MiG-21 BIS


Malliarvostelu

Eduard 1/48 MiG-21BIS ProfiPACK (8232)

Laatikon kansi ja maalausohje

Sarja

Eduardin ProfiPACK paketointi sisältää kahdeksan tumman harmaasta muovista valettua ja erikseen pakattua valurankaa sekä omaan pussiinsa pakatun valurangan kirkkaita osia. Sarja sisältää myös maalausmaskit, kaksi photo-etsi settiä sekä kaksi arkillista siirtokuvia. Rakennus- ja maalausohje on 20-sivuinen sisältäen yksityiskohtaiset rakennusohjeet ja värilliset maalauskaaviot kuudelle koneyksilölle. Osien detaljointitaso on aivan huippuluokkaa kuten myös osien yhteensopivuus sekä mallin muoto- ja mittatarkkuus pienin varauksin, josta jäljempänä. Eduard on aiemmin julkaissut tässä mittakaavassa sarjat myös MiG-21MF ja MiG-21SMT versioista. Näihin sarjoihin on nyt lisätty yksi uusi valuranka, jolta löytyy MiG-21BIS mallin tekemiseen tarvittavat osat kuten selkäsäiliö/sivuvakaaja, ilmanoton etuosan rengas sekä pikkuosia. Sarjan muut osat ovat pitkälti samoja aiemmin julkaistujen sarjojen kanssa.

Koska sarja perustuu Eduardin aiemmin julkaisemiin MiG-21MF ja MiG-21SMT sarjoihin eikä Eduard tehnyt uutta runkoa BIS sarjaa varten on mallin nokkaan jäänyt pieni muotovirhe. MiG-21BIS:n nokan kuuluisi olla halkaisijaltaan hieman suurempi (pulleampi) heti ilmanottoaukon renkaan takaa. Ero nokan oikean halkaisijan ja sarjan välillä 1/48 mittakaavassa on huikeat 0,38 mm! En viitsinyt korjata malliini nokan halkaisijaa vaan yritän jotenkin elää "mittavirheen" kanssa :) Jos asia kiinnostaa enemmänkin, keskutelua aiheesta löytyy Eduardin sivuilta. Sarja sisältää myös erittäin kattavan valikoiman ohjuksia, pommeja, raketteja, lisäsäiliöitä ja niille ripustimet. Jopa starttiraketit löytyvät suoraan sarjasta jos sellaiset haluaa malliinsa lisätä.

Huomioitavaa suomalaista MiG-21 BIS konetta rakentavalle:

- Suomalaisissa koneissa oli myöhäisempi tuulilasi (osa G12, terävät sivuikkunan etukulmat). Poikkeuksina MG-111 ja MG-114 joissa varhainen tuulilasi (osa G11, pyöreät sivuikkunan etukulmat)
- Suomalaisissa koneissa oli KM-1M mallinen heittoistuin
- Suomalaisissa koneissa käytettiin vain umpinaista vannetyyppiä
- Suomessa tehtiin n. vuodesta 1982 alkaen ohjaamomodifikaatio kaikkiin koneisiin, jolloin myös mittaritaulut uusittiin (sarjan ohjaamoetsit kuvaavat koneen alkuperäistä venäläistä mittaristoa)

Käytin tässä mallissa Eduardin resiinisiä detaljointisarjoja, joita onkin tarjolla jo aikamoinen määrä. Mielestäni näkyvimmät parantamista vaativat kohteet ovat heittoistuin, pyöräkuilut ja pyörät. Lisäksi miittaritalu on vaihdettava suomalaiseen koneissa, joissa ohjaamomodifikaatio on tehty. Hankin vielä malliini resiiniset ilmanottoscuupit sekä messinkisen pitot-putken. Alla luettelo käyttämistäni lisäosista.

- KUIVALAINEN KPE 48009 MiG-21BIS Finnish AF
- Eduard 648 030 MiG-21 seat late
- Eduard 648 026 Mig-21 wheels
- Eduard 648 049 Mig-21 wheel wells
- Quickboost QB 48 367 MiG-21MF air scoops
- Master AM-48-062 MiG-21BIS pitot tube



Rakentaminen

Mallini kuvaama MG-129 tuli Suomeen 17.7.1980. Ohjaamomodifikaation muutostyöt aloitettiin 19.8.1981 ja ne valmistuivat 30.6.1982. Muutoksessa mittaritaulun keskiosan väri muuttui harmaaksi ja mittarit "suomalaistettiin". Koneeseen lisättiin pienet eväantennit nokan alle ja selkään. Selkäantennit sijoitettiin ohjaamon taakse hieman keskilinjasta vasemmalle. Matala musta antennin peitelevy lisättiin nokkatelineen taakse ja runkoon kuomun taakse tuli pieni lentotuntilaskurin luukku vasemmalle puolelle. Nokassa olleet roiskelevyt muutettiin antenneiksi. 3.8.1987 - 22.2.1989 koneeseen tehtiin välikorjaus ja kone modifioitiin tiedusteluversioksi. Samalla kone maalattiin uuteen suomalaiseen kaavioon uusilla väreillä ja kansallisuustunnukset muutettiin pieniksi. Viimeinen lento 9.2.1998. Kokonaislentoaika 1571 h 20 min. Kone on Kuopion mekaanikkokoulun opetuskoneena ja oli rullauskelpoinen vielä vuonna 2004. Mallini kuvaa MG-129 konetta 30.6.1982 - 3.8.1987 välisenä aikana (ohjaamomodifikaation jälkeen ennen tiedustelumodifikaatiota).

Suomalainen / venäläinen mittaritaulu
Jos aiot rakentaa suomalaisen koneen ennen ohjaamomodifikaatiota voit edetä rakennusohjeen mukaisesti sarjan mukana toimitetuilla mittaritaulu etseillä. Jos taas haluat rakentaa suomalaisen MiG-21 BIS koneen ohjaamomodifikaation jälkeen, on hankittava uusi mittaritaulu photo-etsiarkkina (Tmi. Kuivalaiselta). Tarkkaan ottaen Kuivalaisen myymä suomalainen mittaritauluetsi kuvaa tiedusteluversion (T) mittaritaulua. Perus hävittäjäversiossa on tutkan näyttölaite. MiG-21 BIS T-koneissa tähtäimen paikalla oli tiedustelusäiliöiden /-kameroiden käyttölaitteet, tutka oli poistettu ja tutkan tilalle oli asennettu tiedustelulaitteita. Mittaritauluun tutkan näyttölaitteen tilalle oli asennettu tiedustelulaitteiden näyttö. Kun koneet palautuivat hävittäjälaivueeseen Rissalaan niihin asennettiin hävittäjätähtäimet takaisin, mutta ei tutkaa eikä tutkan näyttölaitetta. Tiedustelukoneita olivat MG-114, -124, -125,-127,-133 (T-versioiksi 1988) ja -129 (T-versioksi 1989). Kannattaa siis tutustua rakentamansa koneyksilön historiaan ja valokuviin tarkasti! Täysin tyydyttävän suomalaistetun hävittäjäversion ohjaamon saa tehtyä lisäämällä itse tehty "saapas" Kuivalaisen photo-etsiarkin tiedustelunäyttölaitteen ruudun päälle. Tiedusteluversioon Kuivalaisen mittaritaulu käy tietenkin ilman muutoksia.

Aloitin mallini rakentamisen rungosta. Rakensin ja maalasin valmiiksi rungon sisälle tulevat pienemmät osakokonaisuudet eli ohjaamon, heittoistuimen, moottorin, nokkapyörän- ja päälaskutelineiden kuilut sekä nokkakartion. (Huom! Muista lisäpaino nokkakartioon, noin 10 grammaa!). Kun runko oli liimattu kasaan liimasin paikoilleen tuulilasin alle tulevan mittaritaulun katteen. Katteen takareunan ja mittaritaulun väliin jäi ikävännäköinen sauma. Päällystin sarjan osan alumiiniteipillä jolloin sauma peittyi ja maalasin teipin mattamustaksi. Nokan yläpuolella ja tuulilasin etupuolella oleva takaosastaan avoin pullistuma, mikä sisälsi tuulilasin jäänpoistolaitteiston säiliön ja suuttimet aiheutti itselläni hieman mietiskelyä. Tarkkaan valokuvia tutkiskeltuani päädyin siihen, että osa J5 on oikea valinta ainakin MG-129 koneeseen, ja näyttäisi olevan oikea osa myös useimpiin muihinkin suomalaisiin BIS koneisiin ainakin valokuvien perusteella.

Runkopuolikkaiden ja siipien yhteensopivuus on todella hyvä eikä kittiä juuri tarvita, poislukien rungon alapuolen pitkittäinen sauma ja siipi/runko liitos rungon alapuolella sekä nokan yläpuolelle tulevan osan takareunan sauma. Näissä paikoissa jouduinkin käyttämään kittiä saumojen tasoittamiseen sekä kaivertamaan uudet paneliurat poishioutuneiden tilalle. Alunperin ajattelin käyttää Quickboostin QB 48 367 MiG-21MF air scoops ilmanottoscuuppeja sarjan osien tilalla, mutta vertailtuani niitä sarjan omiin osiin käytin vain rungon yläpuolelle sivuvakaajan etureunan kohdalle tulevat scuupit. Sarjan omien osien aukiporaamisen jälkeen ne eivät häpeä Quickboostin resiiniosia ja on myös helpompi kiinnittää nesteliimalla paikoilleen kuin resiiniset osat.

Käytin mallissani Eduardin 648 026 Mig-21 wheel PE-setin pyöriä ja etulaskutelinettä, johon sisältyi myös PE osia. Laskutelineiden paikoilleen asentamisessa ei sisänsä tullut vastaan mitään yllätyksiä, mutta päätelineiden varsiin tulevien luukkujen ja pikkuosien sekä PE-osien kanssa sai olla tarkkana. Eduardin rakennusohjeet olisivat voineet olla tarkemmat tällä alueella, onneksi netti auttoi hyvine valokuvineen.


Maalaus

Mallini kuvaa MG-129 konetta sen alkuperäisessä Neuvostoliittolaisessa suojamaalauskaaviossa, jossa esiintyi paljon sävynvaihteluita. Yläpuolen tummemmassa sävyssä oli isoja konekohtaisia vaihteluita eri tuontierien välillä. Väriskaala vaihteli punertavan ruskeasta lähes mustaan. Vihreän sävynvaihtelu oli vähäisempää, tosin sekin muuttui ajan kuluessa vaaleammaksi ja kellertävämmäksi. Alapuolen vaalean siniharmaassa sävynvaihteluita ei juurikaan esiintynyt.

Maalasin mallini alapuolen Lifecolorin sävyllä UA036, yläpintojen vihreä on Humbrolin HU150 sävytettynä hieman vaaleammaksi valkoisella ja Extracolorin X209:llä. Tumman ruskea on Humbrolin HU 10 suoraan purkista. En tosin ollut tyytyväinen Humbrolin sävyyn sellaisenaan, sillä se oli mielestäni liian vaalea ja liian ruskea. Sekoitin XtraColorin maaleista Night Black X12 ja Topside Purple X242 hieman violetin sävyisen mustan seoksen. Ruiskutin tällä sävyllä useita ohuita kerroksia aiemmin maalatun puhtaan HU 10:n päälle, jolloin sain enemmän valokuviin täsmäävän tummemman ja hieman violettiin taittuvan ruskean sävyn.

Kuivalaisen etsiosiin hyvin täsmäävän ohjaamon turkoosin sävyn sekoitin Mr Hobby Color Aquan sävyistä H46 ja H25. Sekoitussuhde on 50%+50%. Heittoistuimen istuinosan ja selkänojan pehmusteiden värinä käytin HU 128 sävyä, joka on hieman kellertävä vaalean harmaa sävy. Varjokotelon/pääsuojan sivut maalasin hieman vaalennetulla HU28:lla ja yläpuolen tumman harmaalla, maalina WEM ACS10 harmaa. Nokkakartio, antennien peitelevyt sivuvakajan yläosassa ja evän etureunassa sekä siipen etureunoissa on maalattu Revellin sävyllä SM 360. Maalausohjeesta poiketen nokan alapuolella nokkapyörän kuilun takana oleva pyöreä peitelevy on musta.


Mallissa käytetyt maalit:
FS numeroista jätetty kiiltoastetta ilmaiseva ensimmäinen numero pois. Lyhenteet X=XtraColor, LC=LifeColor, HU=Humbrol, R=Revell, WEM=White Ensign Models. (Suluissa vaihtoehtoisia maaleja).

Tumman ruskea FS - HU10 (päälle ruiskutettu ohut kerros Night Black X12 ja Topside Purple X242 seosta) Suojamaalaus yläpuoli, kts teksti!
Vihreä FS - 4127 HU150 (sävytettynä hieman vaaleammaksi valkoisella ja Extracolorin X209:llä) Suojamaalaus yläpuoli, kts teksti!
Vaaleanharmaa FS - 6373 LF UA036 (HU127 lähellä) Alapinnat
Vihreä FS - 4138 R360 (Vallejo MC 7089) Nokkakartio, antennien panelit
Vihreä FS - R48 Pyörien keskiöt
Vaaleanharmaa FS - 6495 HU147 (LF UA023) Pyöräkuilut
Vaaleanharmaa FS - 6440 X137 Laskutelineet, luukkujen sisäpinnat
Vaalean sinivihreä FS - 4233 LF UA120 Heittoistuin
Vaalean harmaa FS - 6496 HU 28 Heittoistuimen istuin- ja selkäpehmuste
Turkoosi FS - 5275 Mr Hobby Color H25+H46 50%+50% (X629 sinnepäin) Ohjaamo
Metallisävyt FS - Alcladin eri sävyjä Suihkuputken pää, moottori, nokkakartion takaosa

Siirtokuvat

Käytin mallissani sarjan omia Cartografin painamia hyvin rekisterissä olevia siirtokuvia. Suomalaisen kokardin sininen värikin näyttää aivan oikealta. Siirtokuvat eivät tosin reagoineet kovin hyvin Micro Soliin, ainetta piti levittää useampi kerros toivotun vaikutuksen saamiseksi. Suomalaisen MG-129 koneen konetunnuksessa on myös pieni pieni virhe. Huomasin sen vasta, kun siirtokuvat oli jo kiinnitetty paikoilleen. Virhe oli mielestäni niin pieni, että en alkanut sitä tässä vaiheessa enää korjaamaan. Huomaatko sinä missä virhe on?

Siirtokuva-arkkeja on kaksi. Toisessa on kansallisuustunnukset ja merkinnät kuudelle eri koneyksilölle kuuden eri maan ilmavoimissa. Toisessa arkissa on kaikki MiG-21 Bis koneeseen ja ohjuksiin maalatut ohjetekstit. En tosin käyttänyt läheskään kaikkia ohjetekstejä mallissani. Ne ovat mielestäni liian "paksuja" ja "näkyviä" verrattuna alkuperäisiin merkintöihin oikeissa koneissa. Asian voi helposti todeta vertaamalla sarjan ohjetekstejä valokuviin.

Sarjan arkilta saa siirtokuvat seuraaville koneyksilöille/ laivueille /maille:

- MiG-21BIS, valmiste 75A, "MG-129" HävLLv 31, Kuopio, Suomi, 1980 - 1981
- MiG-21BIS, 1st Air Division of the Polish Navy, late 90's, Gydnia - Babie Doly airbase, Puola
- MiG-21BIS, Izdelye 75B, 47th Combat Air Regiment, Griff Squadron, Pápa airbase, Unkari, 1991
- MiG-21BIS, Tactics & Air Combat Development Establishment, Jamnagar airbase, Intia, Syyskuu 1986
- MiG-21BIS-D, Izdelye 75A, 22nd Fighter Squadron, Pula airbase, Croatia, 2008
- MiG-21BIS, Izdelye 75B, 3rd Air Base, Graf Ignatevo, Bulgaria, 2002-

Yhteenveto

Erinomainen sarja suomalaisittainkin tärkeästä konetyypistä. Tästä sarjasta on oikeastaan mahdotonta sanoa mitään pahaa. Malli on muotojensa ja mittojensa osalta erinomainen. Mallin detaljointitaso on myös erinomainen. Kun sarja vielä tarjoaa kuusi erilaista siirtokuva vaihtoehtoa ja ison määrän erilaista aseistusta valittavaksi ei voi olla kuin tyytyväinen. Itse käytin jonkin verran aftermarket osia mallissani, mutta ilman niitäkin tästä sarjasta saa rakennettua erinomaisen MiG-21 BIS mallin.

Kuvia eri työvaiheista
pidä hiiriosoitinta pikkukuvan päällä hetki ennen klikkaamista !





Historiaa

Lähde: Suomen Ilmavoimien lentokoneet 1: MiG-21 in Finnish Air Force (Jyrki Laukkanen)

Syksyllä 1953 Neuvostoliiton johto julkaisi Korean sodan kokemuksiin pohjautuvat vaatimukset uudesta kevyestä rintamahävittäjästä. Vaatimuksina oli 2 Machin huippunopeus ja 20000 metrin lakikorkeus. OKB A.I Mikojan (Suunnittelutoimisto) päätti osallistua kilpailuun kokeilukoneillaan, jotka perustuivat jo tuotannossa oleviin MiG-17 ja MiG-19 hävittäjiin sekä aivan uusiin konstruktioihin. Eri vaihtoehtojen todentamiseksi Mikojanin suunnittelutoimistolle myönnettiin valtuudet rakentaa neljä erilaista versiota. Kaikissa koneissa runko oli pitkälti samanlainen, moottorin ja siipityypin vaihtuessa.

Kehitys ja prototyypit:

Ensimmäinen MiG-21 sarjaan johtanut prototyyppi oli OKB Mikojanin Je-2/1, jossa oli hyvin samankaltainen nuolimuotoinen siipi kuin MiG-19 hävittäjässä. Myös moottori oli sama AM-9B kuin MiG-19 koneessa. Kone lensi ensilentonsa 14.2.1955.

Toinen lentävä MiG-21:een johtanut prototyyppi oli Je-4, joka oli varustettu deltasiivellä ja samalla AM-9B moottorilla. Je-4 lensi ensilentonsa 16.6.1955. Koneen suoritusarvot eivät vastanneet odotuksia huippunopeuden jäädessä 1,21 Machiin ja lakikorkeuden 16400 metriin. Je-2:n vastaavat arvot olivat 1,8 Machia ja 19 km. Koneiden pääasiallisin ero oli siivissä. Suunnittelutoimisto keskittyikin Je-4:n siiven modifiointiin erilaisin rajakerrosaidoin.

Kolmas prototyyppi Je-5 oli lähes samanlainen kuin Je-4 mutta siinä oli uusi tehokkaampi Tumanskij AM-11 moottori, jonka vuoksi koneen takarunko oli poikkileikkaukseltaan suurempi mikä pienensi rungon perävastusta. Koneessa kokeiltiin myös teräväkärkistä deltasiipeä. Ensilento 9.1.1956. Je-5 saavutti 1,85 Machin nopeuden ja 17650 korkeuden.

Neljäs prototyyppi oli Je-6/1 jossa hyödynnettiin aiemmista prototyypeistä saadut kokemukset. Kone oli ulkonäöltään jo hyvin lähellä MiG-21 konetta. Ensilento lennettiin 20.5.1958. Moottorina koneessa oli uusi ja tehokkaampi Tumanskij R-11F-300. Je-5:een verrattuna siipeä ja siivekettä oli lyhennetty kärjistä. Takarungon loppupäätä laajennettiin huomattavasti jolloin perävastus pieneni entisestään. Korkeusvakaajaa siirrettiin taaemmas ja takarungon kaksi alapuolista evää korvattiin yhdellä suuremmalla. Kone täytti kaikki suoritusarvo-odotukset ja saavutti välittömästi 2,05 Machin nopeuden. Je-6/1:n tuhoutumiseen ja koelentäjän menehtymiseen johtaneen seitsemännen koelennon jälkeen rakennetuissa Je-6/2 ja Je-6/3 prototyypeissä korjattiin Je-6/1:n onnettomuustutkinnassa selvinneet puutteet. Nämä koneet muistuttivat jo lähes täysin tulevaa ensimmäistä sarjamallia. Je-6/3:n ensilento tapahtui joulukuussa 1958.


Sarjakoneet:

MiG-21F
MiG-21F (valmiste 72) oli ensimmäinen laivuekäyttöön tullut tuotantomalli. Koneessa oli Tumanskij R-11F-300 moottori ja aseistuksena kaksi 30 mm NR-30 tykkiä. Sivuvakaaja oli kapea kuten Je-6 protoissa. Päätelineen rengaskoko oli 660x200 mm ja nokkapyörän 500x180 mm. Koneita valmistettiin 40 Gorgin tehtaalla numero 21 vuosina 1959 -1960. Kolme ensimmäistä konetta annettiin OKB Mikojanille kehittelykoneiksi tyyppimerkinnällä Je-6T.

MiG-21F-13
MiG-21F-13 (valmiste 74) perustui Je-6T prototyyppiin. Se oli ensimmäinen suurissa sarjoissa ja myös vientiin valmistettu malli. Toinen tykki oli poistettu. Varustukseen kuului kaksi K-13 (R-3S) ohjusta, mistä alanumero 13 oli peräisin. Sivuvakaaja sai lopullisen leveämmän muodon vasta 115. koneesta alkaen. Koneessa oli sama Tumanskij R-11F-300 moottori kuin F-mallissakin. Moottorin työntövoima oli 3900 kp kuivana ja 5740 kp jälkipoltolla. Koneita valmistettiin VVS:lle Gorkin tehtailla vuosina 1960-62 ja vientiin MMZ Znamja Trudan tehtailla Moskovassa vuosina 1962-65. MiG-21F-13 versioita rakennettin myös Aeron tehtailla Tshekkoslovakiassa vuosina 1962-1973 kaikkiaan 194 kappaletta.

MiG-21PF
MiG-21PF (valmiste 76) oli seuraava laajempaan tuotantoon tullut versio. Sitä edelsivät Je-7 sarjan prototyypit sekä niiden pohjalta tehty pieni sarja MiG-21P koneita. MiG-21PF oli ensimmäinen hävittäjätutkalla varustettu malli, joka pystyi toimimaan myös huonossa säässä. PF erosi F-13 mallista suuremman nokkakartion osalta. RP-21 tutka oli sijoitettu liikkuvan nokkakartion sisälle. Pitot-putki oli siirretty nokan yläpuolelle keskelle. Ohjaamon taakse selkäosaan oli lisätty laajennus lisäpolttoainetta varten. MiG-21P mallista alkaen päälaskutelineen pyöräkoko suurennettiin (800x200 mm). Tykki oli jätetty kokonaan pois ja aseistuksen muodosti kaksi R-3S (K-13) tai RS-2US (K-5MS) ohjusta. Myöhemmin oli mahdollista asentaa koneen alle erillinen tykkisäiliö GP-9. Konetta valmistettiin Gorkin tehtailla VVS:lle vuosina 1962-64 ja MMZ Znamja Trudan tehtailla vientiin vuosina 1964-68. Tuotannon loppuvaiheessa sivuvakaajaa levennettiin alkuperäisestä ja jarruvarjokotelo sijoitettiin suihkuaukon yläpuolelle. Näistä muutoksista oli useita vaihtelevia yhdistelmiä ennen kuin ne vakiintuivat loppupään koneisiin. Koneessa oli myös uudempi ja hieman voimakkaampi R-11F2-300 moottori (3950/ 6120 kp).

MiG-21FL
MiG-21FL (valmiste 77) oli lähellä aiempaa MiG-21PF-mallia. Käytössä oli vanhenpi R-11F-300 moottori ja heikkotehoisempi R-2L tutka. Se oli lähinnä vientiin ja Intiassa lisenssillä valmistettavaksi tarkoitettu malli, joka ulkomuodoltaan vastasi viimeisiä PF versioita. FL-malleja rakennettiin MMZ Znamja Trudan tehtailla vuosina 1965-68 ja sen jälkeen Intiassa vuodesta 1966 eteenpäin.

MiG-21PFM
MiG-21PFM (valmiste 94) koneen ulkomuotoon ja järjestelmiin tuli muutoksia, mm. sivuvakaajaa suurennettiin ja kone varustettiin laskusiivekepuhallusjärjestelmällä (SPS). Moottorina käytettiin edelleen samaa moottoria kuin PF:ssä, mutta SPS:n lisäys teki siitä version R-11F2S-300. Työntövoima jälkipoltolla oli 6175 kp. Tutka oli tyyppiä RP-21M ja aseistus sama kuin PF:ssä eli RS-2US. Oleellisin ulkonäköön vaikuttava muutos oli kuomussa. Uuden KM-1 heittoistuimen myötä eteenpäin aukeneva kuomu korvattiin erillisellä tuulilasilla ja sivulle aukeavalla kuomulla. Mallia valmistettiin VVS:lle Gorkissa vuosina 1964-65 ja vientiin MMZ Znamja Trudin tehtailla vuosina 1966-68. Ennen PFM-mallin valmistumista rakennettiin pieni määrä SPS-puhalluksella varustettuja PF-versioita tyyppimerkinnällä MiG-21PFS.

MiG-21R
MiG-21R (valmiste 94R) oli taktiseen tiedusteluun suunniteltu malli (R=Razvedtshik=tiedustelu) joka pohjautui MiG-21PF-malliin. MiG-21R poikkesi melkoisesti ulkonäöltään lähinnä suurennetun selkäsäiliön osalta muistuttaen ulkoisesti paljon seuraavaa MiG-21S-hävittäjäversiota. Moottorina oli R-11FS2-300. Nokan päällä keskellä ollut pitotputki siirrettiin keskiviivasta jonkin verran oikealle, mihin se jäi kaikissa seuraavissa malleissa. Samoin MiG-21R mallista lähtien eturungon vasemmalle puolelle sijoitettiin kohtauskulma-anturi. Kaikki tiedusteluvarustus sijaitsi rungon alla olevassa tiedustelusäiliössä. MiG-21R versioita rakennettiin Gorkin tehtailla vuosina 1965-71 sekä VVS:lle että vientiin. MiG-21R:stä oli myös erityinen MiG-21RF-versio, jossa kameravarustusta oli sijoitettu eturungon alle kiinteään ulkonevaan koteloon.

MiG-21S
MiG-21S (valmiste 95) hävittäjäversio oli ulkoisesti ja moottoriltaan sama kuin MiG-21R. S-kirjan tuli uudesta RP-22S Sapfir-21 tutkasta. Uutena aseistuksena oli K-13R tutkaohjus (R-3R). Ensimmäinen malli jossa oli neljä siipiripustinta (kaksi/siipi). Kiinteää tykkiä ei vielä ollut vaan rungon alle saattoi sijoittaa GP-9 tykkisäiliön. S-versiossa oli iso selkäsäiliö kuten MiG-21R:ssä. Konetta toimitettiin vain VVS:lle Gorkissa vuosina 1966-68.

MiG-21SM
MiG-21SM (valmiste 15) pohjautui MiG-21S malliin. Uutta oli rungon alaosaan kiinteästi sijoitettu 23 mm Gsh-23L tykki, johon oli 200 ammusta. Lisäksi MiG-21SM:ssä oli uusi R-13-300 moottori, jonka työntövoima oli kuivana 4070 kp ja jälkipoltolla 6490 kp. Tätä versiota rakennettiin vain VVS:lle Gorkissa vuosina 1968-74.

MiG-21M
MiG-21M (valmiste 96) oli vientiversio VVS:n MiG-21SM-mallista. Koneessa oli vanhempi RP-21MA tutka, K-13R ohjusaseistus ja pienempitehoinen R-11-F2S-300 moottori. Koneita rakennettiin vain vientiin MMZ Znamja Trudan tehtailla Moskovassa vuosina 1968-1971. Intia rakensi koneita lisenssillä vuosina 1971-1981.

MiG-21MF
MiG-21MF (valmiste 95F) oli modifioitu MiG-21M johon oli nyt asennettu jo aiemmin VVS:n 21SM-version varustus eli R-13-300 moottori ja RP-22 tutka. Näin se oli käytännössä M:n SM-version tasalle tehostettu vientimalli. MF-versioita rakennettiin MMZ Znamja Trudan tehtailla vuosina 1970-1974 ja Gorkissa 1975.

MiG-21SMT
MiG-21SMT (valmiste 50) oli erikoinen versio. Siinä oli sama runkorakenne, moottori ja aseistus kuin 21SM-mallissa. Vuonna 1971 oli rakennettu 15 kpl MiG-21MT-versiota (95T), jossa polttoainemäärää oli lisätty huomattavasti selkäsäiliöön ja asennettu RF-13F-300 moottori. 21SMT oli tämän jatkokehitelmä ja ulkoisesti helposti tunnistettavissa erittäin pulleasta selkäsäiliöstä. Polttoainemäärä oli nostettu 3250 litraan. Suuri selkäsäiliö aikaansai kuitenkin suuntavakavuuden heikkenemisen. Tämän vuoksi selkäsäiliötä ja siten myös polttoainemäärää jouduttiin pienentämään 2950 litraan. Muutos tehtiin uudempiin koneisiin tuotannossa ja useisiin vanhoihin koneisiin jälkityönä. Muutoksen yhteydessä tyyppimerkintä muuttui MiG-21ST:ksi. Tätä mallia rakennettiin VVS:lle vain pieni määrä Gorkissa vuosina 1971-1972.

MiG-21BIS
MiG-21BIS (valmiste 75) oli MiG-21 sarjan uusin ja viimeisin versio. Ulkoisesti se eroaa 21MF-mallista lähinnä suuremman selkäsäiliönsä puolesta. Tämä koko vastasi likimain MiG-21ST:n säiliön kokoa. Sisäinen polttoainemäärä oli nyt 2880 litraa. Oleellisin ero vanhoihin versioihin oli täysin uusi R-25-300 moottori. Sen työntövoima kuivana oli 4100 kp ja jälkipoltolla 7100 kp. Lisäksi moottorilla oli jälkipolttoalueella poikkeusteho-asetus, jolla työntövoima oli 9900 kp. Tätä voitiin kuitenkin käyttää vain rajoitettu aika matalalla. MiG-21BIS mallin uudempi aseistus käsitti R-13M, R-55 ja R-60M lämpöohjukset. Koneita valmistettiin Gorkin tehtailla vuodesta 1972 alkaen sekä Intiassa lisenssillä vuodesta 1974.


Koulukoneet:

Suihkukonelentäjien jatkokoulutuskone ennen siirtymistä MiG-hävittäjäkoneisiin oli Neuvostoliitossa 1960-luvun alkuun asti ollut kaksipaikkainen MiG-15UTI. Uusien kaksinkertaiseen äänennopeuteen yltävien MiG-21-koneiden ominaisuudet poikkesivat kuitenkin paljon vanhemmista suihkuhävittäjistä. OKB MiGissä nähtiin tarpeelliseksi kehittää myös MiG-21 koneesta kaksipaikkainen koulukoneversio tyyppikoulutuksen helpottamiseksi. Missään kaksipaikkaisessa ei ollut tykkiaseistusta eikä hävittäjätutkaa, mutta kahteen siipiripustimeen voitiin kiinnittää K-13 ohjukset tai rakettikasetit. Suoritusarvoiltaan kaksipaikkaiset vastasivat pääosin yksipaikkaisia. Kaksipaikkaiset harjoitushävittäjät kulkivat Neuvostoliitossa yleisnimellä UTI eli Utshebno-Trenirovotshnyj Istrebil.

MiG-21U
MiG-21U (valmiste 66). Kaksipaikkaisen suunnittelu aloitettiin 1959. Se pohjautui MiG-21F-13 koneeseen ja protosarjan Je-6U koneisiin. Ensimmäinen MiG-21U (U=Utshebnyj) lensi ensilentonsa 17. lokakuuta 1960. Moottorina oli R-11F-300. Yksipaikkaisesta poiketen pitotputki oli sijoitettu nokan yläpuolelle. Tuotannon alkupään koneissa (21U-400) sivuvakaaja oli samanlainen kuin 21-F-13:ssa, mutta melko pian (21U-600) vakaajasta tehtiin leveämpi ja jarruvarjo sijoitettiin rungon yläpuolelle kuten PFM-mallissa. Kaksipaikkaisissa päätelineen pyöräkoko oli alusta alkaen suurempi kuin 21F-malleissa. Konetta valmistettiin VVS:lle Tbilisin tehtailla vuosina 1962-1966 ja vientiin MMZ Znamja Trudan tehtailla Moskovassa 1964-1968.

MiG-21US
MiG-21US valmiste 68 (S tulee SPS-järjestelmästä) pohjautui 21U-malliin. Oleellinen muutos oli uudempi R-11F2S-300 moottori ja laskusiivekepuhallusjärjestelmä SPS. Loppupään koneisiin rakennettiin takaohjaamoon periskooppipeili, jotta opettajan näkyvyys eteen paranisi. Tästä versiosta alkaen heittoistuin vaihtui myös uudemmaksi KM-1M malliksi. Koneita valmistettiin vain Tbilisin tehtailla 347 kappaletta vuosina 1966-1970.

MiG-21UM
MiG-21UM valmiste 69, (UM=Utshebnyj Modifitsirovannyj) on viimeisin kaksipaikkaisversio. Se poikkesi 21US-mallista lähinnä varustuksensa puolesta. Kokemuksen perusteella hyväksi havaittu takaohjaamon periskooppipeili ja kohtauskulma-anturi olivat UM:ssä vakiovarusteena. Alkupään koneissa oli sama moottori kuin 21US-mallissa, mutta tuotannon loppupuolella moottoriksi vaihdettiin R-13-300. MiG-21UM koneita valmistettiin vain Tbilisin tehtailla vuosina 1971-1975 1133 kappaletta.

Kiinalaiset mallit:

Toukokuussa 1962 Neuvostoliitto toimitti Kiinaan viisi MiG-21F-13 konetta, jotka toimivat mallina kun konetta alettiin valmistaa lisenssillä Shenjangin tehtailla. Ensimmäinen Kiinassa rakennettu J-7 tyyppimerkin saanut kone lensi vasta 17. tammikuuta 1967. Alkupään versiot olivat melko identtisiä MiG-21F-13 mallien kanssa. Kiina alkoi valmistaa konetta myös vientiin tyyppimerkinnällä F-7. Vuodesta 1976 Chengdun tehdas ryhtyi J-7 II version kehittämiseen. Oleelliset ulkoiset erot vanhaan malliin ovat ohjaamon kuonun muuttaminen erilliseen tuulilasiin ja taaksepäin aukeavaan kuomuun. Suurimmat erot ovat koneen järjestelmissä ja varusteissa. Kiinalaiset rakensivat myös kaksipaikkaisen MiG-21US malliin pohjautuvan harjoituskoneen tyyppimerkinnällä JJ-7. Vuonna 1986 lensi ensilentonsa J-7 III, joka on paljolti MiG-21MF:n kopio. Kiina on saanut paljon koneita myytyä lähinnä kehitysmaihin Afrikkaan ja Aasiaan. Vientiversioita tunnetaan tyyppimerkinnöillä F-7A, F-7B, F-7M ja F-7P. Kaksipaikkainen vientimalli on FT-7.

MiG-21 koneiden hankinnasta ja käytöstä Suomessa lisää Wikipedian sivuilla MiG-21 Suomessa



MiG 21 BIS tekniset tiedot

Moottori Tumanskij R-25-300, max. työntövoima perusmoottorilla 4100 kp, poikkeusteholla 7100 kp
Mitat Kärkiväli 7,15 m; pituus ilman pitot putkea 14,50 m, kokonaispituus 15.50 m
Massat Tyhjäpaino 5843 kg; max lentopaino 9914 kg
Suoritusarvot Max. nopeus matalalla 1300 km/h, korkealla Mach 2,05
Lakikorkeus 17500 m
Nousunopeus 225 m/s pinnassa (jarruilta 10000 m 2,9 min)
Aseistus (Suomessa) Yksi GSh-23L kaksiputkinen 23 mm:n tykki, 250 ammusta, tulinopeus 3400 lks/min; neljä siipiin ripustettavaa R-3S-, R-13M- tai R-60-infrapunaohjusta tai R-3R-tutkaohjusta; kaksi UB-32A- ja kaksi UB-16-57-rakettikasettia, joissa kussakin 32 ja 16 S-5M- tai S-5K-rakettia, yhteensä 96 rakettia
Suunnittelija / Käyttäjämaat Mikoyan-Gurevich suunnittelutoimisto, Neuvostoliitto / noin 50 maata
Toimintamatka 1210 km sisäisellä polttoaineella
Valmistusmäärä 10645 (Neuvostoliitossa), 194 (Tsekkoslovakiassa), 657 (Intiassa), ? (Kiinassa J-7, JJ-7, F-7)



Lähteet

  • Suomen Ilmavoimien Lentokoneet 1 - MiG-21 in Finnish Air Force: Jyrki Laukkanen (APALI)
  • Wikipedia: MiG-21
  • Scale Plastic @ Rail
  • Pienoismallit.net
  • Pääsivulle