N:o 43-2001
Carolen Tarina
Kirkonkirjojen merkitys
Sukuviesti ja jäsenmaksut

KIRKONKIRJOJEN MERKITYS SUKUTUTKIMUKSELLE.


Kirkonkirjojen pitämisen historiaa.

Seurakuntien vanhimmat kirkonkirjat ulottuvat 1500-luvun loppupuolelle. Aluksi kirjat olivat luetteloita kastetuista, vihityistä ja haudatuista. Näitä luetteloita kutsutaan historiankirjoiksi.

Seurakunnan pääkirjojen - rippikirjojen - pitäminen aloitettiin piispa Gezelius vanhemman määräyksestä vuonna 1667. Aluksi kirjat sisälsivät suhteellisen vähän varsinaisia henkilötietoja. Pääpaino oli seurakuntalaisten kristillisen tiedon ja seurakunnan toimintaan osallistumisen kirjaamisessa.

Vähitellen kirjoihin alettiin lisätä myös yhteiskunnan tarpeiden edellyttämiä tietoja. Tällaisia olivat mm. merkinnät asevelvollisuuskutsuntoihin osallistumisesta, rokotuksesta, koulusivistyksestä ym. Samalla myös seurakuntalaisten henkilöhistoriaa koskevat merkinnät lisääntyivät ja tarkentuivat.

Kirkonkirjat olivat sidottuja kirjoja vuoteen 1962 asti, jolloin siirryttiin erillisten korttien, ns. perhelehtien käyttöön. Aivan viime vuosina myös seurakunnat ovat ottaneet tietotekniikkaa käyttöön kirkonkirjojen pitämisessä.


Sukututkijoiden palveleminen seurakunnissa.

Suomen ev.-lut. kirkossa on 600 seurakuntaa. Yleensä seurakunnan maantieteellinen alue on yhtenevä vastaavan kunnan alueen kanssa; näin esimerkiksi Isonkyrön seurakunnan alue on sama kuin Isönkyrön kunnan.

Eräissä tapauksissa suuren kunnan alueella toimii useita seurakuntia. Esimerkiksi Helsingissä on 33 seurakuntaa, Tampereella 11, Turussa 9, Oulussa 4 jne. Saman kunnan alueella toimivat seurakunnat muodostavat seurakuntayhtymän, joka hoitaa ko. seurakuntien yhteisiä asioita; mm. kirkonkirjojen pitämistä.

Mikäli sukututkija tarvitsee kirkonkirjoissa olevia tietoja, hän voi ottaa yhteyttä ao. seurakunnan kirkkoherranvirastoon. Tarpeelliset yhteystiedot löytyvät kaikista kirkkoherranvirastoista.

Suomi luovutti toisen maailmansodan päätyttyä Neuvostoliitolle eräitä Karjalan ja Petsamon alueita. Näillä alueilla toimineiden seurakuntien kirkonkirjat ovat tällä hetkellä Mikkelin maakunta-arkistossa, joka vastaa ko. kirkonkirjoista tapahtuvasta tietojen luovutuksesta.


Perusteita, joiden nojalla kirkonkirjoista voidaan luovuttaa tietoja sukututkimukseen:

Jokaisella henkilöllä on oikeus saada itsestään, aviopuolisostaan ja omassa huollossaan olevista alaikäisistä lapsistaan kaikki väestökirjoissa (kirkonkirjoissa) olevat tiedot. (Väestökirjalaki 11§ 1 momentti)

Väestökirjan pitäjä voi sallia valvonnassaan väestökirjojen tutkimisen tieteellistä tutkimusta ja muuta siihen verrattavaa tarkoitusta (mm. sukututkimus) varten. (Väestökirjalaki 11§ 2 momentti)

Jokaisella on oikeus hyväksyttävää tarkoitusta varten saada väestökirjoista todistuksia, otteita, jäljennöksiä ja muita tietoja. (Väestökirjalaki 12 § )

Sukututkimus on sellainen "hyväksyttävä tarkoitus", johon tiedot pyydettäessä annetaan. (Korkeimman oikeuden päätös vuonna 1968)


Lähde: Suomen Evankelis-Luterilaisen kirkon tiedote Kirkkohallitukselta.




Copyright 2001Timo Jäkkö