näyttelytouhuja ja Ira esiintyy kyllä edelleenkin aivan valtavan kauniisti. Roosa osallistui elämänsä ensimmäiseen lapsi ja koira kilpailuun Iran kanssa ja sijoittui hienosti kolmanneksi. Kipinä iski ja lupasi lähteä mukaan muihinkin touhuihin. Jospa sieltä olisi seuraava harrastaja tulossa jossain vaiheessa. Muuta menestystä ei sitten tällä kertaa tullutkaan, eikä ihme kun kaikki karvat on tippunut meidän takapihalle. Niin on mennyt koira kaljuksi että valjaitakin pitää pistää taas pari reikää tiukemmalle.

Keskiviikkoaamuna lähdetään ajelemaan Kuusamoon mökkilomalle koirien kanssa, toivottavasti siellä on vielä lunta silloin. Ja kun sieltä tullaan onkin sitten aika hakea uusi perheenjäsenemme kotiin. Ira saa kaltaistaan seuraa, sillä Salomaan kennelistä muuttaa yksi poikapentu Nuutin ja Demin pentueesta meille. Näin se malamuutti vie ihmisen sydämen, ilmankaan ei voisi enään olla.

21.3.07

Onpahan taas aikaa vierähtänyt viime päivityksistä. Laiskuus on iskenyt ja sitä mukaa kun valon määrä ulkona lisääntyy, niin siellä tulee yhä enemmän aikaa vietettyä. Lumihommat on kyllä saanut laittaa ihan syrjään tältä talvelta. Lumet kun päätti lähteä pois juuri kun oltiin pääsemässä vauhtiin vetohommien kanssa. Pieni ässä takataskussa kuitenkin on, lähdetään pääsiäiseksi Kuusamoon ja aion ottaa sukset sinne mukaan, ikuisena optimistina, jos vaikka siellä pääsisi vielä hiihtelemään.

Nyt onkin jo varastosta kaivettu esiin polkupyörä ja kärryt, on päästy jo muutaman kerran kunnon lenkillekin. Ira on alkanut pudottaa turkkiaan jo kesää varten, tietysti juuri nyt kun olen jo ilmoittanut sen Lahden näyttelyyn, mutta sitten mennään sinne nakuna. Muuten neiti on pysynyt entisellään, omana höhlänä itsenään joka edelleenkin tulee toimeen kaikkien koirien ja ihmisten kanssa. Hieman alkaa olla korvattomuutta välillä, mutta se kuuluu varmaankin ikään ja siihen että alkaa tekemään kohta taas juoksua, ainakin minun laskujen mukaan. Jarro taas on sairastellut koko talven enemmän ja vähemmän, ikä alkaa painamaan jo sillä, ja voimat vähenemään. Ei jaksa enään tehdä juurikaan kun kävelylenkkejä silloin kun on hyvä kausi menossa. Juoksulenkeille on ihan turha ottaa sitä enään mukaan kun jo parin kilsan jälkeen on ihan kuitti. Vaikeinta on itselle jättää se kotiin kun sillä olisi kuitenkin ihan mieletön halu lähteä, voi sitä itkun ja mekastuksen määrää kun se huomaa jäävänsä kotiin.

Viime viikonloppuna käytiin Pekolassa ihastelemassa Nuutin ja Demin pentuja. On ne kyllä suloisia karvapalleroita ja aikamoinen kuhina siellä pentujen keskellä jo kävikin. 9 kappaletta täystuhojen alkuja siellä piipertää menemään. Tässäpä tämä nyt tällä kertaa, ensi lauantaina ollaa menossa Iran kanssa mätsäriin verestämään näyttelykäyttäytymistaitoja. Pistän sitten taas kuulumisia kuinka siellä meni.

5.2.2007

Kylläpä aika taas on vierähtänyt. Nyt kun meillekin tänne tuli vihdoinkin oikea talvi niin ollaan oltu koirien kanssa aika paljon touhuamassa melkeinpä päivittäin. Ira on päässyt kokeilemaan koirahiihtoa ja onkin siinä hommassa täysin luonnonlahjakkuus. Vetää yksinkin ihan loistavasti ja hyvällä vauhdilla mutta kun laitan Jarron ja Iran yhdessä eteen ja itselle sukset, niin silloin on kyllä kyyti aika kylmää valillä. Mutta hauskaa meillä on, molemmat nauttivat kunnon liikunnasta ja saavat toisistaan vähän kilpailua. Päivittäin melkein käydään muutaman kilometrin lenkkejä tekemässä.

Tarhaan meidän piti tehdä väliseinä kun Ira meinasi vallata molemmat kopit eikä päästänyt Jarroa koppiin ollenkaan. Jarro kun ei mene samaan koppiin toisen koiran kanssa, ennemmin vaikka paleltuu ulkona, jääräpää kun on. Ja nyt kun on taas pakkasia luvassa niin saavat olla taas yöt molemmat omilla puolillaan. Ihan hyvä ja toimiva ratkaisu on ollut, eikä Irakaan ole asiasta protestoinut lainkaan.

Uusia kuvia yritän jossain vaiheessa saada aikaiseksi tänne. Kamerassa on kyllä jonkun verran, kun saisi ne vain päivitettyä tännekin.

12.01.07

Nyt sitä tuli, lunta nimittäin ja hiukan pakkastakin. - 8 näyttää mittari tällä hetkellä ulkona ja hiukan siellä näkyy aurinkoakin. Onneksi sattui vapaapäivä näin hienolle päivälle Koirat on tietysti aivan riemuissaan, onhan se nyt paljon mukavampaa telmiä lumessa kuin kurassa ja vesisateessa

Ira sai viikolla selkäreput ja niiden kanssa ollaan jo pienen painon kanssa lenkkeiltykin. Ensi-ihmetyksen jälkeen meni tosi hienosti. Kun ekan kerran laitoin vähän painoa reppuihin piti neidin pysähtyä melkeinpä joka askeleella ihmettelemään. Nopeasti kuitenkin tottui ja nyt ei enään niitä huomaakaan.

06.01.07

Nyt on sitten vuosi vaihtunut ja pyhät alkaa olla ohi. Paluu arkeen ja normaaliin päiväjärjestykseen on jo ihan toivottua. Edelleen toivotaan lunta, mutta siitä ei ikävä kyllä näy vielä merkkiäkään. Vettä kyllä sataa harva se päivä ja sitten taas pakastaa just sen verran, että joka paikka on ihan umpijäässä. Nyt on tässä muutamana kertana Iran kanssa otettu skootterin rengas käyttöön ja käyty vetämässä sitä. Hienosti neiti vetää eikä arastele takana olevaa rengasta ollenkaan, vaikkakin siitä tuolla jäisillä ja hiekoitetuilla teillä lähteekin aikamoinen meteli. Aaton ilotulituksestakaan ei Ira ollut kovin moksikskaan. Pitkin päivää niitä paukkuja kuului sieltä sun täältä. Illalla pääsivät tosin koirat sisälle yöksi ettei tarvi olla sen pahimman räminän keskellä, tässä meillä kun naapurit tahtovat ammuskella aika reilusti niitä raketteja. Hieman kyllä katseli ihmeissään ympärillensä just puolenyön aikaan, mietti varmaan että mitähän kotkotuksia nää nyt on, ja jatkoi sitten rauhallisena uniaan.

Aamulla sitten kun heräsin ja tulin alakertaan olikin neiti pilkkonut yhden halon puukorista ihan säpäleiksi keittiön lattialle. Ajatteli varmaan auttaa tulenteossa ja tehdä valmiiksi syttöpuita...

Muutenkin tuntuisi olevan jonkinlaista pientä uhmaiän poikasta tulollaan. Uusin niksi on käydä kyljelleen ihan veltoksi maahan makaamaan kun ei halua tehdä jotain. Siinä vaan makaa eikä korvaansa letkauta vaikka yrität mitä. Voisi melkein kuvitella että on kuollut, niin makaa kuin kivi paikallaan. Ainoa millä virkoaa on makupalan rapina, se on aina taattu konsti. Muuten ei auta muu kun ottaa tyynen rauhallisesti noin 30 kiloa velttoa koiraa syliin ja nostaa se sinne minne sen haluat. Kun sen saa vaan jaloilleen niin sitten kyllä taas matka jatkuu ihan hyvin. Jonkun kerran lenkille lähtiessä yritti samaa konstia kun aloin laittaan valjaita, mutta siitä päästiin kun vein sen kainalossa takaisin tarhaan ja jätin sillä kertaa kotiin. Voi itku ja surkeus sitä meteliä, mutta nyt laitetaan valjaat oikein kiltisti seisaallaan.

Tällaista tällä kertaa, jäädään odottelemaan sitä lunta, periksi ei vielä anneta kuitenkaan.

Uutiset 2009 |  Uutiset 2008 | Uutiset 2006