18.12.09 

Viime viikonloppuna oli alaskanmalamuuttien erikoisnäyttely Lahdessa jossa vietin päivän ihan turistina, omat koirat oli molemmat kotona. Päivä oli todella pitkä ja sanoisinko mielenkiintoinen. Noin 50 koiraa oli ilmoitettu ja aikaa kului jopa 6 tuntia niiden arvosteluun. Sunnuntaina oli sitten Lahden KV näyttelyn vuoro ja sinne oli Minto ilmoitettu. Minto sai sieltä ERI:n. Tänään sitten kävimme Hollolassa ryhmänäyttelyssä ja sieltä tulikin sitten Minton elämän ensimmäinen H. Tämäkin päivä oli sinänsä erikoinen, ettei tuomarin mielestä kukaan uroksista ollut ERI.n arvoinen ja siten paras uros jäi kokonaan valitsematta. Nartuistakin vain kolme sai ERI.n. 

Muuten meillä on alkanut kesäloma koirien juoksutuksen kannalta. Ilmat on lämmennyt siihen malliin, että pelkkä kävelykin pistää koirat aika läkähdyksiin kun eivät ole vielä lämpimiin ilmoihin tottuneet ja ainakin Mintolla on vielä talviturkki päällä.

Pääsiäisenä käytiin Lappeenrannassa näyttelyssä pitkästä aika. Minto oli ilmoitettu käyttöluokkaan ja saikin sieltä ERI:n. Paras uros kehässä sijoittui tällä kertaa neljänneksi. Näyttelystä suuntasimme Imatralle Ramin ja Minnan vieraiksi, kiitoksia saunasta, ruuasta ja hyvästä seurasta. Mika ja Rami kävivät kickbike lenkillä Minton ja Sateen kanssa ja tulivat aika kuraisina sieltä takaisin. 

Ira on toipunut hyvin leikkauksesta. Torstaina käydään ottamassa tikit pois ja sitten voidaankin alkaa taas kunnon lenkkihommiin. Oma polvikin alkaa jo tuntua omalta jalalta pikkuhiljaa. 

Marja-Liisalle taas jälleen kerran suuret kiitokset sivujen uudesta ilmeestä. Nyt löytyy myös englanninkielinen versio, joskin hieman pelkistettynä.

Hiljaiseloa on tullut vieteltyä viime viikot, oma polvileikkaus on estänyt liikkumisen aika tehokkaasti ja sen myötä koiratkin on lomailleet. Ei sen puoleen, eipä ole oikein ollut kelejäkään tehdä mitään ihmeempää. Hiekkatiet ovat vielä sen verran jäässä ettei siellä pääsisi millään kulkupelillä.

Iran käytin eilen leikattavana, päästään juoksuista ja sen mukaisista valeraskauksista, kun sillä ei aiota pentuja kuitenkaan tettää. Samaan syssyyn siltä löytyikin nielurisatulehdus, joka on oireettomana päässyt pahenemaan ja risat olikin aivan valtavat ja veresätvät jo. Lääkekuuri siihenkin samalla ja tarkistus parin viikon päästä, samalla kun tikit vatsasta poistetaan. Eilinen ilta meni potilasta hoivatessa, mutta tänäaamuna neiti olikin jo ihan pirteä. Nyt onkin kiva pitää koira sisällä pari viikkoa, pahimmat kurakelit ja neitin turkki on just räjähtämässä. Imuri siis tulee huutamaan aika tasaisesti meillä hetken aikaa.

Päivitykset taas laahaa perässä, sairastuin uudestaan vaikka luulin jo toipuneeni mahataudista ja viikonloppu meni juostessa lääkärissä ja tiivisti peiton alla. Koirat kävivät Marja-Liisan ja Pekan kanssa taas kisareissulla. Torstai iltana tehtiin vaihtarit, meidän koirat heille ja vaihdossa saatiin viikonloppuhoitoon heidän vanhukset. Ira sai kuin saikin KVK1 Utajärveltä. Hienosti oli kuulemma toiminut Marja-Liisan ohjastamana. Suurkiitos ohjaajalle kun viitsit ottaa "vieraan" koiraan mukaan ja saitte vielä tuloksenkin.

Sunnuntaina olivat molemmat koirat osallistuneet rekikisaan Kiimingissä. Minto Nukan parina Mikan valjakossa, tuloksena REK3 ja Ira Hinon parina Marja-Liisan valjakossa, tällä kertaa heille REK0 tuloksena. Iralta kävin eilen otattamassa kilpirauhas kokeet ihan vaan varmuuden vuoksi, josko löytyisi syytä sen haluttomuuteen ja vaisuuteen sieltä suunnasta mutta tulokset olivat täysin normaalit joten ainakaan sairas neiti ei ole. Nyt on sekin suljettu pois ihan vaan oman mielenrauhan vuoksi.

Viikko talvilomaa takana. Viime sunnuntain ja maanantain vastaisesna yönä lähdimme ajelemaan kohti Posioa. Olimme varanneet mökin sieltä jossa oli tarkoitus viettää torstaihin asti aikaa ihan vaan rentoutuen ja ulkoillen koirien kanssa. Paikka oli ihanan rauhallinen, pienen Unilammen rannalla. Mökki oli tosi mukava ja ulkoiltua siellä tulikin, milloin pilkkimisen muodossa jäällä ja milloin hiihdeltyä koirien kanssa pitkin kelkkareittejä. Ulkoilureitit ovat tuolla pohjoisessa ihan eri luokkaa kuin täällä meillä. Soilla ja kairassa saat taivaltaa kilometritolkulla eikä ketään tulee vastaan.

Torstaina lähdimme aamusta kohti Rautavaaraa ja odotettuja ALMA:n talvipäiviä. Meille kerta oli ensimmäinen Metsäkartanolla. Paikka oli hieno ja majoitus oikein onnistunut. Koiratkin puhkuivat intoa kun saatiin ne ketjuihin kiinni. Torstai ilta kului saunoessa, rupatellessa ja paikkoihin tutustuessa. Eka lenkki käytiin ajamassa koirien kanssa myös pimeällä jäällä paikka paikoin mielenkiintoisissa olosuhteissa. Perjantaina lähti pitkänmatkalaiset omalle kisataipaleelleen. Matka oli 25 km sekä perjantaina että lauantaina. Hienosti kaikki sen suorittivat, onnea kaikille mukana olleille valjakoille, aika matka. Meidän kisavuoro koitti lauantaina kun luulimme lähtevämme 13 km lenkille. Ira ja Minto oli minun valjakossa ja kun vielä arpaonni laittoi meidät lähtemään matkaan ensimmäisenä alkoi jo vähän puntti tutisemaan itsellä. No, ajtuksena oli että otetaan rennosti ja annetaan nopeimpien mennä suosiolla ohi, kunhan päästään maaliin asti, niin ollaan tyytyväisiä. Irasta kun ei koskaan tiedä mitä se saa siellä uralla päähänsä. Neiti jos päättää, että nyt riittää hommat, niin silloin sitä ei saa töihin vaikka tekisi mitä. Matkaan lähdettiin kuitenkin ihan hyvin, mutta jo parin ensimmäisen kilometrin jälkeen huomasin ettei Iralla taas mitään nopeusennätyksiä rikota. Mintolla olisi kyllä ollut taas virtaa, mutta sitä säästääkseni jouduin aika lailla sen vauhtia rajoittamaan Iran mukaiseksi, muuten se olisi taas vetänyt itsensä henkihieveriin raahatessaan Iraa mukanaan. Ohitukset sujuivat uralla varsin mallikaasti, mistä olen tyytyväinen. Ei missään vaiheessa tullut mitään rähinöitä ja koirat otti kivasti virtaa ohi menevistä valjakoista. Vihdoin maaliin tultuamme saatiinkin sitten kuulla että matka olikin ollut 16,15 km. Ihmekös tuo sitten ettei se tuntunut loppuvan lainkaan. Aika oli meille 1.27,41 ja sijoitus 6/10.

Sunnuntaina Ira osallistui ensimmäiseen kuormanvetokilpailuunsa. Ajattelin mennä kokeilemaan vaikka kotona ei ollakkaan juuri kuormanvetoa harjoiteltu, mutta kun oli tilaisuus kokeilla oikeilla välineillä ja oikeissa olosuhteissa, niin ajattelin yrittää. Aloituspaino oli 75 kg ja se meni hienosti. Siitä innostuneena jatkettiin vielä periaatteella, että kaikki mitä tulee on plussaa ja saipahan siinä nähdä mihin se koira pystyy. 300 kg meni vielä ihan kevyesti, mutta 350 kg kohdalla loppui neidillä usko kun ei heti ekalla nykäisyllä reki lähtenytkään liikkeelle. Siinä sitten kieppui ja hääräsi niin kauan että minuutti meni umpeen. Kun reki autettiin liikkeelle, veti sen kuitenkin ihan helposti loppuun asti. Eli harjoitusta vaan lisää ja enemmän uskoa Iralle siihen että kyllä se oikeasti jaksaa. Sijoitus kuitenkin 12/20. Ira on sen verran iso narttu (37kg), että sen tulee vetää isoja painoja jotta saisi samoja kertoimia kuin pienempi ja kevyempi koira. Kuormanvedossa lasketaan kertoimilla koiran omaan painoon verrattuna sen vetämä paino. Tällä kertaa Iran kertomeksi tuli 8,11.

Kuormanvedon jälkeen olikin aika lähteä ajelemaan kotia kohti pitkän viikon jälkeen. Väsyneinä illalla kotona ja ajoissa nukkumaan. Yöllä tulikin sitten kuin salama kirkkaalta taivaalta vuosisadan vatsatauti. Maanantaiammuna alkoi tekstiviestejä tulla, etten suinkaan ollut ainoa, varmaan parikymmentä talvipäivillä ollutta oli sairastunut samaan tautiin. Olipa kiva soittaa töihin etten nyt talviloman jälkeen tulekaan, vaan jään sairaslomalle. Eihän sille mitään voi, mutta olipa aika ilkeää silti. Ehkä elämä alkaa taas voittamaan kun jaksaa jo naputella tännekin kuulumisia. Pikaista paranemista kaikille muillekin sairastuneille ja kiitos taas kaikille mukana olleille. Hauskaa oli ja taas sai nauraa, yhteishengellä saadaan aina näistä tapahtumista ikimuistoisia. Kuvia laittelen kunhan jaksan ne tuolta kamerasta purkaa.

Kisoissa taas viime sunnuntaina. Paikkana Kangasniemi ja Samojediyhdistyksen järjestämä Äkryn Ähellys. Malamuuttivaljakoita oli ilmoitettu huikeat 12 kappaletta joista kaksi oli jäänyt pois, joten aika huikea osanotto oli. Lisäksi huskyvaljakoita oli kisaamassa 18 kpl ja samojedivaljakoita 7, joten vilskettä riitti kisapaikalla. Olimme Marja-Liisan ja Pekan kanssa taas koonneet sekavaljakon johon tällä kertaa osallistui Minto, Ira ja Hino. Suurempia ennakkoodotuksia ei valjakolle asetettu, tavoite oli koirille hyvä kokemus ja yksi startti lisää tälle talvelle. Kolmikko ei ollut kertaakaan treenannut yhdessä ja vielä paikan päällä pähkäiltiin koirien asettelua valjakossa. Loppujen lopuksi päätettiin kokeilla Mintoa yksin keulassa ja Ira ja Hino pyöräpariin. Minto kun on se vauhti niin loppu kaksikko on sitten se voima, mikäli niin tahtovat. Kuski oli päätetty vasta perjantaina, Pekka suostui taas kerran kuskiksi, itselläkin mieli tekisi, mutta edessä häämöttävä polven tähystys pistää vähän miettimään kuinka paljon tuo jalka kestää ennen kuin se korjataan. Kiitos Pekka taas kerran meidän koirien ajamisesta.

Yllättävän hienosti oli valjakko toiminut uralla, kaikki olivat juosseet hienosti ja homma oli toiminut. Irakin oli tainnut pistää parastaan, vaikka onkin ollut ihan vetopuuhista tauolla tässä jonkun aikaa, lopputuloksena kuitenkin REK3 tulos koko poppoolle, mikä oli enemmän kuin odotettiin, eli tyytyväinen täytyy olla. Kyllä ne nämä meidän hullun hauskat kokeilut kannattaa jossain määrin sittenkin.

Viime torstaina käytiin Lahdessa olemassa Minton kanssa mallikoirana näyttelytuomari koulutuksessa. Selvästi on aika alkaa palauttelemaan Mintolle mieleen miten näyttelykoiran tulee käyttäytyä, oli vähän vaikeuksia seistä paikallaan kahta sekuntia kauempaa. Pari näyttelyä kuin olisi tähän keväälle suunnitelmissa, no kunhan valjakkopuuhilta taas keritään, niin aletaan taas katselemaan niitä näyttelytouhuja sitten.

Päivitykset laahaa pahasti perässä, osittain kiireen ja osittain aikaansaamattomuuden vuoksi. Viime kuulumisien jäkeen onkin sitten tapahtunut sen verran, että juuri kun päästiin hyvään vauhtiin Minton Iran ja Debin juoksuttamisen kanssa, eli kolmikko alkoi toimimaan, niin Debi päätti sitten aloittaa juoksunsa. Siispä ei muuta kun viedä neitokainen kotiin takaisin. Milla tuli sitten samalla reissulla tilalle. Minton kanssa kerkesivät jonkun lenkin tekemään ennen kuin tulikin sitten yksi päivä vettä taivaan täydeltä ja seuraavana päivänä pamahti -15 pakkasta, lopputuloksena, että joka paikka peilijäässä, eli taas meni juoksutukset puihin. Sitten huomasin Minton tassujen hieman arastelevan joten jäi sitten muutaman päivän lepo ja rasvaustauolle. Tossuihinkin opeteltiin ja alkukankeuden jälkeen ne ei tuntunut kaveria yhtään haittaavan.

Viime keskiviikkona sitten ajelin Ylämaalle Marja-Liisan ja Pekan luokse kokeilemaan kolmikkoa Yepa, Hino ja Minto. Hyvinhän ne taas toimi yhteen eikä erimielisyyksiäkään poikien kesken tuntunut olevan. Siispä Minto lähtikin reissun päälle heidän kanssa, päämääränä Rautavaara ja SOC.in kisat. Kaksipäiväinen kisa ja molempina päivinä matka oli 9 km. Lauantaina oli ollut kolmikko liikenteessä ajalla 45 min. Sunnuntaiksi Pekka olikin sitten jättänyt Hinon pois valjakosta ja Yepa ja Minto olivatkin parantaneet aikaansa jopa 6 minuuttia.

Hienosti oli pojan reissu mennyt, kovasti sai kehuja "varahuoltajiltaan", eli kiltistippä tuo vissiin sitten oli ollut. Kovin oli ankeata kotona kun lellilapsi oli reissussa muutaman päivän. Sunnuntaina ajeltiin sitten hakemaan poikaa kotiin niin innokkaasti, että oltiin jo enemmin Ylämaalla kun itse matkalaiset. Kotona poika söi kuin hevonen ja kävi onnellisena mutta väsyneenä nukkumaan, nukkui muuten kuin tukki aamuun asti.

Galleriasta löytyy muutama Marja-Liisan ottama ja lähettämä kuva, kiitos kovasti kuvista ja siitä, että Minto pääsee mukaan, se kuitenkin niin nauttii kun saa tehdä sitä mitä se rakastaa, eli vetää.

Taas on koirapainotteinen viikonloppu takanapäin. Lauantaina lähdimme aamusta kirpeässä -22 asteen pakkasessa kohti Ylämaata ja siellä pidettäviä alaskanmalamuuttien kuormanvetokokeita. Omista koirista kumpikaan ei ollut ilmoitettuna vaikka alunperin suunnitelma oli että Ira olisi osallistunut ensimmäiseen kuormanvetokokeeseensa siellä. Tytön vaihtelevista vetohaluista johtuen päätin kuitenkin olla viemättä neitiä sinne. Odotellaan rauhassa, josko se kadoksissa oleva vetointo sieltä taas löytyisi ensin. Mintolla taas ei riitä vielä ikä, kun alaikäraja on 2 vuotta ja se tulee pojalla vasta reilun viikon päästä täyteen. Minton kanssa on nyt muutenkin keskitytty ihan valjakkopuuhiin, kun se vaan tuntuisi sille olevan niin mieluisaa puuhaa. Siispä vietimme päivän turisteina, minä olin kameran kanssa hangessa ja Mika sai hommia toimiessaan jarrumiehenä. Hienoja suorituksia nähtiin ja KVK tuloksia tuli peräti 8. Onnea kaikille tuloksen saaneille.

Sunnuntaina suunnattin sitten uudestaan koirapuuhiin ja taas Ylämaalle missä oli vuorossa Kasarin Salpasäpinät, Samojediyhdistyksen järjestämät valjakkokisat. Sinne otimme Minton mukaan, kun jo aiemmin oli päätetty Pekan & Marja-Liisan sekä Mikan & Sirkan kanssa, että kokeillaan kisoissa sekavaljakkoa joka koostuu Yepasta, Nukasta ja Mintosta. Yhden kerran treenattiin ennen varsinaista kisaa ja treenien perusteella huomattin, että nehän toimii hyvin yhteen, vaikka ovatkin eri perheiden koiria, siispä kisoihin.
Hyvin olivat koirat uralla toimineet, vaikka Nukalle sattui juuri juoksu päälle ja tulokseksi kaikille koirille REK2, sijoituksena 5/9 malamuutteista. Aika oli 44.15 ja matka 10 km. Suurkiitos Pekka & Marja-Liisa kun huolitte meidän pojan mukaan.

Kotona ollaankin päästy nyt aika kivasti treenailemaan kun on ollut pakkasia ja lumet on pysynyt maassa. Irakin on päässyt nyt Minton ja Debin mukaan vuoroin pyöräkoiraksi ja vuoroin Minton kanssa keulaan ja nyt näyttäisi siltä, että se into on taas pikkuhiljaa nostamassa päätään. Hiljakseen edetään ja lyhyillä matkoilla, vauhti on kyllä kolmen koiran kanssa aivan eri luokka kun kahden kanssa.

Kuvia olen laittanut Galleriaan Jos sieltä löytyy joku mieluisa, saa sen sieltä ottaa, tai laita viestiä, niin pistä s-postilla isompana.

Iran kanssa ollaan päätetty laittaa valjaat naulaan toistaiseksi kun neiti päätti lopettaa vetämisen. Koko touhusta alkoi tulla aikamoinen tilanne sekä itselle että koiralle joten parempi antaa Iran nyt ihan huilata vetohommista kokonaan jonkun aikaa. Kun mielekkyys katoaa, ei ole mitään järkeä jatkaa. Helpotus itsellekin kun ei tarvi selvästi vastentahtoista koiraa yrittää pakottaa tekemään jotain mitä se ei halua. Niinpä sitten käytiin perjantaina Hämeelinnassa Sirpalta ja Ipeltä hakemassa lainakoira jonka kanssa Minto voi treenata kunnolla. Sillä kun kuitenkin tahtoa riittää. Tänään kävin ensimmäisen kerran tuota parivaljakkoa kokeilemassa ja hienosti toimi. Nyt saa Mintokin mennä sydämensä kyllyydestä eikä kukaan jarruttele vieressä. N. 5 km lenkki tehtiin alkajaisiksi ja huomenna taas uudestaan. Jospa sitten alkaisi Irallakin kiinnostamaan taas vetohommat kun huomaa että jääkin tarhaan kun muut pääsevät hommiin.

Lunta ollaan saatu taas ja nyt pidetään sekä sormet että varpaat ristissä että se myös pysyisi hiukan pitempään kuin viimeksi. Minto on kokeillut kuormanvetoakin tässä kotipihalla, ja kunhan sen saa vauhtiin, niin voimia kyllä riittää. Nyt pitäisi vaan saada se takakäskyltä liikkeelle ja siinäpä voikin olla tekemistä. Se kun ei oikein ymmärrä miksi sen pitäisi yksin lähteä kun yleensä on aina kaveri vieressä kun valjakolla mennään. No, hiljaa hyvä tulee ja kaikki aikanaan.

Vuosi on vaihtunut jo aika päivää sitten, mutta nyt vasta saan aikaiseksi päivityksiä tänne. Viime vuoden uutiset on siirretty uutisarkistoon ja vuosi 2009 aloitetaan puhtaalta sivulta. Hieman parempi talvi kelien osalta on ollut kuin viime vuonna samoihin aikoihin, ollaan jopa päästy reellä ajelemaan muutaman kerran. Ilo onkin sitten vissiin ollut lyhytaikainen kun tänään taas sataa vettä ja on 3 astetta lämmintä joten tiet on vetänyt jääpinnalle ja sielläpä ei taas paljon koiria juoksutella.

Viikonloppuna lähdimme elämämme ensimmäisiin valjakkokisoihin Toivakkaan Robur Sprintiin. Kisa oli kaksipäivänen, molempina päivinä matka 6 km. Ihanat urat ja suhteellisen helppo reitti, ihan mieletöntä päästä ajamaan oikeille urille kunnon lumella ja lauantaina sää suosi muutenkin muutamalla pakkasasteella ja aurinkokin pilkahteli puiden lomassa. Reitti kulki metsässä tehden kunnon mutkia ja jyrkkiä käännöksiä välillä joten oli koirillekin mieluisa ja antoi kummasti puhtia mäet ja mutkat. Malamuutteja ei kisoissa ollut muita kuin meidän koirat ja Rami Nemon ja Sateen kanssa, muut olikin huskeja ja luppakorvavaljakoita. Olimmepa ainot kahdella koiralla kisassa olijat muutenkin. Yllättäen malamuutit oli sijoitettu lähtemään viimeisenä matkaan, minä ensin ja minuutin päästä Rami lähti meidän perään. Vetoapuja ei edellä menijöistä saatu, kun nähtiin ne lähdössä ja sen jälkeen ne menivätkin menojaan. Lauantain kierros sujui ihan kohtalaisesti eka kerraksi, vaikkakin Minto teki suurimman osan työstä, kun Iralla ei sattunut kovin hyvä päivä. Päästiin kuitenkin kierros kunnialla loppuun ja aikana oli 27,26.

Sunnuntaina sitten Ira teki täyden tenän ja päätti vain jolkutella seurana koko matkan. 6 km matkalla sillä ei ollut liina tiukalla kertaakaan. Saavutus sekin pystyä juoksemaan valjakossa 6 kilometriä, eikä vahingossakaan kiristä vetoliinaa kertaakaan. No seisinki oli sitten tiukalla senkin edestä kun Minto yritti yksinään kiskoa koko palettia mukanaan. Rankaksihan se pojalle kävi ja vaikka kuinka sitä yritin auttaa potkimalla vauhtia, niin se ei paljoa auttanut kun Ira meni niin hitaasti että reki meinasi siihen jo pari kertaa törmätä.Sunnuntain sää oli lämpimämpi kuin lauantaina , taisi olla plussan puolella jonkun asteen jo päivällä. No, sekin kierros saatiin kuitenkin päätökseen ja aika oli odotetusti huonompi kuin lauantaina, 32,40. Yhteisaika molemmilta päiviltä 1.00.06.

Hieno kokemus kaiken kaikkiaan ensimmäiseksi kerraksi, nyt ei enään jännitä niin paljon lähteä seuraaviin kisoihin. Missä ne sitten on, sen näyttää aika. Valokuvia lisään Galleriaan kunhan ehdin. Kiitos Minnalle ja Ramille kisa ja mökkiseurasta. Ja tietenkin houkuttelusta mukaan, vaikkakin päätös syntyi sitten loppujen lopuksi noin kahdessa sekunnissa. Nyt sitten täytyy vaan yrittää alkaa Iraa motivoimaan uudestaan tuohon vetämiseen, sillä kun on nyt juoksun jälkeen muutenkin ollut taas siipi maassa niinkuin tavallista ja silloinhan sillä ei yleensä kiinnosta mikää muu kuin aarteiden haaliminen koppiin ja niiden vahtiminen. Tänään sitten kävin tyhjentämässä sen kopin ja sieltä löytyikin vanhoja luita, iso kivi ja jotain epämääräisiä pallon riekaleita joita se nyt sitten on siellä hoivannut ja vahtinut.

Uutiset 2008 |  Uutiset 2007 | Uutiset 2006