Sukututkimuksesta
Arja Mikluhan kertoo






Tälle sivulle kootaan aineistoa ja opastusta sukututkimusta aloittaville ja sen parissa työskenteleville.



ASIAA SUKUTUTKIMUKSESTA

Vaikka sukututkimuksesta ei olekaan julkisuudessa kuulunut vähään aikaan mitään, voin kertoa, että tutkimusta on tehty lähes päivittäin. Nyt viimeksi olen yrittänyt saada selville mille oksalle siinä Hyväristen suuressa sukupuussa sijoittuvat Leppävirran seurakunnan alueella asuneet Hyväriset.

Niiltä osin kun Leppävirran kirkonkirjoja löytyy, ne on käyty läpi. Syntyneiden- kuolleiden ja vihittyjen luetteloista ja rippi- ja muuttokirjoista on otettu talteen Hyvärisiä ja heidän puolisoitaan koskevat tiedot.

Seuraavaksi pitäisi selvittää kuka niistä kymmenistä Heikeistä tai Jusseista on se oikea siihen ja siihen perheeseen kuuluva. Yllämainittuja asiakirjoja vertailemalla yleensä paikka löytyy.

Vanhimmat käsittelemäni Leppävirran srk kirkonkirjat ovat rippikirjat vuodelta 1699.

Sieltä löytyy Hyvärisiä mm. paikkakunnalta nimellä Hartikkala. Paikallistuntemukseni on huono, mutta olettaisin sen sijainneen jossakin Saamaisten seuduilla.

Hartikkalassa asui Eric Hyvärinen vaimonsa Anna Kukottaren kanssa. He olivat esivanhempia mm. Hyvärilänniemellä asuneelle Kusti Hyväriselle.

Reinikkalassa, jonka sijaintia en tiedä, asui torpparin leski Susanna Hyvärinen tyttäriensä kanssa. Susanna oli syntynyt 1649.

Osmajärvellä, joka sijaitsee Sorsakosken ja Varkauden välillä, asui Torppari Peter Hyvärinen Anna vaimonsa ja kahden tyttärensä kanssa.

Osmajärven Luttilassa isännöi Matz Hyvärinen s. 1672 vaimonsa Kinnutar oli s.1679 ja tytär Carin v. 1713.

Vuoden 1699 rippikirjassa oli myös kolmella sivulla otsikkona nimi Niinimäki. Yhtään Hyväristä ei niiltä sivuilta vielä löytynyt.

Niinimäen asujia olivat: Petter Henrikss. Tickain

Ifvar Rönduin

Olof Kosuin, joka kuoli v.1720

Kolmannella sivulla oli Niinimäen lisäksi myös tilan nimi Kosula. Kosulaa isännöi Matz Olofss Kosuin.

Lisäksi löytyi nimi Michel Anderss. Piirain.

Muuttoliikettä seurakunnasta toiseen oli jonkin verran. Palkolliset, kuten piiat ja rengit vaihtoivat usein työpaikkaa, samoin Torniolaisten tavoin ”poikkinaitiin” yli seurakuntien rajojen.

Vaikka selvittely on vielä pahasti kesken niin näyttää siltä, että ainakin suurin osa Leppävirran Hyvärisistä löytää juurensa Puutossalmelta tosin eri taloista. Osa Vehmasmäeltä, osa taas Puutossalmen Hyvärilästä ja joku myös Kiekkalasta.

Kiekkalan taloa isännöinyt Paavo Paavonpoika (Kiekka) Hyvärinen oli vuonna 1643 kahdesti syytettynä Kuopion käräjillä. Toisessa tapauksessa häntä syytettiin isänsä pahoinpitelystä. Toisessa taas siitä, ettei hän ensimmäisenä rukouspäivänä mennyt kirkkoon, vaan jäi kotiin polttamaan kaskea. Paavon veli Matti haastettiin todistamaan, jolloin hän kertoi kirkkomatkallaan nähneensä Paavon raiviolta tulia.

Käräjäkirjoista voi päätellä Matin olleen perheellinen, mutta hänen jälkeläisistään en ole onnistunut löytämään mitään tarkempaa tietoa Kuopion maaseurakunnan alueelta enkä lähiympäristöstä.

Jos Kiekka-Paavo on kuolemantuomiota uhmaten uskaltanut nousta isäänsäkin vastaan, niin uskoakseni on Matin ollut hiljainen pakko muuttaa muualle.

Nimet Osmajärven Luttilassa viittaavat siihen, että nyt taisi löytyä paikka, johon Matti perheineen muutti. Se varmistunee taas tulevissa tutkimuksissa.

Aina silloin tällöin kuulee sanottavan, että on lottovoitto syntyä Suomeen. Sukumme- ja Suomen historiaan tutustuneena ja paljon syntyneiden- ja kuolleiden luetteloita lukeneena, sama ajatus on ollut itsellänikin, tosin toisessa mielessä kuin politiikoilla.

Lapsikuolleisuus on ollut Suomessakin suuri. Lähes joka sivulla oli ainakin yksi maininta kuolleena syntyneestä tyttö- tai poikalapsesta. Joskus äitikin menehtyi synnytykseen. Jos lapsi selvisi synnytyksestä hengissä niin moni menehtyi jo kaksi vuotiaana, jolloin yleensä perheeseen syntyi seuraava tulokas ja äidin huolenpito keskittyi pienimpään. Kun kulkutaudit, kuten hinkuyskä ja punatauti, tekivät tuhojaan leikki-ikäisten keskuudessa, jäi esim. Nilsiän Nipasenmäen sukuhaaran aloittaneen Antti Hyvärisen 14 lapsesta vain kolme jatkamaan sukua.

Kun vielä jatkuvat sodat harvensivat parhaassa miehuusiässä olevien rivejä, voimme pitää itseämme melkoisina ”lottovoittajina” kun juuri meidän esivanhempamme selvittivät itsensä aikuisikään ja jatkamaan sukua.


Pekka Hyvärinen





Copyright 2001Timo Jäkkö