Tällä sivulla julkaisemme uudesta Sukuviestistä artikkeleita. Osa artikkeleista löytyy sivuston muilta sivuilta joten olemme jättäneet ne julkaisematta täällä.

N:o 45-2001
Valoa pimeyteen
Puheenjohtajan sanat
Syyttömät syytetyt
Sukuseuran säännöt
Mietteitä Kanadasta

Veijo Holopainen Kanadasta on muistanut meitä jälleen mukavilla mietteillä!

HOLOPAESTEN SUKUJUURTA.

---- Veijo Holopainen ---

Juurein on lähtösin Suomesta tuolta
ja ihan sieltä kaaniista Savon puolta.
Sillä isän ol lähtösin Nilsiästä
ja tarkemmin sanottuna Piekkälänmäeltä.
Siellä mun isän nuoruutensa elj,
hän kaekille sisaruksille olj vuan velj.
Vanahemmaks varttu, kaapunkiin lähti,
mukanaan vuan häntä seuras tähti.
Elämä sillon ol´ se niin niukkoo,
että toemeentulo olj hyvin tiukkoo.
Aekonaan hän sitten kohtas äetini mun
ja lupas, että: ”Oon iäti sun”.
Onni poeka olj heijän ensimmäenen laps
ja Eila olj sitten numero kaks.
Veijo synty sitten kolomanneks,
sitten Helli synty pahnan pohjimmaeseks.
Kaikki nämä immeiset Kuopiossa elj,
mutta ensimmäeseks kuol tuo vanahin velj.
Seuraavaks kuolema kaalail Martti issee,
ja ajan kanssa korjas vielä lissee.
Hilja äetimme lähti myös sinne,
jonne kaikki männöö aekanaan, minne.
Myö kaekki sisarukset Suomessa avioitiin,
toesille synty siellä lapsijakkii.
Sitten tul mulle tuo Kanatan kuume
ja sinne myö muutettiin niin, että kuule:
”Minun sisaret perästä tänne tulj,
kun vuosija tiällä olj männynnä mul.
Port Arthuriin ne perreineen molemmat muutti,
kaakana olj, mutta puhelimeen huuti”:
”Tuleppa käämään tänne Arthuriin,
jotta suatais myökii tuttuja niin.’
Niinpä viikonloput kaapunnissa vietettiin,
jotta saevat elämän syrjästä kiin.
Lapsia meillä sisaruksilla on kaheksan vuan,
ja lapsen lapsia, miäree en tok muistakkaan.
Aikansa työtä myö tehtiin,
jotta nyt eläkkeelle kaik on viimein piättynyt.
Silleen aekoo nyt viettee myö suamme,
että toestemme kanssa aekoo myös jaamme.
Talossakkii aena paekkoomista riittää
ja jos ies vähäsen tekköö niin eukkokin kiittää.
Terveenä kun saes nyt vuosia tättee,
niin aekoo voes ommii harrastuksiin käättee.
Suap elämän loppuun näen aekansa kulukee
ja jälelle jiäneen minut muan sisälle sulukee.
Hyvä on elämä olluna meillä
vaek´ kääneet oomme siirtolaisen teillä.




Copyright 2001Timo Jäkkö