Brewster B-239

Malliarvostelu

Tämä 1/72 malli on rakennettu noin v. 1970. Se on Revellin sarja ja esittää Brewster F2-A2 Buffaloa, joten sitä pitää jonkin verran korjailla rakennettaessa suomalainen Brewster B-239. Jos nyt muistan oikein, piti spinnerin halkaisijaa pienentää, kannuspyörä piti vaihtaa suurempaan (USA:n koneissa oli pieni ns. "tukialuspyörä"), tuulilasi piti uusia sillä Suomessa poistettiin putkitähtäin, joka meni tuulilasin läpi. Kuomun takaosan alle piti tehdä vielä kohtilentoantenni ja putkista muodostuva tukirakennelma.

Malli on alunperin rakennettu laskutelineet alhaalla, mutta se menetti telineensä pakkolaskussa, joten varaosien puutteen takia korjasin sen lentoasuun. Paras vaihtoehto nykyään 1/72 mittakaavassa on Hasegawan sarja. Sitäkin on kyllä hieman korjailtava, jos siitä aikoo tehdä suomalaisen Brewster B-239 mallin. Siirtokuviksi kannattaa valita InScale72 productionin Brewster arkki, joka tarjoaa useita suomalaisia vaihtoehtoja.

Historiaa

USA:n Laivasto pyysi vuonna 1935 tarjoukset uudesta hävittäjäkoneesta, jonka oli määrä korvata Grumman F3F -kaksitasot. Tarjoajina olivat Brewster ja Grumman, joilta tilattiin suunnittelu marraskuussa 1935. Seversky Aircraft Corp.tarjosi vuonna 1937 Ilmavoimien tilauksen saanutta P-35 konetta hieman muunneltuna, mutta se ei kiinnostanut Laivastoa. Heinäkuussa 1936 tilattiin Brewsterilta prototyyppi XF2A-1, joka lensi ensilentonsa 2.12.1937. Lento-ominaisuudet osoittautuivat erinomaisiksi, vaikka saavutusarvot eivät vastanneetkaan odotuksia. Kone vietiin NACA:n tuulitunneliin tutkittavaksi ja saatujen tulosten perusteella tehtiin joukko muutostöitä, joiden tuloksena saavutusarvot paranivat huomattavasti, mm. huippunopeus nousi 490 km/h 5000 metrin korkeudessa.

Kilpailu Grummanin XF4F-1:n kanssa alkoi maaliskuussa 1938 Anacostiassa ja päättyi Brewsterin valintaan. Brester sai 54 koneen tilauksen kesäkuussa 1938. Sarjakoneet varustettiin 940 hv:n R-1820-34 moottorilla ja aseistettiin yhdellä 0.50" runkokonekiväärillä ja toteutettiin kahden 0.50" siipikonekiväärin asennusvalmius . Ensimmäinen sarjakone valmistui kesällä 1939. Joulukuun puoliväliin 1939 mennessä Laivasto oli vastaanottanut 11 F2A-1:tä, joista yhdeksän oli toimitettu USS Saratogalla toimivalle VF-3 laivueelle. Ne olivat USA:n Laivaston ensimmäiset yksitasohävittäjät operatiivisessa käytössä. Loppuja sarjakoneita ei toimitettu Saratogalle vaan ne myytiin Suomeen.

Alkuperäiseen prototyyppiin asennettiin voimakkaampi 1200 hv:n R-1820-40 moottori sekä tehtiin joukko muitakin muutostöitä, mm. nokkaa lyhennettiin painopisteen pitämiseksi paikoillaan. XF2A-2 merkinnän saaneen prototyypin nopeus kasvoi 20 mph, joskin tyhjämassa lisääntyi myös 191 kg. USA:n Laivasto hankkikin Suomeen myytyjen koneiden tilalle 43 uudenmallista F2A-2 konetta, loput F2A-1 :t modifioitiin myös uuteen standardiin.

USA:n Laivaston saadessa lisää tukialuksia sodan laajetessa, myös tukialuskoneiden tarve kasvoi nopeasti. Viimeiset 108 kpl Brewsterin F2A-3 mallista hävittäjää tilattiin tammikuussa 1941. Tässä versiossa oli pidempi nokka, panssarointia ja ammuskapasiteetia oli lisätty. Tämän seurauksena tyhjäpaino oli jo 463 kg enemmän kuin F2A-1 tyypissä. Koneen nousu- ja liikehtimiskyky heikkenivät oleellisesti. Huippunopeus pieneni 20 mph. Erään lentäjän mukaan F2A-2 oli parempi kuin F4F Wildcat, mutta F2A-3 oli tehtävään kelpaamaton.

Brewster tehdas ajautui toimitusvaikeuksiin suurten tilausmäärien vuoksi ja joutui USA:n viranomaisten hampaisiin myös monien epäselvyyksien takia. Yhtiö otettiin valtion valvontaan keväällä 1942 huonon johtamisen ja toimitusten jatkuvien myöhästelyjen vuoksi. Brewsterin paikan tukialuksilla otti sen vanha kilpailija F4F Wildcat, jota Grummanin oli kehitellyt paremmaksi sitten vuoden 1938. Wildcatistä tuli tukialusten päähävittäjätyyppi ja sitä valmistettiin kaikkiaan yli 2000 kpl.

USA:n Laivastossa ei saavutettu Brewstereilla yhtään ilmavoittoa tukialuskäytössä ja koneet siirrettiinkin merijalkaväen käyttöön Tyynen valtameren saarille. Amerikkalaisten Brewsterien ensimmäinen ja viimeinen merkittävä operaatio oli Midwayn taistelu, mihin osallistui 21 F2A-3:a, joista japanilaiset ampuivat 4.6.1942 13 konetta alas, menettäen itsekin useita koneitaan alasammuttuina. Tappioon vaikuttivat pääasiassa Zeron ylivoimaisuus ja nuorten Brewster lentäjien huono koulutustaso sekä taistelutilanteen kaikinpuolinen epäedullisuus. Midwayn taistelun jälkeen tyyppi siirrettiin harjoituskäyttöön. Englanti hankki F2A-2 (B-339E) koneita Kauko-Idässä toimiville laivueilleen, kone sai englantilaisilta kutsumanimen Buffalo. Englantilaisten koneet tuhoutuivat ajan mittaan taisteluissa ja kourallinen jäljelle jääneitä koneita toimitettiin Australiaan. Hollannin Itä-Intian ilmavoimat sai B-339C ja B-339D versioita käyttöönsä Javalla, jossa koneilla oli pientä menestystäkin, ilmavoittosuhdeluvun ollessa 2:1 Brewsterien eduksi. Kun japanilaiset valtasivat alueen, loput koneet toimitettiin Australiaan.

Neuvostoliiton hyökkättyä Suomeen marraskuussa 1939 Suomi osti 44 kpl F2A-1 mallin koneita USA:sta "vanhentuneena sotamateriaalina", koska USA:n laki ei sallinut modernin sotamateriaalin myyntiä ulkomaille. Brewsterit saapuivat kuitenkin liian myöhään ehtiäkseen mukaan Talvisotaan, mutta Jatkosodan aikana ne osoittautuivat erinomaisiksi hävittäjäkoneiksi. Jatkosodan alkaessa oli LeLv 24 varustettu Brewster koneilla ja se oli menestyksekkäin hävittäjäyksikkömme, saavuttaen Brewstereilla 460 ilmavoittoa. Toukokuussa 1944 BW-kalusto luovutettiin LeLv 26:lle, joka sekin saavutti jo vanhentuneella kalustollaan 17 ilmavoittoa. Lapin sodassa HLeLv 26 pudotti vielä kaksi Ju 87 konetta. Viimeinen lento tyypillä Suomessa oli syyskuussa 1948.

"Valkoinen 3", BW-737 kuului neljän koneen parveen 1/LeLv 24:stä heinäkuussa 1941, ohjaajana ltn. Olli Mustonen joka toimi ryhmän johtajana. Parven tehtävänä oli Mikkelissä sijaitsevan SA:n Päämajan suojaus.

Brewster B-239 tekniset tiedot

Moottori 1000 hv Wright R-1820 Cyclone 9-sylinterinen tähtimoottori
Mitat Kärkiväli 10,67 m; pituus 8,05 m; siipipinta-ala 19,40 m2
Massat Tyhjäpaino 2020 kg; suurin starttipaino 2415 kg
Suoritusarvot Suurin nopeus 480 km/h 4750 m (F2A-1)
Aseistus 4 x 12,7 mm kk
Tuotanto 509 (kaikki versiot)

Lähteet
Lentäjän näkökulma II, Jukka Raunio

Pääsivulle