NÄIN CAROLE KERTOO TARINANSA.

Tutkittuani monta vuotta Hyväristen puoleisia esivanhempiani ja sukuani Suomesta, olen onnellinen kertoessani nyt teille, että marraskuun Hyväristen Sukuviestissä ollut tiedustelu toi minulle ihanan vastauksen. Kiitän koko sydämestäni tästä mahdollisuudesta. Pian sen jälkeen, kun Tore Lundin oli saanut Hyväristen Sukuviestin, hän otti minuun yhteyttä sähköpostin kautta. Tore oli huomannut, että meillä oli samat esivanhemmat. Se oli ihanin yllätys! Torelta olen saanut vastauksia kysymyksiini, joita minulla on ollut pitkän aikaa. Lisäksi hän on lähettänyt minulle ainoat valokuvat, joita olen koskaan nähnyt äitini lapsuudesta Suomessa. Toivon, että voitte kuvitella, kuinka jännittävää ja merkityksellistä tämä on ollut minulle ja perheelleni

Haluan kertoa teille hiukan äidistäni ja hänen elämästään Suomessa, että te paremmin ymmärtäisitte kuinka tärkeää tämä Toren yhteydenotto on ollut minulle ja perheelleni.

Äitini Tyyne Emilia oli vauva kun hän vanhempiensa Matti Hyvärisen ja Emma Rapakon kanssa muutti Kemistä Yhdysvaltoihin vuonna 1903. Kaksi muuta lasta syntyi Yhdysvalloissa. Sitten vuonna 1907 sattui surullinen tapahtuma, kun äiti sairastui keuhkokuumeeseen ja kuoli 29 vuoden ikäisenä. Lapset, jotka olivat 5, 3 ja 1 vuoden ikäisiä palautettiin Suomeen, ja monta vuotta olen ihmetellyt, kuinka he pääsivät sinne. Ajattelin, että se olisi ollut mahdotonta minun isoisälleni ottaa 3 pientä lasta ensin junaan ja sitten laivaan yksin. Tore on nyt kertonut, että heillä oli täti ja setä, täällä Yhdysvalloissa, jotka veivät heidät takaisin Suomeen. Olen myös usein miettinyt, olivatko he Hyväristen isovanhemmat, jotka huolehtivat lapsista heidän Suomessa ollessaan 1907 - 1916 ja nyt olen saanut siihenkin vahvistuksen. Tore on ollut hyvin auttavainen ja hän on vieraillut sukulaisissa Lautiosaaressa ja Haukiputaalla, jotka voivat myös välittää paljon perheen historiasta.

Lautiosaaren Ellen serkku tiesi kertoa kolmesta äidittömästä lapsesta ja hänellä oli valokuva heistä , joka oli otettu heidän Suomessa oloaikanaan. Tämä auttoi Torea löytämään omat valokuvat lapsista muitten vanhojen valokuvien joukosta, joita hän ei ollut aikaisemmin pystynyt tunnistamaan. Niinpä sähköpostin välityksellä hän on lähettänyt minulle äidistäni ensimmäiset lapsuusajan valokuvat, jotka koskaan olen nähnyt.

Äitini ja hänen isovanhempiensa tarina.

Suomessa ollessaan 1907 - 1916 äitini ja hänen kaksi nuorempaa veljeään asuivat heidän isovanhempiensa Jaakko ja Greeta Liisa Hyvärisen luona Keminmaalla, missä Jaakko oli opettajana ja toimi myös kanttorina. Jaakko syntyi Piippolassa 1843 ja Greeta Liisa Alpualla 1844.

Toren isoisä Jaakko syntyi 1873 ja minun isoisäni Matti syntyi1875. He olivat kaksi lasta kahdeksan lapsisesta perheestä. Lapsien nimet olivat syntymäjärjestyksessä: Kaarlo, Augusti, Anna Greeta, Jaakko, Matti, Aino Kustaava, Elias, Henrik ja Jenni.

Sain myös tietää, että minun iso isoisäni Jaakko Hyvärinen oli tekemisissä kirkkomusiikin kanssa. Tämä oli erikoisen kiinnostavaa siksi, että minä olen myös muusikko ja olen useita vuosia toiminut kirkkomusiikin parissa. Olen aina ajatellut, että olisi hauska tietää josko joku esivanhemmistani olisi musikaalinen, koska ajattelin sen mahdollisesti olevan perinnöllisen luonteenpiirteen. Äidilläni oli kaunis lauluääni, joten nyt minusta tuntuu, että hänen kauttansa olen saanut joitain vaikutteita isoisältäni. Äidilleni oli hyvin tärkeää, että opiskelin pianonsoittoa ja nyt ymmärrän paremmin miksi. Nyt on hauska muistella menneitä ja panna paloja yhteen.

Vuoteen 1916 mennessä isoisäni Matti oli mennyt uusiin naimisiin Minnesotassa ja hänen uusi vaimonsa Olga Salmela meni Suomeen hakemaan lapsia takaisin Amerikkaan. Tore on löytänyt ja lähettänyt minulle kuvia lasten lähdöstä Suomesta. Kolme lasta äitipuolensa kanssa. Äitini oli silloin 14-vuotias ja näyttää hyvin surulliselta tuossa kuvassa.. Olen varma, että hän ei halunnut lähteä isovanhempiensa luota, sehän oli lapsille ainoa koti, jonka he tiesivät. Kuitenkin Olgan matkan tarkoitus Suomeen oli tuoda lapset Minnesotaan, ilman sitä minä en olisi täällä.

Tämä on ollut minulle suuri ihme, kun olen löytänyt Hyväristen esivanhempani ja sukuni Suomesta ja saanut samalla vastauksia monen vuoden takaisiin kysymyksiini sekä valokuvia, joiden olen toivonut olevan olemassa, mutta joita en koskaan aikaisemmin uskonut löytäväni.

Niinpä te valmistitte minulle ihanan mahdollisuuden Hyväristen Sukuseuran kautta. Minä haluan varmistaa, että te tiedätte, kuinka tärkeää tämä on minulle, ja että meidän perhehistoriamme voi jatkua nyt valtameren tällä puolen. Kiitos teille hyvin paljon.

Kiitollisuudella

Carole Johnson





















Copyright 2001Timo Jäkkö