Unien tulkinta
Unet ja elämänviisaus
Unikurssit
Unikirjat
Unien Majatalo
Satujen tulkinta
Sadut ja elämänviisaus
Kurssit
Kirjat saduista ja
tarinoista
Itsetuntemuksen ohjaus
Kirjoja rakkaudesta
Sairauksien viestit
Mielikuvat/itsetuntemus
Kurssit
Kurssiohjelma
Kurssien sisällöt
Kurssit Lapissa
Kurssit Kreikassa
Järjestä kurssi

Tietoa unista ja niiden tulkinnasta



Unet ovat elokuvamainen tarina näkijänsä tunnetiloista. Unet näyttävät olevan aluksi vain mielleyhtymien ketju. Kun ihminen nukahtaa mielikuvat pääsevät siirtymään asiasta toiseen ilman järjen kontrollia. Tällöin se, mitä mielikuvia ihminen saa ja miten mielikuvat kytkeytyvät toisiinsa antaa perustan unien ymmärtämiseen. Eri ihmisillä erilaiset asiat liittyvät toisiinsa. Mielikuvat myös pyrkivät kohti niitä asioita, jotka painavat nukkujan mieltä. Tällä perusteella voidaan päätellä, mitkä asiat häiritsevät ihminen mielenrauhaa, mistä asioista hän piilotajuisella tasolla on huolissaan.
Unen kuvilla on käytössään tunteiden energia, siksi ne ovat eläviä mielikuvia. Tunteet pyrkivät esille kukin omaan päämääräänsä. Tämä saa aikaan ristiriitaisia ja rajujakin kohtauksia: kuolemia, taisteluita, kolareita, maanvyörymiä, ruumiin silpoutumia yms. Unissa ei yleensä ole moraalia, jolloin asiat esiintyvät niin kuin ne mielen syvyydessä ovat. Unissaan ihminen katselee elämää kuin viaton pikku lapsi, ihastellen, ihmetellen, järkyttyen. Asiat esiintyvät niinkuin ne ihmiselle ilmenevät välittömästi, intuitiivisina oivalluksina, ilman ajattelun loogisia yhteyksiä. Tämä mahdollistaa täysin uusia näkökulmia elämään. Siinä on unien luovuuden perusta.
Unia näyttää ohjaavan jokin pyrkimys. Tuo pyrkimys on halua sisäiseen hiljaisuuteen ja kulttuurin arvostamiin päämääriin, mielenrahaan ja rakkauteen. Nämä ilmenevät ihmiset spontaanisesti luomassa tarinaperinteessä. Siksi unien vapaat mielikuvat muuttuvat tarinoiksi viimeistään heräämishetkellä. Jos tuota tarinoitumista ei tapahdu, unen mielikuvanketjun muistaminen voi olla mahdotonta. Kulttuurin tarinaperinne ja heräämishetken järki sovittaa asioita yhteen ja tekee unista paljastavia kokonaistarinoita. Siksi unien merkitykset voidaan löytää tarkastelemalla unia tarinaperinteen kautta ja tarinaperinteen kanssa.

Pyrkimys sielun rauhaan

Unien yhtenä tavoitteena näyttää olevan rauhantilan saavuttaminen. Ristiriitaiset tunnetilat häiritsevät ihmistä. Mielen syvemmät pyrkimykset ovat usein päivisin piilotajuisia. Kuitenkin hetken keskustelu paljastaa, että myös päiväolemisessaan ihminen näyttää kaipaavan rauhaa ja rakkautta. Lähteminen uusiin haasteisiin ja seikkailuihin ja antautuminen päivän kiireisiin on usein yritys ratkaista jokin ongelma, jotta rauhantila voidaan saavuttaa. Ihminen antautuu ristiriitaisille tunteille, koska hänen sisällään on ristiriitaisia pyrkimyksiä. Nämä ristiriidat ovat yleensä peräisin vanhempien lapsiinsa asettamista usein piilotajuisista omaan elämäänsä liittyvistä toiveista. Tämä on lapsen ja myöhemmin aikuisen sisällä toimiva vieras jopa pelottava energia, joka tähtää toiseen päämäärään kuin henkilön omat pyrkimykset. Vanhempien jättämien tunnelmien lisäksi ihmisen muutkin keskeneräiset, käsittelemättömät tunnekokemukset jättävät sisälle piilotajuisia pyrkimyksiä. Piilotettu asia pyrkii saamaan tilaa, jotta rauhan tila löytyy. Esimerkiksi rakkaussuhteessa hylätyksi tuleminen jättää piilotajuisen tunnetilan ja mitättömyyden tunteen, joka on käsiteltävä ennen aidon itsenäisen elämän elämän ja rauhantilan löytämistä.

Unessa katsotaan pois menneisyyden häiriöitä. Varsinkin isän ja äidin lapseen jättämät ristiriitaiset vaatimukset ovat ihmisen omalle pyrkimykselle vieraita ja siksi ne on poistettava. Piilotajuiset asiat eivät poistu, ellei niitä kohdata. Uni onkin selkein, selväkielisin tapa kohdata mennyttä. Unessa ihminen kykenee suhteellisen viileään ahdistavienkin asioiden katsomiseen. Tämä on mahdollista, koska unessa pelkäävä minuus on kuollut. Pelkäävä minuus on äiti- ja isäsuhteissa rakentunut olemisen malli: jos en ole hyvä, minut hylätään. Siksi ihminen hyväksytyksi tulemisen toivossa alkaa valehdella itselleen ja muille ja kadottaa kosketuksen omaan aitoon olemiseensa. Tuon ahnaan itselle ottavan ja pelkäävän minuuden on kuoltava, jotta voi katsoa selkeämmin.
Toinen syy mietiskelynomaisen selkeyden syntymiseen unessa on unen tapa kertoa asiat symbolisten tarinoiden muodossa. Tällöin voi liikaa ahdistumatta katsoa kauheitakin elämyksiä.

Unessa elävät arkkityypit

Unessa tunnelmat eletään arkkityyppisinä hahmoina. Nämä hahmot ovat tarinaperinteen ihmis- ja eläinhahmoja. Arkkityypit ovat perheessä kasvaneen ihmisen tapa jäsentää elämäänsä. Äitikokemus jäsentyy äidin arkkityyppeinä, isäkokemus isäarkkityyppeinä ja sisko- ja velikokemukset siskojen ja veljien arkkityyppeinä. Arkkityypit ovat näin ihmiselle ominainen, lähes vaistonomainen tapa jäsentää tunteita ja elämyksiä ja antaa niille näkyvät ja koettavat muodot. Alkuperäiskansat puhuvat samassa yhteydessä jumalista tai hengistä. Myös kreikkalaiset jumalat voidaan ymmärtää juuri ihmisen tunnetilojen kahtenatoista tärkeimpänä ilmenemismuotona. Saduissa ja tarinoissa nämä samat toimijat ja sankarit ottavat inhimillisempiä muotoja. Unessa ne samat arkkityyppiset toimijat saavat näkijän oman henkilögallerian hahmot. Unen henkilöt ovat arkkityyppien, tunnetilojen näyttelijöitä.

Unen tekijä valitsee tunnetiloille parhaat mahdolliset esittäjät yleensä henkilön hyvin tuntemista ihmisistä. Jos ihminen näkee unta siskostaan, uni viittaa hyvin harvoin henkilön todelliseen siskoon. Sisko esittää unessa sisaruuden arkkityyppiä. Samoin unen isä tai näkijän työpaikan johtaja esittävät usein isän arkkityyppiä, eikä arkipäivän todellisia hahmoja. Toki arkipäivän energia suhteessa noihin hahmoihin on piilotajuisesti sama. Kun henkilö alistuu johtajan käskyihin, hän samalla alistuu piilotajuisen isän arkkityypin vaatimuksiin. Ongelmallinen suhde johtajaan on seuraus tästä tunteen siirrosta. Kun päiväelämän selkeyttä häiritsee jonkin ongelma suhteessa johtajaan, seuraavan yön uni tuo katsottavaksi isäsuhteen ongelman ja ottaa näyttelijäksi joko johtajan tai isän. Piilotajuinen isän arkkityyppi on yleensä saanut merkityksensä henkilön omasta isäsuhteesta. Unen isätoimija ei tällöinkään ole todellinen isä, vaan edustaa isän arkkityyppiä. Tämän eron tekeminen selkeyttää unien tulkintaa. Arkkityypin avulla ihminen voi vapautua todellisen isän kahleista riippumatta oman isäkuvansa heikkouksista. Myyttisen isäarkkityypin avulla ihminen liittyy koko ihmiskunnan yhteisiin isäkokemuksiin ja vie ongelman laajempaan viitekehykseen. Näitä uskonnot käsittelevät suhteina isäjumalaan.

Unien kautta yhteys elämän syvyyteen

Unitarinan tarkoituksena sielun näkökulman tuominen ihmisen elämäntilanteeseen . Sielu ei ole olio, vaan se on ihmisessä oleva pyrkimys omaehtoiseen elämään. Päivän tapahtumissa on häiriöitä, jotka estävät ihmisen tunnon herkkyyttä, kykyä aitoon elämään Unessa päivän tapahtumia katsellaan selkokielisinä käyttäen tunteiden tarinakieltä. Päivällä ihmiselle tärkeät asiat tuntuvat vain epämääräisinä tunteina. Yöllä ne ovat selkeämmin tiedostettavissa tunteiden tarinamuodon kautta.

Olennaista unitarinassa on ajan ja paikan rajojen rikkoutuminen. Tässä mielessä uni liikkuu aina tuonpuoleisessa, mielikuvien rikkaassa todellisuudessa, jumalten maailmassa. Uskonnolliset tarinat kertovat samasta maailmasta. Uni vie ihmisen taivaitten iloon ja joskus painajaisissa helvetin kauhuihin. Raamatullinen Jaakobkin kohtasi Jumalan unissa. Muinaisille Lähi-idän asukkaille kreikkalaisille ja roomalaisille ja edelleenkin alkuperäiskansoille jumalat puhuivat unien kautta. Unistaan ihmiset saavat parhaat ohjeet elämäänsä. Arkkityyppiset toimijat, muinaiset jumalat, piilotajuinen viisauden kerros opastaa unissa. Jumalat ovat nimi ihmisen syvyydelle, mielikuvien ja luovuuden rikkaalle maailmalle. Unissa saadun opastuksen erityisen tärkeä ulottuvuus on "Jumalan puheen" persoonakohtaisuus. Uni opastaa yksilöllisesti samaan, mihin uskonnollinen tarina opastaa yhteisöllisesti. Uskonnolliset tarinat ovat kannattajilleen tarkoitettua yhteistä ilmaisu- ja mielikuvaperinnettä. Uni yksityistää "Jumalten viestin"

Uni kytkee ihmisen rakkauteen, joka on samalla liittymistä muihin ihmisiin. Tällainen kokemus antaa voimaa elää. Tästä syystä unissa on häiriöiden poiskatsomisen lisäksi myös voimaa antavia elämyksiä. Unessa näkyy, kun elämässä menee hyvin, elämä kulkee kuin siivillä. Tällöin ihminen usein lentää unissaan. Rakkauteen liittyvät unet tuovat katsottavaksi myös valo-olentojen. Tällöin on syytä muistaa, että ne ovat rakkauden näkemisen välineitä, jotta yksilö voi syventää kokemustaan. Jumal-olennot ihmisen kokeminen olentoina eivät ole ns. objektiivisia, tieteellisen maailmankuvan mukaisia totuuksia. Ne ovat kuitenkin täyttä totta kullekin yksilölle, koska ne avaavat ihmistä kohti rakkautta. Avautuminen on totta, todeksi tulemista käsitteen Heideggerilaisessa merkityksessä.







Tulkinnan perusteita

( Tämä osa ote kirjasta Totuus on unissa, saduissa ja tarinoissa. s. 92-94)

Satujen ja tarinoiden tulkintaa on harjoitettu kauan. Uuden lisän siihen toi psykoanalyyttinen perinne. Se on saanut silloin tällöin uusia innostuksen aaltoja. Freud perehtyi itsekin tarkkaan satujen ja tarinoiden maailmaan. Huomattavan lisän siihen antoivat monet Freudin seuraajat. Antropologian puolella tunnetuin heistä lienee unkarilainen Geza Roheim. Laajimmin tunnetaan kuitenkin hyvin lähellä freudilaista perinnettä liikkuva Bruno Bettelheim. Hänen kirjansa Satujen Lumous on luettavissa klassikoihin. Suomessa freudilaista perinnettä on ansiokkaasti jatkanut Tor-Björn Hägglund. Hänen satuihin ja tarinoihin liittyvistä kirjoistaan kannattaa mainita ainakin Lohikäärmetaistelu ja Iänikuinen Oidipus.
Freudilaisesta koulukunnasta irtaantuivat pian jungilaiset omaksi ryhmäkseen. Tämänkin perinteen sisällä on syntynyt eri asioita korostavia koulukuntia. Perinteistä linjaa on jatkanut mm. Marie-Louise von Franz. Häneltä on ilmestynyt hyvä kirja ruotsiksi. Kirjan nimi on Sago Tolkning. Jungilaisen koulukunnan yksi erikoinen jatkaja on arkkityyppisen psykologian koulukunta Tätä nimeä käyttää omasta linjastaan James Hillman. Monelta osin häntä lähellä on kreikkalaista mytologiaa tulkinnut Shinoda Bolen. Häneltä on kaksi tunnettua kirjaa Goddesses in Every Woman ja Gods in Every Man. Tämä tulkintalinja on saanut vaikutteita eksistentialistisilta virtauksilta.
Tässä kirjassa esitetty linja on saanut vaikutteita kaikista edellä mainituista. Hyvin monessa asiassa se on lähinnä Hillmanin arkkityyppi-psykologiaa. Tämä pitää paikkansa erityisesti perusasetelmaan nähdä unien ja satujen maailma ihmisen sisäisenä todellisuutena. Kuten edellä on esitetty on tärkeää välttää tulkintaa suoraan arjen tieteelliseen kieleen. Tarinoiden ja unien maailma on niin rikas ja erikoinen, että sellainen tulkinta tuhoaa ja yksinkertaistaa liikaa. On hyvä pysyä mahdollisimman paljon tarinaperinteen sisällä ja löytää yhtymäkohtia arkeen. Tällöin ei aina ole kyse edes tulkinnasta, vaan löytämisestä ja oivaltamisesta.Tällöin annetaan satujen, unien ja tarinoiden säilyttää koskettavat ja liikuttavat salaisuutensa.

Satujen ja tarinoiden hahmot ovat sankarin sisäistä todellisuutta.

Tämän kirjan tulkinnoissa on kuitenkin merkittäviä eroja muihin. Katselen satujen ja tarinoiden hahmoja kertojan sisäisinä hahmoina. Tähän olen toki saanut viitteet edellämainituista perinteistä, mutta en ole havainnut niissä riittävää korostusta tähän suuntaan. Hyvänä esimerkkinä voisivat toimia sadut, joissa kerrotaan kolmesta veljestä, tai kolmesta siskosta ja sadut isän tyttärestä ja äidin tyttärestä. Satujen vanhimmat veljet ja siskot eivät välttämättä viittaa ollenkaan arkitodellisuuden veljiin ja siskoihin. Kyseessä on ihmisen eri kerrokset. Vanhin veli tai sisko on vanhin osa sankaria, se kerros, joka on kiinni äidissä. Toiseksi vanhin näyttää usein olevan se kerros, joka on kiinni isässä. Tämä selittää myös sen, miksi isän tyttö on kauniimpi ja kiltimpi kuin äidin tyttö. äidintyttö on ruumiiltaan rujo, koska äitivaiheessa tytön ruumis ei ole hänellä itsellään, vaan hän on osa äidin tunteita. Isän tyttö on selkeämpi ja itsenäisempi ja siksi hänen kokemuksensa ruumiistaan on toinen. Sama pätee myös mieleen. Kiukkuinen äidin huomiota hakeva osa on äidissä kiinni oleva osa mieltä.
Todelliset siskot ja veljet voivat kyllä merkittävällä tavalla vahvistaa sankarin mielikuvia sisäisistä kerroksistaan. Heidän olemuksensa mukaisesti sadun sankari voi peilata omia mielikuvia veljiin ja siskoihin.Mitä enemmän ne muistuttavat sisäisiä hahmoja, sitä helpompaa mielikuvien peilaaminen heihin on.
Myös satujen isät ja äidit, kuninkaat ja kuningattaret, peikot, noidat ja hirviöt ovat sadun sankarin sisäisiä hahmoja. Ei niiden tarvitse esittää arjen todellisia isiä ja äitejä, vaan ne ovat sadun sankarin selviytymisrakenteita. Ne ovat myyttisiä mielikuvia, joita sankari tarvitsee kasvaakseen aitoon elämään. Toki näiden mielikuvien syntymiseen todellisella isällä ja äidillä on merkittävä osuutensa.
Edes satujen prinssit ja prinsessat eivät vastaa arkea, vaan nekin ovat tarinatodellisuutta. Ne merkitsevät ihmisen sisäistä eheytymistä. Ihminen kasvaa satujen kautta mieheksi ja naiseksi. Tässäkin todellinen puoliso auttaa tai huonossa tapauksessa estää tuota löytämistä. Tällekin tulkinnalle löytyy vahva perusta saduista, joissa näkymätön tai eläinhahmoinen henkilö onkin sisko tai veli. Miehen ja naisen olemuksen voi löytää myös sisko- ja velisuhteissa, jopa isän ja äidin kautta.
Tämä ajattelu ei väheksy todellisia ihmissuhteita. Päinvastoin.Todelliset ihmissuhteet muodostavat tarinoiden dramaattiset ainekset. Kunkin henkilön suosimat sadut ja tarinat valikoituvat juuri tällä perusteella. Tätä havaintoa ovat korostaneet kokemukset unien tulkinnasta. Unissakin arkkityyppiset hahmot ovat toimijoina. Näiden hahmojen väliset suhteet ja toimintatavat yön tarinassa, unessa määrittyvät päivän tapahtumien perusteella.
Arkkityyppien korostaminen sisäisenä todellisuutena korostaa satujen ja tarinoiden omalakisuutta, omaa erikoista pyhää itsenäistä maailmaa. Vain sillä tavalla niille voidaan antaa syvä uskonnollinen merkitys ja löytää suuren arvostuksen kautta niiden värikäs ja elämää auttava merkitys.

Tulkinta on näytelmän ainesten löytämistä

Toinen merkittävä ero perinteisiin tulkintatapoihin on se, että tässä kirjassa tulkinta on ainesten etsimistä. Satuja ja tarinoita tulkittaessa on aina haettava lukijan tai kuulijan tunnelmat tarinan eri kohdista. Unienkin tulkinnassa on meneteltävä samalla tavalla. Tässäkin mielessä seuraavissa eri satuihin liittyvissä tulkinnoissa annetut viitteet voivat olla vain vihjeenomaisia. Yksityisen ihmisen kohdalla satu voi joskus muodostaa kauniin kokonaisuuden. Tällöin ihminen havaitsee leikkineensä satua koko ikänsä. Joskus sieltä poimitaan vain osia ja tunnelmia. Kirjassa esitetyt tulkintaviitteet eivät välttämättä muodosta kokonaisuutta vaikka sellaiseen on pyritty, jotta helpotettaisiin sellaisten ihmisten itsetuntemusta, joille satu on todellinen elämänsatu.

Tulkinta voi olla oikea vain persoonakohtaisena

- Jumalten viestit ovat yksityisiä
Tulkinta on aina ongelmallinen ja epävarma. Koskaan ulkopuolinen tulkitsija ei voi tarjota esittämäänsä tulkintaa ehdottomana totuutena. Toinen voi antaa vain vihjeitä ja viitteitä. Tulkinnan voi varmistaa vain henkilö, jonka unesta tai tarinasta on kyse. Aina unet, sadut, tarinat ja muut uskonnolliset pyhät tekstit ovat yhtä aikaa sekä yleisiä että yksityisiä. Tarinoina ne ovat kaikkialle toimivia ja eläviä. Niiden hienoin sisältö löytyy kuitenkin kunkin yksilön sisäisenä kokemuksena. Ne toimivat syvimmin ja koskettavimmin vain persoonakohtaisesti. Jumalat puhuvat aina vain yksilöille. Heidän viestinsä on aina tarkoitettu yksityisenä viestinä joko jollekin yksilölle, ryhmälle, suvulle tai kansalle.Tulkinnan on otettava tämä huomioon. Sen tehtävänä on edistää kunkin näkijän tai kuulijan omaa ymmärrystapahtumaa. Koko kansalle annettu viestikin toimii voimana yksilötasolla. Toki tuo voima voi muodostua ja muodostuukin yleensä ryhmissä sekä sukujen ja perheiden sisällä. Sen koskettavuus, elävyys ja toimivuus tuntuu kussakin yksilössä.
Kun tarina kerrotaan uudelleen, sille voi aina syntyi täysin uusi tulkinta riippuen kuulijoista ja kerrontatilanteesta. Useimmat sadut ja tarinat ovat rakenteeltaan niin joustavia, että niitä voidaan käyttää monen eri tilanteen tarinana. Tällöin juonesta jää osia pois ja sisällössä voi korostua aikaisemmin merkityksetön yksityiskohta. Tältäkin kannalta tässä kirjassa esitetyt tulkinnat ovat vain mahdollisia vihjeitä, joista lukija ja unennäkijä voi saada avaimia itsensä ymmärtämiseen.

Tulkinta on erilainen eri ikäisille

Meillä on nykyisin pidetty satuja vain lapsille tarkoitettuina. Ne toimivat yhtä hyvin kuitenkin myös nuorten, aikuisten ja vanhustenkin maailmassa. Tuhannen ja yhden yön tarinat on selvästi kerrottu aikuistarinoina. Samoin ilmeisesti suurin osa Grimminkin saduista. Suomalaiset sadut ja varsinkin pirusadut ovat myös selvästi aikuisten tarinoita. Hyvillä tarinoilla on kuitenkin sellainen ominaisuus, että ne toimivat lähes aina, olipa kuulija minkä ikäinen tahansa. Kukin poimii tarinasta itseään satuttavat, liikuttavat osat. Jopa kieltä ymmärtämätön lapsi osaa poimia hyvin kerrotusta tarinasta tunnelmien muutokset. Hän samastuu tarinan kertojaan. Esimerkkinä ikään liittyvästä muuntuvuudesta voisi ottaa vaikkapa sadun Ruususesta.
Pieni lapsi poimii parhaiten ehkä satuun liittyvät vanhempien kielteiset ja myönteiset tunteet suhteessa lapseen. Pahat haltiat ovat äidin, isän, hoitajan tai yleensä kertojan negatiivisia tuntoja lapseen. Lapsi haluaa sadun kanssa nukkua pois pahan ja odottaa herättyään saavansa ihastuneen vastaanoton. Hieman sanallisesti kehittyneempi alkaa pohtia samoja tunnelmia myös tietoisemmin.
Murrosiän paikkeilla satuun liittyy voimakas eroottinen lataus. Nuori samastuu sadussa olevaan murrosikäiseen tyttöön, jonka on vaikea uskaltautua eroottiseen maailmaan. Hän päättää pysyä ruususenunessaan mahdollisimman kauan, koska eroottiset tunnot ovat liian satuttavia. Nuori jää kiinni äitiinsä. Pahat haltijat ovat tällöin eroottisuuteen liittyviä kuoleman ja minuuden häviämisen pelkoja. Hyvät haltijat ovat taas isältä ja äidiltä saatuja turvallisia tunteita, "elämänohjeita", jotka koetaan tunnelmina. Tällöin nuori elättelee romanttisia kuvitelmia ihanasta miehestä tai naisesta, joka on riittävän hellä ja samanlainen kuin äiti tai isä. Pojille Ruusunen merkitsee piilossa olevaa naisolemusta, tytöille hänen tiedostumassa olevaa itseyttään.
Aikuiselle Ruususen tarina taas edustaa selvemmin piiloutunutta osaa itseään. Hän on saattanut elää jo kauan parisuhteessa, mutta pitänyt yhteyttä koko ajan äitiinsä. Syvimmiltä eroottisilta tunnoiltaan hän on edelleen unessa ja odottaa aitoa prinssiä, joka herättäisi hänet eloon. Usein hänen maailmassaan mukana on väsymystä, tympääntymistä ja masennusta, koska Ruusunen ei ole elänyt omilla aisteillaan, vaan yleensä äidin ohjeita noudattaen. Hän on painanut alas(depress) omat syvimmät toiveensa. Niin ihanaa prinssiä ei ole ilmaantunut, että hän olisi uskaltautunut omiin tunteisiinsa. Vanhuudessa Ruusustarina voi elää samanlaisen rakenteen varassa kuin aikuisuudessakin. Vieläkään ei ole löytynyt riittävän hyvää prinssiä. Mukana voi olla samaistumista omiin lasten lapsiin ja heidän ongelmiinsa. Oma kadotettu eroottisuus ja lapsuus herää heissä eloon. Ruusunen hyvine ja pahoine haltioineen voi vanhuudessa muuttua myös uskonnolliseksi herkkyydeksi tai meedion kyvyiksi. Sisäinen Ruusushahmo tuonelassaan toimii sisäisenä herkkyytenä ja avoimuutena unien ja tarinoiden maailmaan.

Tulkinta on erilainen erityyppisille kuulijoille

Ihmisten eläviä osia ovat hänen arkkityyppiset toimijansa. Ne yleensä ovat erilaisia eri tilanteissa. Kukin toimija kokee sadut ja tarinat omalla tavallaan. Tuhkimo-tarinassa äitiarkkityyppi voi poimia siitä omat lapsuudentunnelmansa ja samalla suhteensa omiin lapsiinsa. Hallitsija-isän tunnot voivat liittyä samassa sadussa Tuhkimon nöyryyteen ja kiltteyteen ja sisäiseen hukassa olevaan naishahmoon, jota hän etsii ihastuessaan nuoriin tyttöihin. Hän sovittaa "jalkaansa" pieniin kenkiin.
Sivistyneen isäntytön arkkityyppi näkee myös Tuhkimo-tarinan ehkä hukassa olevan naisen tarinana. Häntäkin voi koskettaa sadussa sen "oikean" löytyminen. Toki hän voi tarttua sadun isän hyvyyteen tai näkymättömyyteen. Hänelle voi olla tärkeitä myös linnut, jotka kertovat hänen hukatusta vaistokerroksestaan. äidintyttö on hyvin aito Tuhkimo-sadun ihailija. Hän hakee romanttista prinssiä ja korostaa sadussa kuolleen hyvän äidin hahmoa. Hänelle satu voi toimia tehokkaana kypsymissatuna, jolloin Tuhkimo edustaa kunnollista uskonnollista ihmistä.
Ares-, Apollo- ja Artemis-arkkityypeille Tuhkimosadun keskeinen sanoma voi olla sisar/veli- kateuteen liittyvissä asioissa. He voivat omista ongelmistaan käsin korostaa sisarpuolien ja ja ehkä myös äitipuolen ilkeyttä ja löytää lohtua siitä, että ilkeille kostetaan. Rakkauden ja sielunoppaan arkkityypeille sadun olennainen kohde on Tuhkimon hyvyys, kauneus ja eroottisuus ja itseyden löytäminen vapautumalla kilpailuasemasta ja vapautumalla isän ja äidin vallasta.

Tulkinta on erilainen eri tilanteessa oleville

Samankin ihmisen kohdalla tulkinta voi vaihdella päivästä toiseen. Eri päivinä korostuvat eri asiat riippuen siitä, mitä elämän tilanteet ovat tuoneet pintaan. Tuhkimosadussa voi korostua sisarkateus, jos on sattunut päivän aikaan tapaamaan sisariaan tai jos on työpaikalla ollut kiistaa kollegojen välillä eduista ja suosiosta johdon silmissä. Samoin sadun tulkinta voi vaihtua, jos on ihastunut päivällä johonkin hurmaavaan ihmiseen. Tämä voi nostaa esille Tuhkimon hyvyyden ja rakkauden. Pettymys omaan aviopuolisoon voi taas laittaa hakemaan uutta rakastettua, jolloin sadussa korostuu kengän sovitus ja oikean löytyminen. Nämä päivittäiset vaihtelut ovat yleensä kuitenkin sadusta toiseen aika pieniä. Yleensä ihminen katselee saman sadun eri puolia. Saduille on olennaista tietynlainen, jopa elämänmittainen pysyvyys. Ihminen leikkii eläessään tiettyä satua. Vasta radikaalimpi muutos elämässä saattaa vaihtaa elämänsatua joksikin muuksi. Siksi olennaista on löytää kulloinkin hetkeen sopiva tulkinta omasta sadustaan.

Unista satujen ja tarinoiden tulkinnan tarkennukset

Koko tämän kirjan perusidea on se, että unilla, saduilla ja tarinoilla on merkittävä yhteys.Unen voi oppia ymmärtämään, kun löytää siitä sadun ainekset. Erityisen tärkeää on löytää ensin unistaan satujen toimijat. Muut elementit avautuvat sitten helpommin. Edellä kuvatut iän, eri tilanteiden ja toimijoiden tuomat erot tarinoiden tulkinnassa näkyvät unissa. Uni on tarkka peili sille, millaisia tunteita päivä on herättänyt. Jokaisella yksityiskohdalla on oma merkityksensä. Harvoin kaikkien yksityiskohtien merkityksiä kuitenkaan löytää. Olennaista on pysyä herkästi kuulolla. Tämä edellyttää oman unimaailman muutosten jatkuvaa seuraamista.

Monta oikeaa tulkintaa

Yhä uudelleen ja uudelleen olen joutunut ihastelemaan satujen, tarinoiden ja unien johdonmukaisuutta. Kun löytää jonkin toimivan tulkintaidean, näyttää jokainen yksityiskohta osuvan paikalleen. Pienetkin vivahteet toimivat kokonaisuutta korostaen. Ilmeisesti joku toinen tulkintaidea voisi tuottaa saman tuloksen. Tälle on ainakin kaksi syytä. Ensinnäkin satu on niin rikas, että se antaa tulkitsevalle, satua ihastelevalle mielelle vallan löytää oma kokemus ja ajattelutapansa sen sisältä. Satu toimii kuin Delfoin oraakkeli. Kun sen olemus on riittävän hämärä ja rikas, siinä voi löytää kaikille paikan. Toinen syy voi olla inhimillinen sokeus. Ihminen löytää kaikkialta vain omat ajatuksensa. Tässäkin tapauksessa sadut, tarinat ja unet toimivat hyvänä peilinä nähdä itsensä ja oma elämäntulkintansa. On syytä todella korostaa, että kaikki seuraavien satujen tulkinnat ovat vain yksi mahdollisuus niiden tulkintaan. Toivottavasti ne ovat kuitenkin sen verran osuvia, että niistä lukija saa energiaa ja ihastusta jatkaa tulkintaprosessia omaan suuntaansa.



Arkkityypeistä, unista ja unien tulkinnasta tarinaperinteen kautta voi lukea tarkemmin kirjoistani: Unista elämänviisautta, Hengen kosketus ja Totuus on unissa, saduissa ja tarinoissa

Unien pääsivu
Aloitussivu



Copyright © 1998-2003 Olavi Moilanen. Tällä sivulla oleva materiaali on vapaasti kopioitavissa, mutta materiaalin käyttö kaupallisissa tarkoituksissa (esim. opetustarkoituksissa) on kiellettyä ilman asianmukaista lupaa.