Professori Aira Kemiläisen selvitys Hyväristen suvun historiallisesta taustasta. ( Hyväristen sukuviesti, N:o 26 Toukokuu - 1995 )

HISTORIALLISTA TAUSTAA

Hyvärinen-nimisiä henkilöitä tunnetaan jo 1400-luvulta ja etenkin 1500-luvulta lähtien. V. 1442 oli lautamies Lauri Hyvärinen (Laurens Hwiwarinen) tekemässä piispa Maunu II Tavastin kanssa sopimusta Juvan kirkkopitäjän perustamisesta. Kauko Pirinen sanoo hänen olleen muiden mukanaolleiden kanssa ensimmäisiä tunnettuja savolaisia. Kun vuonna 1541 aloitetuissa veroluetteloissa mainitaan useita Hyvärisiä omalla ja isän nimellä, niin heidän isänsä, esim. Lauri ja Matti Antinpoi­kien isä Antti Hyvärinen on syntynyt jo 1400-luvulla. 1540-luvulta lähtien oli luetteloissa jo Kauppi ja Tuomas, Antti ja Olli (1541 Säämingissä), Petter, Filippus, Bertil, Matti ja Heikki Hyvärinen. Nämä olivat jo hajaantuneet Pielavedelle, Juvalle, Rantasalmelle ja Sääminkiin. 1560-luvulta lähtien siirtyivät Matti Matinpoika ja Heikki Matinpoika Tavinsal­melle (Kuopi­oon) ja lähemmin Puutossalmelle, jossa tämä Hyväristen sukuhaara laajeni, jakautui uusiksi sukuhaaroiksi, mutta säilyivät entisellä kotipaikalla maanviljelijöinä tai jonkin muun elinkeinon harjoittajina viime vuosikymmeniin saakka. Tällä hetkellä Puutossalmen - Kiekkalanniemen - Ritisenlahden - Vehmasmäen entisillä alueilla lienee suvun jälkeläisillä vain kesä­asuntoja.

Hyvärisen suku saattaa olla hyvin vanha. Koska nimi ei ole kristillistä alkuperää, kuten esim. Antikainen, Laurikainen tai Marttinen, niin se voi juontaa alkunsa jopa pakanuuden aikaan. Todennäköisesti kantasana on "Hyvä", ja siitä on muodostettu erisnimet Hyväri- ja Hyvärinen (Hyvärin poika). Suvun naispuolinen jäsen oli Hyväritär ja aikaisemmin säilytti sukunimensä naimisiin mentyäänkin. Hyväri ja Hyvärinen sanoihin liittyviä paikannimiä on Itä-Suomessa runsaasti. Hyvärilä on muodos­tettu asukkaan Hyvärisen mukaan.

Hyvärisiä oli 1500-luvulla myös Lapvedellä. Saimaan lähellä on Hyvärilän kylä. Nämä Hyväriset ovat ehkä tulleet Karjalan kannakselta, joskin Lappee on saanut asutusta myöskin lännestä. 1600-luvulla Hyvärisiä oli myös Laatokan rannoilla, mutta he lienevät tulleet Ruotsin puolelta alueen siirryttyä Ruotsille. On syytä muistaa, että Kaakkois-Suomen alue on saanut asutusta lännestä ja idästä. Ovatko kaikki Hyväriset samaa alkuperää, lienee vaikeata osoittaa.

Puutossalmen sukuhaaran perustivat Matti Matinpoika ja Heikki Matinpoika Hyvärinen 1500-luvulla. Vuoden 1561 verollepanomaakirjan (vuonna 1664 tehdyn jäljennöksen) mukaan Matti matinpoika oli samalla 8 veromarkan tilalla Matti Pussisen ja Petter Haapalaisen kanssa. (Savilahti VI N:o 1798).
Asuinpaikat olivat Sotkavesi, Vehmasmäki ja Puutosmäki, vuoden 1664 jakokunnassa Puutossalmi ja Vehmasmäki. Isonjaon jako kunnassa 1800-luvun alussa Puutossalmi 1-2 (entiset numerot) ja 1-9 (uudet) sekä Vehmasmäki 1-2, myöh. 1-5. Alue oli siis verrattain laaja.

Matti Hyvärinen oli uusi asukas ja esiintyi aluksi harvoin veroluetteloissa. Vuonna 1571 hän oli Savilahdessa lautamiehenä, 1588 hänet mainitaan nimismiehenä ja hänellä oli oma sinetti nimikirjaimin MH ja kuviona puoshaka (keksi). Vuonna 1600 hän oli huomattavan varakas ja talossa oli kesti­kievari, kuten pitkän ajan jälkeenkinpäin.

Talvisalmen nimismies Matti Hyvärisen sinetti

J.W. Ruuth esittää Matti Hyvärisen sinetin rälssimiehen sinettinä ja sanoo hänen olleen Rantasalmen nimismies. (KA 6585). Todellisuudessa hän oli Tavinsalmen nimismies. (KA 6592). Rälssimieheksi hänet on luettu sen vuoksi, että hän oli ajoittain vapautettu veroista. (KA 6662 v. 1598). Nimismiehet käyttivät sinettiä kuten esim. kirkkoherrat, ja nimismiesten kuviot olivat samantapaisia. Puoshaka tuntuu onnistuneesti viittaavan toimintaan järvialueella.

Sukutarinan mukaan Matti Hyvärinen olisi ollut Savonlinnan linnanvoudin Kustaa Fincken (1547-1561) luottamusmies ja siitä saanut oikeuden mer­kitä itselleen maa-alueen, kiertämällä yhden päivän aikana haluamansa alueen. Ovelana miehenä hän olisi kulkenut Puutosniemen poikki ja saanut siten helpolla ison alueen. Tällainen tarina - alueen valtaaminen kiertämällä - kerrotaan useista muistakin.­


Ilmeistä kuitenkin on, että Matti Hyvärinen tuli Puutossalmelle Fincken aikana. Toisaalta on huomattava, että hänen ollessaan nimismiehenä, oli Gödik Fincke 1582-1599 Savonlinnan käskynhaltijana.

Heikki Matinpoika Hyvärinen oli todennäköisesti Matin veli, ei poika. Molemmat näyttävät tulleen Säämingin Puumalasta. Siellä oli Kuhataipaleella 1540-luvulla Lauri Antinpoika ja Matti Antinpoika Hy­värinen. Vuonna 1567 /KA 6409) oli Puumalassa Lauri Antinpojan rinnalla Heikki Hyvärinen, samoin 1568 (KA 6421), mutta sitten hän katoaa, ja 1670-luvun alussa ilmestyy Tavin­salmelle (Savilahti) Matti Hyvärisen rinnalle Heikki Matinpoika Hyväri­nen. (1571 KA 6453, 1572 KA 6463, 1575 KA 6485). Molempien kohdalla on mainittu torppa ("tor-pe"), mikä viitannee uudistaloon. V. 1588 nimismies Matti Hyvärinen oli tekemässä autiotilaluetteloa. (KA 6592) Papinluettelossa Heikki Hyvärinen oli tällöin nimismies Matin rinnalla.

Heikki Matinpoika esiintyy Tavinsalmella 1571-1602. V. 1571 hänen omaisuutensa arvioitiin lähes samaksi kuin Matti Hyvärisen. (KA 6454-6455) Puumalassa Lauri An­tinpojan omaisuus arvioitiin noin kaksinker­taiseksi. Voidaan tietysti kysyä, oliko Matti Antinpojan omaisuus ollut sama kuin Laurin ja jaettu veljesten Matin ja Heikin kesken. Tosin per­heeseen saattoi kuulua muitakin jäseniä, esim. Pekka Antinpoika, joka mainitaan aikaisemmin.

Matti Hyvärisen toiminnasta on muitakin tietoja. Pirisen mukaan hän joutui keskelle nuijasotaa 1500-luvun lopussa ja puolustamaan Tavinsalmen kuninkaankartanoa kapinoivia talonpoikia vastaan.

Puutossalmen numerot 1-2 pysyivät Hyvärisen suvun hallussa isoon jakoon saakka, ja numerointia silloin muutettiin siten, että Puutossal­mesta 2 tuli 9. Numero 1 oli nähtävästi ollut lähinnä Matti Hyvärisen jälkeläisillä ja numero 2 Heikki Hyvärisen suvulla. Suku lisääntyi nopeasti kuten muutkin suvut Savossa 1600-luvulla. Osa suvun jä­senistä siirtyi muualle perustaen uusia sukuhaaroja. 1600- ja 1700-luvun vaihteessa Matti Hyväri­sen suvun jäsen siirtyi Tuusniemelle, jossa suku jatkui Tuusniemen haarana.

1700-luvulla Heikki Hyvärisen sukuhaaraan kuuluva Eeriki Hyvärisen ja Inka Savottaren tytär Katariina (s.15.3.1745) meni avioliittoon Kehvolta kotoisin olevan talollisen Mikko Väänäsen kanssa. He kouluttivat 4 poikaansa, jotka ottivat nimen Wenell. Kehvolle jäi talollinen Petter Wenell, jonka jälkeläiset puolestaan kouluttivat omia lapsiaan. Katariina Hyvärisen ja Mikko Väänäsen jälkeläiset avioituivat aikojen kuluessa mm. seuraavien sukujen kanssa: Hillbom, Kepplerus, Therman, Ståhlberg ja Jack. Maisteri Klaus Wenellin pojat ottivat suomennetun nimen Veheri. Professori Kaarlo Kustaa Ståhlberg (s.1884) otti nimen Teräsvuori. Yhdessä Juho Arvi Kemiläisen kanssa hän vertaili sukulaisuutta. He saattoivat todeta Arvi Kemiläisen äidin Anna Lovisa Hyvärisen ja Teräsvuoren olevan neljännet serkut.

Hyvärisen suvun jäsenet solmivat yleensä avioliittoja muiden pohjoissavolaisten sukujen kanssa. Useimmiten he pysyttelivät lähiseu­duilla. Joskus tuli nuorikko Leppävirralta, joskus jopa pohjoisempaa Hirvilahdelta. Sotkanniemen Krögersukuun liityttiin usein avioliiton sitein. Tämä suku oli lähtöisin Tavinsalmen kirkkoherrasta Olaus Andreae Krogerus 1600-luvun alkupuolelta. Hän oli jättänyt koulutetun Krogerus-suvun ohella jälkeensä kaksi talonpoikaista sukuhaaraa.

Katariina Hyvärisen veli Eerikki (s. 1735), joka oli talollinen ja lautamies (Puutossalmi N:o 2) astui sikäli syrjään savolaisen heimon piiristä, että meni naimisiin noin 15 vuotta nuoremman Anna Ernes­tintytär Sibben kanssa. Tämä oli Lapinjärveltä (Lappträsk), ja hänen isoisänsä oli ollut kruunutilallinen Sibben talossa. Sibben asukkaat lienevät kuuluneet itäisen Uudenmaan ruotsinkieliseen väestöön. Mikä johti morsiamen niin kaukaa Kallaveden rannalle, ei ole tiedossa.

Talo siirtyi aikanaan Eerikin nuoremmalle pojalle Juholle, jonka poika Juho taavetti (s.1809) meni naimisiin Niinimäeltä kotoisin olevan, vanhaan talollissukuun kuuluvan Loviisa Mönkkösen kanssa. Hänen veljensä Torsten nai toisen Mönkkösen tyttäristä, ja nämä Hyväriset oleskelivat 1840- ja 1850-luvulla Niinimäellä. Kiekkalan talo siirtyi Korhosen suvulle, ja Juho Taavetti muutti 1860-luvulla Jännevirralle ostaen Pohjalampitilan, josta tuli Hyvärilä. Tytär Eeva Karoliina Hyvärinen kuitenkin palasi Kiekkalaan David Korhosen vaimona.

Eerikki Hyvärisen ja Anna Sibben vanhempi poika Henrik meni naimisiin ensin Degert- ja toisen kerran Tavistsukuisen tytön kanssa. Oltuaan pitkän ajan kotiseudullaan, hän siirtyi lapsineen Maaningalle ja lopuksi Porvooseen. Hänen poikansa Henrik oli värjäri­mestari, otti nimen Heide­man ja siirtyi Ouluun sekä koulutti useita lapsiaan. Henrik Heideman oli senaatin kielenkääntäjä, Karl Fredrik kapteeni ja Arthur Leopold pastori.­Viimemainitut muuttivat yhdysvaltoihin samoinkuin sisar Alfhild Elisabet (s.1864), joka oli lääketie­teen lisensiaatti ja toimi lääkärinä Amerikas­sa. Elin Maria Heidemannin ja raatimies K.E. Nordbergin poika Leo Erik Nordberg oli 1930-luvulla Kuopion kaupunginvouti ja mukana Hyväristen 17.6.1935 pidetyssä sukukokouksessa. Heideman suku on Amerikasta käsin ylläpitänyt yhteyksiä Suomeen ja mm. serkkunsa August Hyvärisen pojanpojan varatuomari Ilmari August Hyvärisen perheeseen.

Juho Hyvärisen pojan Torstenin ja Ulrica Mönkkösen perhe jäi Puutos­salmelle ja suku on jatkunut siellä viime vuosikymmeniin saakka.

Matti hyvärisestä polveutuivat 1600-luvulla kestikievarin pitäjät Jaakko ja Juho Hyvärinen sekä 1700-luvulla samoin Jaakko ja Juho Hyvärinen, joiden jälkeläinen oli teol. tohtori ja valtiopäivä­mies Eero Hyvärinen (K. 1931). Hänen poikansa oli metsänhoitaja Lahja Eero Rafael Hyvärinen (s. 1883). Tähän laajaan sukuun kuului myös lääkäri Toivo Ilmari Böök Viipurissa.

Joskin Juho Taavetti ja Torsten Hyvärisen perheet pysyivät pitkään maanviljelijöinä Jännevirralla ja Puutossalmella, tapahtui 1800-luvun lopulla ja 1900-luvulla huomatta­va hajoaminen toisiin ammatteihin. Jännevirralla ovat kuitenkin vielä Hyvärilä ja Taavettila Hyvärisillä, ja Jännevirralla on Aaro Hyvärinen harjoittanut maanviljelystä paikalla, jolla asuvat vielä hänen poikansa.

Kalle Vilho Pitkäsen ja Johanna Hyvärisen Savon­kaarteessa on myös harjoitettu maanviljelystä aivan viimeaikoihin saakka. Jotkut suvun jäsenet ovat suorittaneet agronomin tutkinnon (Erkki Pitkänen, Aulis Kemiläinen) tai hankkineet koulutusta maatalousalan oppilaitoksissa.



Taavetti Hyvärinen ja Eeva Karoliina Rahikainen tyttäriensä, Ainan, Siviän ja Eevan kanssa.

NOOTTEJA

1. Pirkko-liisa Lehtosalo-Hilander - Kauko Pirinen, Savon historia I (1988) s.325-329.

2. Viljo Nissilä, Suomalaista nimistöntutki­musta. (SKS Toimituksia 272. 1962); Sama, Karjalan kan­naksen paikannimistöä 1600-luvun tuomiokirjoista. Kalevalaseuran vuosi­kirja 52. 1972; Kauko Pirinen, Savon historia II:1, 1982. Savolaiset suvut ja su­kunimet, s.216-264. Hyväristen nimeä on käsitellyt

Taavi Hyvärinen Hyväristen Sukuviestissä 1947. Hyväristen Sukuviesti 2/1980.

3. Aira kemiläinen, "Tietoja Hyväristen alkuperästä." Sukuviesti 4/1980.

4. Arvo M. Soininen, Pohjois-Savon asuttaminen. Historiallisia Tutkimuksia LVIII. (1961), s. 377; KA 6439, 6453, 6453, 6592, 6454, 6455, 6662, 6702.

5. J.W. Ruut, Suomen rälssimiesten sineteistä lopulla 1500-lukua ja alussa 1600-lukua. Historiallinen Arkisto XI (1891).

6. Asiakirjan Signum viittaa Kansallisarkiston van­haan tilikirjakokoelmaan (ent. VA val­tionarkis­to).

7. Hyväristen historiaa 1500-luvulla on tutki­nut Toivo Pietikäinen (Kuopio). Puutossal­men Hyväristen alkuperäiseen kotipaikkaan nähden hän on tullut samaan tulokseen. Hyväris­ten Sukuviesti 5/1983.

8. Pirinen, Savon historia II:1 s. 675.

9. Wenel- ja Heideman sukujen tiedot sekä Eero Hyvärisen sukutaulu ovat Erkki Kemi­läisen papereista. Viimemanitun sukutaulun on tehnyt Eero Hyvärinen.




Copyright 2001Timo Jäkkö