En muista nuoruudestani sellaista aikaa, ettenkö olisi toivonut omaa koiraa. Vanhempani eivät kuitenkaan lämmenneet ajatukselle. Vasta kun oli 16v. perheeseemme otettiin koira. Dobermanniuros –  ei ehkä kaikkein paras valinta ensimmäiseksi koiraksi:)  Mutta minä halusin sellaisen… olinhan lapsuudessani katsellut TV- sarjaa Magnum, jossa oli mukana kaksi komeaa dobermannia – Apollo ja Zeus :)
Huom! Tällaisin perustein en suosittele kenenkään tekevän rotuvalintaansa ..:)

Valitettavasti tuo dobermanni ei ollut kovin pitkäikäinen, sillä oli jos jonkinmoista vaivaa koko ajan ja se jouduttiin lopettamaan suht nuorena (ilm. aivokasvain).

Kun aloin suunnittelemaan ensimmäisen oman koiran ottoa, vaatimuslistalla oli mm. seuraavaa:
-  lyhytkarvainen
- ’koiran kokoinen’
-  miel. palveluskoirarotu
-  terve & suht täyspäinen rotu

Käytyäni läpi kaikki mahdolliset rodut, eipä siihen sitten muita jäänytkään kuin lk. collie:)
Silloin en ollut edes nähnyt kovin montaa rodun edustajaa, joten ihan ensimmäisenä lähdin messariin katsomaan nahkoja livenä.  Se taisi olla vuosi -92,  ja messarin ROP-koira oli Dalimattas Future Flora.
PN5 kyseisessä näyttelyssä oli muuten junnuluokan koira Dalimattas Pinacolada, joka joitain vuosia myöhemmin monen mutkan kautta päätyi minun hoiviini ja emäksi ensimmäiselle pentueelleni :)

Ensimmäinen oma nahkani oli Kangasvuokon Ten Points (s. 94). Lauman kasvaessa Ringo muutti uuteen kotiin (-99), koska se ei koskaan kunnolla sopeutunut elämään isommassa porukassa.
Vuonna -96 luokseni muutti 3-vuotias kiertolainen Dalimattas Musicmaker. Jazz oli ollut useammassa kodissa ennen minua, mutta tuo ”ongelmakoira” sai minut lopullisesti hurahtamaan rotuun. Sen viisaampaa koiraa tulee harvemmin vastaan.

Siitä se sitten lähti…  :)

ensimmäinen Cinnaberry's pentue