Fiat G.50


Malliarvostelu

Tämä Fiat G.50 malli on vanhaa Airfixin tuotantoa. Siinä on muutamia virheitä, jotka on syytä korjata. Moottorinsuojuksen taakse tein "jäähdytyskidukset" alumiinipaperista. Siivekkeisiin lisäsin massapainot ja rungon oikealle puolelle venturiputken. Myös spinneriin tein lisädetaljointeja. Moottorinsuojuksen halkaisija on liian pieni, kasvatin sitä lisäkittauksella. Olisi ehkä parempi hankkia uusi moottorinsuojus vaikkapa jostakin muusta sarjasta. Siirtokuvat olivat Italian Ilmavoimien koneille, mutta käytin suomalaista InScale72:n Fiat arkkia, josta löytyy vaihtoehdot useille suomalaisille koneyksilöille.

Historiaa

Italian ilmailuministeriö julkaisi keväällä 1935 spesifikaatiot kolmelle eri käyttötarkoitukseen tulevalle hävittäjäkoneelle. DI Giuseppe Gabrielli alkoi huhtikuussa 1935 suunnitella Italian ensimmäistä alatasohävittäjää G.50 tarkoituksenaan täyttää kaikki kolme ilmailuministeriön vaatimusta yhdellä konstrukstiolla. Moottoriksi hän valitsi uuden FIAT A.74 R.C.38- tähtimoottorin. Aseistukseksi suunniteltiin 12,7 mm Breda-SAFAT- kk runkoon ja oikeanpuoleiseen siipeen sekä 20 mm:n Oerlikon tykki vasempaan siipeen. Suunnitelma esiteltiin ilmailuministeriölle syyskuussa 1935, joka vaati ohjaamoa korotettavaksi etunäkyvyyden parantamiseksi.

Ilmailumisnisteriö muutti spesifikaatiotaan alkuvuodesta 1936, nyt haluttiin puhdas torjuntahävittäjä aseistettuna vain yhdellä 12,7 mm:n kk:lla. Toiminta-ajaksi riitti tunti, mutta nousukyvyn piti olla hyvä. Gabriellin suunnitelmat olivat jo niin pitkällä, että mitään suuria muutoksia ei enää voitu tehdä. Koneesta poistettiin sisäinen pommikuilu ja aseistus vähennettiin käsittämään kaksi runkoon asennettua konekivääriä. Ministeriö oli sentään lisännyt toisen aseen pian spesifikaation julkistamisen jälkeen.

Kaksi prototyyppiä tilattiin ja ensilento lennettiin Torinossa 26.2.1937. Koelennoilla törmättiin poikittaisvakavuus- ja värähtelyongelmiin. Ilmailuministeriö tilasi 45 koneen sarjan, mutta suurtilaus sai vielä odottaa vertailua Macchi C.200 -hävittäjän kanssa. Tosin vaikeudet sen kehittelyssä johtivat siihen, että ilmailuministeriö vei molempia hankkeita eteenpäin. G.50:een haluttiin vielä joukko suurempia muutoksia, mm. avo-ohjaamo, joka vaati rungon yläpinnan uudelleenmuotoilun sivuvakaimen tärinäongelmien poistamiseksi.

Syksyllä 1938 oli valmistunut tusinan verran sarjakoneita, jotka lähetettiin Espanjan sotaan operatiiviseen koekäyttöön. Käyttökokemukset ja ilmailuministeriön vaatimukset aiheuttivat muutoksia seuraaviin sarjoihin. Ministeriö tilasi pienet 36 ja 30 koneen lisäerät. Italian ilmavoimien ensimmäinen yksikkö 22. Gruppo / 51. Stormo sai G.50 kalustonsa keväällä 1939. Italian liittyessä sotaan oli Regia Aeronauticilla käytössään 118 FIAT G.50 konetta. Niitä rakennettiin prototyypit mukaanlukien 239 kpl marraskuuhun 1940 mennessä. Seuraavaa FIAT G.50bis versiota tilattiin 315 kpl syksyllä 1940 ja sitä rakennettiin kesään 1942 saakka, ja se oli käytössä kaikilla Italian rintamilla. Sotilastunnusten perusteella G.50bis koneita tehtiin 456 kpl ja kaksipaikkaisversiota G.50B 90 kpl.

Lokakuussa 1939 tilattiin Suomen ilmavoimille pakon edessä 25 Fiat G.50 konetta, koska se oli ainoa heti saatavilla oleva hävittäjätyyppi. Tammikuussa 1940 tilattiin vielä 10 konetta lisää. Saksan estettyä poliittisten syiden vuoksi koneiden kauttakulun alueensa läpi, venyi koneiden saapuminen Suomeen helmi-maaliskuun vaihteeseen 1940. LeLv26:sta perustettiin helmikuussa 1940 Uttiin Osasto Nieminen, joka sai kalustokseen uusia Fiat G.50 hävittäjiä. Osasto siirtyi pian Utin viereiselle Haukkajärven jäälle venäläisten koneiden ahdistellessa Utin tukikohtaa. Talvisodassa Fiat lentäjät saavuttivat 13 ilmavoittoa.

Jatkosodan alkaessa LeLv 26 oli Joroisissa, josta se siirtyi useampaankin tukikohtaan, pitkäaikaisempia olivat Immola ja Kilpasilta. Yksi lentue oli joulukuusta 1941 maaliskuuhun 1943 Malmilla pääkaupunkia suojaamassa. Jatkosodassa Fiat pilotit pudottivat 88 viholliskonetta. "Sininen 6" FA-26 oli ltm. Oiva Tuomisen nimikkokone LeLv 26:ssa. Hän oli menestyksekkäin Fiat pilottimme saavuttaen kaikkiaan 44 ilmavoittoa, joista 23 on ammuttu Fiat G.50 koneilla. Lento-ominaisuuksista pidettiin vaikkakin esimerkiksi nopeus ja nousukyky olivat I-153 ja I-16 koneita huonommat. Tekniikka aiheutti paljon ongelmia varsinkin alkuaikoina, Suomessa konstruoitiinkin useita parannuksia ja koneen käytettävyys parani.

Fiat G.50 tekniset tiedot

Moottori 840 hv (960 hv hätäteho) Fiat A.74 R.C.38 14-sylinterinen kaksoistähtimoottori
Mitat Kärkiväli 10,99 m; pituus 7,80 m; siipipinta-ala 18,25 m2
Massat Tyhjäpaino 1920 kg; suurin starttipaino 2350 kg
Suoritusarvot Suurin nopeus 430 km/h (445 km/h hätäteholla) Mitattu Suomessa
Aseistus 2 x 12,7 mm kk Breda-SAFAT MC.12,7
Tuotanto 785 (G.50, G.50B, G.50bis)
Käyttäjämaat Italia, Suomi ja Kroatia

Lähteet
Lentäjän näkökulma II, Jukka Raunio

Pääsivulle