Unien tulkinta
Unet ja elämänviisaus
Unikurssit
Unikirjat
Unien Majatalo
Satujen tulkinta
Sadut ja elämänviisaus
Kurssit
Kirjat saduista ja
tarinoista
Itsetuntemuksen ohjaus
Kirjoja rakkaudesta
Sairauksien viestit
Mielikuvat/itsetuntemus
Kurssit
Kurssiohjelma
Kurssien sisällöt
Kurssit Lapissa
Kurssit Kreikassa
Järjestä kurssi

SHAMANISMI - KUOLEMAN JA HILJAISUUDEN VOIMAA


Lapsuudessani kuulin paljon kertomuksia, joissa kuvattiin kotiympäristöni merkkihenkilöitä. Puhuttiin Hiltusenvaaran ukosta, joka pirujen avulla rakensi suunnattoman suuren talon. Hänellä ei ollut rakentamisessa ketään ihmistä apunaan ja rakennus oli tehty niin suurista hirsistä, että ihminen ei pystyisi yksin niitä liikuttamaan. Hän oli nostanut suunnattoman kurkihirrenkin lähes kymmenen metriä korkean talonsa harjalle. Hänen oli kuultu vain sanovan: "Nyt pojat yhtaikaa". Hirsi oli noussut kuin itsestään. Hän oli syöttänyt näkymättömät rakennuskaverinsa tavallisilta ruokalautasilta ja keittänyt heitä varten ruokaa suurella padalla. Ruoka oli kertomusten mukaan hävinnyt lautasilta näkymättömiin suihin. Samaista ihmistä pidettiin myös hevos- ja karjavarkaana. Koirat eivät häntä haukkuneet. Hänellä oli maagisia voimia hallinnassaan. Ruoka näkymättömille apureille, pikku-ukoille täytyi kai hankkia varastamalla. Hiltusenvaaran ukon naapurit puhuvat ukosta vieläkin.
Tuntuu joskus siltä, että olen jostain toisesta kulttuurista. Koen todella syvästi, että ihmisen voimat eivät ole hänessä itsessään, vaan niissä hengissä, voimissa, jotka hänessä ilmenevät.
Hyvin usein toistui jossain lapsuuteni vaiheessa illalla nukahtamisen hetkellä huikea elämys maailmasta suunnattomana, loputtomana tilana, jonne oli hukkaantumassa. Nyt ymmärrän, että se oli universumin hiljaisuuden, kuoleman puhuttelua.

Shamanismi tutkijoiden herättäjänä

Shamanismi on yksi näistä ilmiöistä, jotka saavat minussa aikaan uteliaisuutta. Olen yrittänyt ottaa avoimesti vastaan sen kritiikin, joka tätä ilmiötä kohtaan on osoitettu. Onhan shamanismi leimattu huuhaaksi. En kuitenkaan voi toisaalta olla kunnioittamatta sitä vuosituhansien perinnettä, joka shamanismilla on takanaan. Tieteemme ovat mestaroineet vasta muutamia vuosikymmeniä.
Lähes kaikki shamanismin uudet gurut ovat olleet tiedemiehiä, lähinnä antropologeja, joka ovat olleet kiinnostuneita ilmiöstä tieteellisesti. Tutkittavat, vielä toimivat perinteiset shamaanit eivät ole kuitenkaan halunneet antaa tietoja ilman omaa kokemista. Siksi he ovat vaatineet koulutukseen osallistumista. Tässä he ovat tehneet viisaasti.
Tiedemiehelle shamanismi on pelkkiä sanoja. Shamaanille se on konkreettinen todellisuus, josta sanat voivat antaa vain hyvin kelmeän kuvan. Näin rehellisimmät tutkijat ovat lähteneet mukaan ja ovat joutuneet seikkailuun, joka on jäänyt koko elämän kestäväksi.
Näin kävi myös uusshamanismin voimahahmolle Michael Harnerille, joka nyt johtaa shamanismin keskusta Amerikassa. Intiaanishamaanit johdattivat hänet huumeillaan järkyttävien kokemusten äärelle. Harner järkyttyi siitä suunnattomasta viisaudesta ja selvänäköisyydestä, jolla universumin, kuoleman hiljainen voima puhui hänelle. Tiedemäisesti oirientoutuneelle minuudelleni Harnerin äskettäin suomennettu kirja (Shamaanin tie) oli järkyttävä lukuelämys luettuani kirjan ensimmäisen kerran lähes 10 vuotta sitten.
Koin, että kirjassa ilmeni jotain siitä, mikä ihmisiltä puuttuu, mutta kuuluu ihmisyyteen hyvin olennaisena osana.
Samantyyppinen tarina on taustalla myös Carlos Castanedaksi itseään kutsuvalla tutkijalla. Hänen kirjansa levisivät nopeasti kautta maailman. Lähes kaikki niistä ovat myös suomeksi. Minulle erityisen vaikuttava elämys oli hänen ensimmäinen suomennettu teoksensa " Matka Ixtlaniin". Tuo matka oli matka kuoleman maahan. Tuossa maassa puhui erämaa hiljaisuuden kielellään, siinä puhuivat myös jo kuolleet soturit. Ehkä he olivat kuoleman kautta elävämpiä kuin me, jotka kuvittelemme elävämme, vaikka elämämme onkin heidän elämänsä rinnalla kuollutta.
Kirjan sanoma oli minulle: Maailman mieletön meno on pysäytettävä. Maailman pysäyttämisen hetki oli kuoleman hetki, josta todellinen elämä vasta syntyi. Castanedan opettaja piti oppilastaan lähes jatkuvasti kuoleman kauhun vallassa: Elämä syntyy kuolemasta.

Alkuperäiskansojen voima

Hiljaisuus ja kuolema ovat suuria voimia kaikille intiaaniheimoille. Niitä kunnioitetaan kaikkialla muuallakin, missä puhutaan voimista. Ne ovat sanojen tuolla puolen, syvissä kokemuksissa ja mielikuvissa.
Kuolema on tärkeä käsite hiljaisuuden oppimisessa. Minuuden kuolema on välttämätön. Minuus on elämäämme ja olemiseemme liittyvää hälyä. Minuudessa puhuvat vanhempiemme ja opettajiemme kiitokset, arvostukset ja huomionosoitukset. Viisaat ovat aina sanoneet." Vihollisten kanssa aina tulen jotenkin toimeen, mutta Jumala varjele minua kiittäviltä ystäviltä". Kiitokset luovat sankarin minuutta, minuutta. jolla ei ole kykyä kuunnella muita. Hänellä ei ole varsinkaan kykyä kuulla hiljaisuuden ääntä.
Kuolemaa kunnioitti myös filosofi Heidegger ihmisen tärkeimpänä opettajana. Hän ymmärsi, että ihminen voi olla ja elää lajinsa mukaista ihmiselle kuuluvaa aitoa elämää vain jatkuvan kuolematietoisuuden edessä. Tuo kuolematietoisuus puhuu ihmisessä hiljaisella äänellään. Hänelle tuo ääni näyttää sisältäneen pelkästään syyllistävän momentin. Se pitää ihmisessä yllä syyllisyyttä, kun hän kulkee väärää tietä. Suuret kirjailijat ovat kunnioittaneet kuolemaa. Herman Hesse johdattelee lähes jokaisessa kirjassaan kuoleman lähelle. Kafkan kirjatkin on tulkittu oppaiksi kuuntelemaan kuoleman hiljaista ääntä sanojen takaa. Shakespearen näytelmissä yhtä pääosaa esittää usein kuolema.
Kriitikko Jan Blomstedt pitää japanilaista kirjallisuutta kirjallisuutena, jossa sanat viittaavat sanojen taakse, kuolemaan ja hiljaisuuteen. Mielenkiintoinen piirre siinä on myös se, että japanin kieli mahdollistaa puhumisen ilman subjektia. Kuoleman kohtaaminen on helpompaa, kun voi puhua minättömästi. Kuolema on ongelma minuudelle. Japanilaisen minä on eri yksikkö eri tilanteissa. Siellä ei ole suurta painetta rakentaa niistä yhtenäistä identiteettiä kuten meillä. Minuus voi siellä tappaa itsensä rituaalisesti jossain elämänlohkossa, mutta jatkaa elämää muualla. Myös todellinen itsemurha on kulttuuriin kuuluvaa. Näyttää siltä, että shamanismissa puhuvat samat voimat

Mitä shamanismi voisi olla?

Suomalaista uutta shamanistista liikettä on haukuttu noituuden harjoittamiseksi. Viittaukset parjattuun noituuteen ovat toisaalta osuvia, toisaalta eivät. Noita-sana tulee saamelaisten noaidi-sanasta ja tarkoittaa tietäjää, shamaania. Pahaa noituutta se ei kuitenkaan ole. Missään yhteydessä ei ole ollut esille pyrkimystä vahingoittaa toista. Missään yhteydessä se ei mielestäni ole ollut sen kristillisyyden vastaista, jollaista kristillisyys parhaimmillaan on. Shamanistinen matka on vienyt monen vakaumuksellisesti kristityn kohtaamaan matkallaan kristillisiä opettajia. Ennen kaikkea on osoittautunut, että shamanismi avartaa meidän maailmankuvaamme juuri siihen suuntaan, johon sen pitääkin avartua.
Shamanismi on vanha, lähes kaikkialla maailmasta tavattu tekniikka epätavalliseen todellisuuteen pääsemiseksi, tietoisuuden tilan muuttamiseksi. Se on ollut käytössä meillä suomalaisilla viimeaikoihin asti. Monien tulkintojen mukaan sitä aikaa kuvaavat juuri kansantarustomme kalevalaiset sankarit. Martti Haavio esimerkiksi löytää Väinämöisessä juuri vanhan shamaanin.
Saamelaisilla tekniikka on ollut vieläkin myöhemmin hallussaan. Vieläkin sillä on saamelaisten keskuudessa elinvoimaa.
Ehkä eniten on kuvattu ja tutkittu Siperian kansojen shamaaneja. Heitä on paljon myös intiaanien keskuudesta. Kaukoidässä shamanismia on tavattu lähes kaikkialla - syrjäisissä kylissä sitä on edelleenkin.
Eurooppalainen noitavainoaalto lienee myös osoitus siitä, että joitakin vuosisatoja sitten shamanismi hallitsi koko maanosaamme. Kuvaukset tekniikoista, joita noidat käyttivät tukevat tällaista käsittämistä. Kirkko vihasi heitä lähinnä siksi, että yleinen shamanistinen tietoisuus teki mahdottomaksi kirkollisen ylivallan. Shamanismi on hyvin demokraattista silloin kun se sallitaan kaikille. Kukaan ei ole tällöin riippuvainen johtajien tahdosta, vaan jokainen saa viisautta ja voimaa omasta suorasta yhteydestään hiljaisuuden maailmaan. Noitaan on kirkon toimesta liitetty Paha. Tosiasiassa kaikkialla on ollut sekä hyviä että pahoja noitia. Suomen kielen noita- sana on samaa juurta kuin vastaava saamelainen sana noaidi. Sana tarkoitti tietäjää, henkilöä joka tietää tien toiseen todellisuuteen. Tietää sanamme on tie-sanan kanssa samaa juurta. Tietäminen on tien tietämistä, ei tietopaketteja, kuten nyt ymmärrämme. Myös shamaani-sanan merkitys viittaa henkilöön, joka tietää tien. Se viittaa näin perinteiseen viisauteen: Viisaus on tien tietämistä viisauden lähteille, ei itseen kasattuja taitoja ja ominaisuuksia, joilla voi ylpeillä. Kuoleman ja hiljaisuuden maailmasta yleensä shamanistisessa yhteydessä puhutaan tämän maailman vastakohtana epätavallisesta maailmasta. Tätä voitaisiin kutsua myös ihmisen syvemmäksi ulottuvuudeksi. Se on sama maailma, kuin unen maailma. Se on maailma, jossa ihmiset edelleen näkevät enteitä ja näkyjä. Ne ovat olemisen, elämän perusvisioita.

Miten shamaanin maailma on mahdollinen ?

Puhuttaessa shamaanin maailmasta kyseessä on alue, josta on hyvin vähän tieteellistä tietoa. Tieteemme ei ole oikein kyennyt ulottumaan tälle alueelle. Tieteen käsittein on vaikea määritellä, mitä esimerkiksi tajunta on, miten maailma ihmisessä peilautuu aina joksikin tajuttuna. Aistimusten kulkeminen hermoratoja pitkin aivoihin ei selitä tajunnan syvintä olemusta. Se selittää vain kemiallisia prosesseja, mutta ei siihen liittyvää inhimillistä tajuntaa.
Hyvältä ilmaisulta tuntuu kuitenkin se, että tajunta on maailman heijastumista mieleemme. Sen missä muodossa maailma heijastuu määrittää kulttuurinen konteksti. Ymmärtäminen on aina jonkin kulttuurin sisällä ymmärtämistä.
Shamanistinen ymmärtäminen tai tajuaminen on pohjaltaan samantyyppistä maailman tajuamista. Sekin on maailman heijastumista tajuntaan. Tuo heijastuminen on kuitenkin hieman toisenlaista. Ne ovat visioita jostain toisesta maailmasta. Siinä maailmassa esimerkiksi eläimet ja kasvit puhuvat ihmisille, esiintyvät henkinä. Siinä maailmassa myös aika- ja tilakäsityksemme menettävät merkitystään. Eräs matkaaja on saanut opettajakseen epätavallisessa maailmassa pyramidin muotoisen pallon. Hän ei pidä sellaista ilmiötä tuossa maailmassa olleenkaan vaikeana ymmärtää. Nykyistä kieltä käyttäen voidaan puhua shamanistisesta epätavallisesta maailmasta laajentuneena tajuntana.
Tätä laajentunutta tajuntaa on tutkittu aika paljon. Osa tutkimuksista liittyy huumeiden aikaansaaman tajunnanmuutoksen tutkimiseen. Paljon samaa asiaa on viimeaikoina tutkittu mietiskelyn vaikutuksia selvitettäessä. Tulokset ovat olleet hyvin kiinnostavia. Tuo toinen tajunta on viisaampaa ja se rikkoo maailmamme keskeiset rajat.
Shamanismi onkin yksi tekniikka, jolla kansat ovat kautta aikojen olleet yhteydessä tuohon epätavalliseen maailmaa. Muita nykyisin mainetta saaneita tekniikkoja ovat mietiskely ja ehkäpä huumeet. Näitäkin on käytetty ilmeisesti niin kauan kuin on ollut ihmisiäkin.
Perinteisinä transsitekniikkoina shamanismissa on käytetty rummutusta, laulua ja tanssia. Rummutuksen ohella on käytetty monia muitakin soittimia, kuten helistintä ja erilaisia kielisoittimia, metallikelloja tai kulhoja.
Tekniikkojen vaikutus perustuu siihen, että ne monotonisuudessaan tai muiden ominaisuuksien perusteella sulkevat pois tajunnasta tämän kulttuurin arkisen todellisuuden. Ne hiljentävät meistä tämän todellisuuden minuuden ja hälyn. Tällöin toinen todellisuus ilmestyy spontaanisti tajuntaamme.
Lähes kaikki ihmiset alkavat kuulla erilaisia ääniä ja nähdä erilaisia kuvia, jos meidät suljetaan joksikin tunniksi pimeään täysin hiljaiseen tilaan. Kyse on hiljaisuudessa ilmenevästä voimasta, hiljaisuuden voimasta. Tällainen on myös kuoleman voima, kuoleman, joka hiljentää kaiken hälyn.
Shamanistinen maailma ilmestyy tajuntaan kuten uni spontaanisti. Olennaista siinä on, että se ilmenee ei-tekemällä. Idän käsitteitä käyttäen se on tällöin valaistunutta maailmaa. Se on tajuamista ilman arkimaailman käsitteiden antamaa rajoitusta. Se on olemisen perustan näkemistä, olemisen esiymmärrystä. Tietenkin kuvaukset tuosta toisesta maailmasta - aivan samoin kuin kuvaukset unista - ovat kertomuksia tämän maailman kielellä. Tuon toisen todellisuuden erilaisuus hämärtyy suunnattomasti, kun siitä palataan kertomaan tähän yksinkertaisempaan maailmaan.

Shamaani parantajana

Shamaanin perustehtävä näyttää olleen kaikissa kulttuureissa parantaminen. Shamanistisessa kokemuksessa on selvä samanlaisuus skitsofreenikon maailmaan. Shamaani kokee esikehityksessään samat vaiheet kuin skitsofreenikko tai hysteerikko. Maailma hajautuu heille ahdistaviin osiin, jotka hyökkäävät päälle ahdistavina henkinä. Kysymys on todellisuuden jäsentymättömyydestä, jossa jäsentymättömät osat uhkaavat järjestystä. Läsnä on minuuden häviämisen ja kuoleman pelko. Psykoosissa toinen todellisuus pysyy minuuden kuolemaan liittyvien pelkojen maailmana. Shamaani oppii liikkumaan toiseen maailmaan kurinalaisesti. Hän on toisessa maailmassa tietoisena ja menee sinne silloin kun on tarvetta. Mielisairaasta voisi tulla shamaani, jos osaisimme opettaa hänelle kurinalaisuutta?
Skitsofreenikon tavoin shamaani kärsii kunkin yhteisön tilanteesta, asioista, jotka kussakin yhteisössä ovat ahdistavia ja irrallaan, joita ei saada käsittelyyn. Kulttuurit eroavat toisistaan juuri ahdistusten hallitsemistekniikkojensa osalta. Primitiiviset heimot käyttävät erilaisia rituaaleja. Ahdistavaa kehitysvaihetta elävillä tekniikat voivat täyttää kaiken elämän. Keskeinen tekniikka nykyisessä yhteiskunnassa on persoona, jossa ahdistus kuoleman edessä piilotetaan luonteenpiirteen, naamioon taakse. Primitiivisessä yhteisössä kehittyy shamaaniksi se, joka kykenee rituaalien kautta elämään ahdistavien voimien kanssa. Rituaalit ovat voimien hyödyntämistä siten, että niihin ei huku. Shamaanin tekniikat parannuksessa; esimerkiksi transsi ja pahan imeminen ovat keinoja, joilla parannetaan samalla luottamussuhdetta todellisuuteen opettamalla sairasta kohtaamaan ahdistavia voimia.
Transsi auttaa shamaanin ulkoisten voimien, paranannettavan henkilön psyyken reaktioiden näkijäksi. Hän kykenee ohittamaan kunkin kulttuurin tavanomaisen tietämisen ja näkemisen rajat. Shamaanin kehityksessä on usein piirteitä, joissa miehestä tehdään nainen ja naiset saavat falloksen. Siinä ilmeisesti ylitetään normaalin sukupuoliin jakautumisen rajat. Ihmiset pyrkivät hallitsemaan seksuaalisuutta ottamalla jonkun sukupuolen ominaisuudet omakseen. Näissä hallintayrityksissä syntyy jäsentymätön seksuaalinen energia, joka on usein kulttuuristen ahdistusten lähde. Naisen on helpompi tulla shamaaniksi kuin miehen, jonka on muututtava ensin naiseksi. Shamaanit vapautetaan normaaleista rooleista, esimerkiksi miehenä ja naisena olemisen peloista ja täten he ovat ehkä vapaampia liikkumaan pois minuudestaan. Kestävät kuoleman kokemuksen.
Shamaanin parannusmahdollisuus on joltain kannalta samaa kuin unen parannusmahdollisuus. Shamanistinen matka vie meidät kosmiseen yhteyteen, elämän ja kuoleman syliin lepoon saamaan voimaa ikuisesta voimanlähteestä. Monissa kulttuureissa shamaani teki matkan potilaan puolesta. Usein kuitenkin potilaskin teki matkan. Shamaanin tuomisena toisesta todellisuudesta saattoi olla vaikkapa resepti, miten ja mistä kasveista pitää valmistaa paranemiseen tarvittava lääke. Tämä oli hyödyllinen taito, kun ei ollut nykyisten lääkärien lääkkeitä esittelevää kirjaa, eikä valmiiksi tehtyjä lääkkeitä.
Olennainen kysymys tietenkin on, mistä shamaanin lääkeresepti on peräisin. Tieteemme uskonomaisesti omaksuneet ihmiset sanoisivat, että se on shamaanin muistista hakemista. Shamaanihan on saanut koulutuksen edelliseltä shamaanilta. Tekniikka on vain hyvä muistamistekniikka. Ehkä näinkin.
Näyttää, että siinä ei kuitenkaan ole koko totuus. Lääkeresepti saattoi olla täysin uusi ja erilainen, mitä aikaisemmin oli käytetty - ja jopa tehokkaampi. Shamaanin todellisuus on ainakin uuden luomisen lähde.

Olemisen syvyyden kuuntelua

Shamanismin toinen epätavallinen todellisuus liittyy useassa perinteessä esi-isien henkien maailmaan. Se on kuolleitten jo hiljenneitten maailma. Hyvin moni shamaani toimii meediona. Hän tuo viestejä kuolleilta esivanhemmilta. Tuo maailma on kaikkien ihmisten yhteinen viisauden lähde. Siellä elää kaikki se viisaus ja kokemus, jota ihmiskunta on kymmenien tuhansien vuosien kuluessa saanut. Eikä tässä kaikki. Siellä näyttää olevan koko eliökunnan viisaus.
Michel Harner kuvaa ensimmäistä kokemustaan seuraavasti: Olin itse asiassa varma siitä, että kuolisin kohta. Koettaessani hyväksyä kohtaloani vielä alempi osa aivoistani alkoi lähettää lisää näkyjä ja tietoja. Minulle "kerrottiin", että sain nähdä aineiston, koska kuolisin nyt ja minun olisi siksi "turvallista" tietää tämä kaikki. Salaisuudet olivat kuulemma vain kuolleita ja kuolevia varten. Saatoin aistia vain hyvin hämärästi näiden ajatusten antajat: suunnattomat matelijat, jotka lepäilivät liikkumattomana aivojeni takaosan syvyyksissä, missä aivot yhtyvät selkärankaan. Ne erottuivat vain epämääräisesti kaukana synkässä pimeydessä.
Sitten ne heijastivat eteeni näyn. Ne näyttivät minulle aluksi maapallon sellaisena kuin se oli ollut ikuisuuksia sitten ennen kaikkea elämää. Näin valtameren, hedelmättömän maan ja kirkkaan sinisen taivaan. Sitten taivaalta tippui satoja mustia hiukkasia suoraan eteeni kuolleelle maalle. Havaitsin, että "hiukkaset" itse asiassa olivat suuria kiiltäviä mustia olioita, joilla oli lentoliskon töppöset ja valtavat valasmaiset ruumiit.
..... Näin kasvi- ja eläinkunnan koko loisteliaan kirjon syntyvän ja eriytyvän; näin satojen miljoonien vuosien kehityksen sanoinkuvaamattoman valtaisana ja värikkäänä tapahtumasarjana silmieni edessä. Sain tietää, että lohikäärmeitä muistuttavat oliot olivat sitten kätkeytyneet kaikkien elämänmuotojen, myös ihmisen sisään. ... Yhtä-äkkiä tunsin selvästi ihmisyyteni; tajusin oman lajini ja ammoisten matelijaesivanhempieni välisen eron. Aloin pyristellä vastaan: taistelin kaikin voimin välttyäkseni palaamasta ikiaikaisten olentojen luokse, sillä ne alkoivat tuntua minusta yhä vieraammilta ja ehkä pahoiltakin......"

Kokemus kuvaa näkynä kaiken liittymistä kuolemakokemukseen. Siinä ilmenee se, että olemisemme syvyyksissä meissä on kaiken elämän tieto läsnä. Miten ja millä tavalla. Se jää edelleen salaisuudeksi. Onko se olemassa aivojen ydinosan kykynä olla ajattomasti kytkeytyneenä kaikkeen elämään esimerkiksi holografiaperiaattein? Siten, että ihmisen aivojen tyviosassa on juuri tuo "tien tietämisen viisaus", johon kuolema ja hiljaisuus meidät kytkee.
Mikä selitys sitten lieneekin, kuitenkin meissä puut, kivet ja eläimet voivat suoraan kertoa viisauttaan, kun siirrymme tuohon hiljaisuuden todellisuuteen. Tässä on ihmisen valtaisa mahdollisuus.


Tämä juttu on ote kirjastani "Elämä puhuu" vuodelta 1992.
Laajempi artikkeli löytyy kirjastani Hengen kosketus.


Elämäntaidon pääsivu
Aloitussivu