Nieuport 17c.1


Malliarvostelu

Tämän mallin rakensin Eduardin sarjasta (n:o 8023). Siitä saa tehtyä kaksi eri koneyksilöä, joilla ranskalainen sous-lieutenant Georges Guynemer lensi kesällä 1916. Eduardilla on toinenkin sarja (n:o 8024), josta saa rakennettua R.F.C :n koneen, pilotteina joko Billy Bishop tai A.S. Shephard. Ainakin ensinmainittua sarjaa on saatavilla T:mi Kuivalaiselta.

Mallissa ei ollut suurempia virheitä tai puutteita ja detaljointi on mielestäni hyvä. Yksi korjausta vaativa kohta oli laskutelineen etummainen tuki, joka on liian pitkä. Itse huomasin sen vasta, kun olin jo kasannut telineen. Tukea pitää lyhentää n. 1,5 mm, jolloin koneen ilme paranee selvästi. Ohjaamossa parantelin istuinta, poraamalla sen pohjaan 16 reikää ja lisäämällä istuinvyöt, jotka puuttuvat. Lisäksi yläsiivessä ohjaamon etupuolella on aukko, jossa kuuluisi olla läpinäkyvät panelit parantamassa lentäjän näkösektoria yläviistoon. Mallissa on vain aukko ja läpinäkyvät osat pitää tehdä itse. Samalla lisäsin sinne neljä kaarta, jotka näkyvät hyvin panelien läpi.

Kannukseen lisäsin puisen kannusosan alle ohuesta alumiinista tehdyn "raudan", joka on se kulutusta kestävä osa. Siihen tein ohuesta teipistä kaksi kiinnityspantaa, jotka ovat selvästi näkyvillä. Pikkuosat kannattaa maalata mahdollisimman valmiiksi ennen lopullista kokoamista. Pelkäämäni yläsiiven kiinnitys sujui yllättävän hyvin, ja kaikki tuet sopivat pienen sovittelun jälkeen hyvin paikoilleen.

Ennen maalausta kannattaa porata reiät tukijänteiden kiinnitystä varten. Jänteinä käytin 0,08 mm siimaa, joka on maalattu gun metallilla. Siimat on pujotettu em. reikien läpi ja kiinnitetty ohuilla pikaliimaan kastetuilla muovitikuilla kiilaamalla paikoilleen. Sitten ylimääräiset osat on katkaistu ja kohta viimeistelty maalilla.

Siirtokuvat ovat kahdelle sous-lieutenant Georges Guynemerin Escadrille N.3 :ssa kesällä 1916 lentämälle koneelle. Siirtokuvat ovat hyvälaatuiset ja asettuvat hyvin paikoilleen. Koneen yleisvärinä on Xtra-Colorin X216 Silver, johon lisäsin suhteessa 1/10 vaaleanharmaata. Moottorin muotosuojus, joka on kirkasta alumiinia on maalattu X216 Silverillä. Renkaat on maalattu tumman harmaalla, joka kuvaa paremmin luonnonkumin väriä kuin musta.

Historiaa

Huolimatta yhdennäköisyydestään verrattuna aikaisempiin Nieuport malleihin, Nieuport 17c.1 oli kokonaan uudelleen suunniteltu kone. Siinä yhdistyi aikaisemmilla Nieuport malleilla hankittu arvokas kokemus ja menestykset länsirintaman taivaalla. Konetta kutsuttiin myös Nieuport "15" tai "15-metriseksi", joka luku kuvasi koneen siipipinta-alaa. Rintamajoukoille kone oli "Hopea Haukka" (Silver Hawk), koska useimmat koneet oli maalattu alumiinivärillä.

Nieuport 11 alasiipi oli ollut heikkorakenteinen ja se oli herkkä vääntymään kovassa kuormituksessa. Tämän johdosta Nieuport 17 sai vahvemmat siipisalot ja sen rakennetta vahvistettiin. Nieuport 17 oli yksi onnistuneimpia ja suosituimpia koneita koko sodan aikana.
Ajan tavan mukaan mm. Albert Ball, Billy Bishop, Georges Guynemer ja Charles Nungesser valitsivat koneekseen pienen Nieuportin, joka oli erinomainen kaartotaistelussa, nousi hyvin ja sen ohjaamosta avautui erinomainen näkökenttä. Ensimmäiset koneet tulivat länsirintamalla palvelukseen toukokuun alussa 1916 Escadrille N.57 :ään ja muutaman viikon päästä R.F.C. sai myös uudet koneensa. Pääkäyttäjämaat olivat Ranska, Englanti, Venäjä, Italia ja USA.

Aseistuksena aluksi yläsiiven päällä oleva Lewis-kk, myöhemmissä koneissa tahditettu Vickers-kk ohjaajan edessä. Koneessa voitiin käyttää myös sähkösytytteisiä Le Prieur raketteja.
Paras tunnustus koneen erinomaisuudesta oli saksalaisten määräys, että kaikki ehjänä sotasaaliiksi saadut Nieuport koneet piti tutkia saksan lentokoneteollisuuden toimesta, tarkoituksena oppia Nieuportin parhaat ominaisuudet ja soveltaa niitä omaan hävittäjätuotantoon. Parhaiten tämän teki Siemens-Schuckert yhtiö, jonka D.I. kone oli melkein kopio Ranskalaisesta koneesta. Myöhemmin ilmestynyt Nieuport 17bis versio oli varustettu 130 hv:n Clerget moottorilla.

Nieuport 17, N1531, oli sous-lieutenant (ali-luutnantti) Georges Guynemer in kone heinäkuun lopulla 1916 Escadrille N.3 :ssa. Laivueen tunnus oli lentävä haikara. Koneen vasemmassa siipituessa oli viiri varustettuna tekstillä "Vieux Charles" (Vanha Charles), joka oli kaikkien hänen lentämiensä koneiden lempinimi. Tämän koneen runkoon oli myös ensimmäistä kertaa maalattu hänen henkilökohtainen tunnuksensa, numero " 2 ". Hän saavutti ensimmäisen ilmavoittonsa tällä koneella 28.7.1916. Se oli hänen 11 voittonsa, ja oli jäädä hänen viimeisekseen. Konekiväärin synkronointi petti ja hän ampui oman potkurinsa hajalle, joutuen suorittamaan pakkolaskun. Georges Guynemer saavutti kaikkiaan 53 ilmavoittoa, ollen ranskalaisista toisella sijalla René Fonckin jälkeen.

Lisää kuvia

Nieuport 17c.1 tekniset tiedot

Moottori 110 hv Le Rhone 9J pyörivä tähtimoottori
Mitat kärkiväli 8,16 m; pituus 5,80 m; korkeus 2,40 m
Massat tyhjä 375 kg; max. lentoonlähtö 560 kg
Suoritusarvot suurin nopeus 165 - 170 km/h
Aseistus 1 x 0.303 (7,6 mm) kiinteä Vickers kk
Toiminta-aika 2 tuntia

Lähteet
Squadron/signal: Nieuport Fighters in action, Kenneth Munson: Ensimmäisen maailmansodan hävittäjät (Otava), Tapani Harmaja: Pilven veikot (WSOY).

Pääsivulle