Lauri Pietiläinen

Heinäkuu 2009

Paluu pääsivulle

Päivitetty 30.01.2016

 

RAUHAN HISTORIAA VUOTEEN 1923

  

1. HISTORIA ENNEN 1870-LUKUA

Tiuruniemi, jääkauden muovaama niemi

Saimaan kaakkoinen ranta on muodostunut mannerjään pysähtyessä pariksi sadaksi vuodeksi paikalleen ensimmäisen salpausselän kohdalle. Jään hankaamasta kalliosta syntyneestä pikkukivestä, sorasta ja hiekasta on muodostunut luonnonkaunis Tiuruniemi. Niemeen on muodostunut muutaman metrin korkuinen rantatörmä, veden ollessa pitkiä aikoja n. 4 metriä nykyistä normaalipintaa korkeammalla. Vesien purkautuessa n. 5700 vuotta sitten Salpausselän harjun läpi ja muodostaessa mahtavan Vuoksen, jäi niemen pohjoisrannalle sopivalle korkeudelle hyvät hiekkarannat ja tasanne rantarakenteille ja rantatielle. Niemen korkeimmat osat ovat 25-30 metriä Saimaan pinnan yläpuolella. Ensimmäisiä nuoremman kivikauden aikaisia asuinsijoja (n. 6000 - 5000 vuotta sitten) on löydetty mm. Lammassaaresta, Urkon saaresta, Mietinsaaresta ja Ukonniemestä, joten eiköhän niitä odottele löytäjäänsä myös Tiuruniemen alueella.

Monessa pitäjässä

Tiuruniemi on kuulunut ennen vuotta 1572 Jääsken kirkkopitäjään. Vuonna 1572 erotettiin Ruokolahti omaksi kirkkopitäjäkseen, johon Tiuruniemi myös kuului. Joutsenon pitäjä perustettiin vuonna 1639, mutta Kohoniemen-, Tiuruniemen- ja Korvenkylä liitettiin Joutsenoon vasta vuonna 1645. Kirkonkirjoissa Tiuruniemestä ja Kohoniemestä käytettiin 1700- ja 1800-luvuilla nimeä Rantakylä tai Randakylä ja joissain muissa yhteyksissä Tiuruniemenjakola ja Jakosenranta. Niemen Ukonniemen puoleinen osa muodosti Kohoniemen kylän ja niemen länsipuoli Tiuruniemen kylän. Nimeä Rauha ei esiinny ennen hotellin perustamista.

Asutus

Tiuruniemessä ovat asuneet 1600-1800-luvuilla ja 1900-luvun alkuvuosikymmeninä Jakoset, Kohot, Papuset ja Vipeleet. Kyseiset nimet ovat säilyneet paikanniminä ja jotkut Rauhan sairaalan rakennusten niminä. Kohon ja Papusen tilat ovat muodostaneet Kohoniemen kylän, Jakosen ja Vipeleen tilat Tiuruniemen kylän. Tiloilla elettiin viljelemällä maata ja kasvattamalla karjaa sekä kalastamalla tilojen laajoilla vesialueilla. Tiuruniemen länsipuolella olevalla Talvirannalla on vedetty muikkunuottaa viime aikoihin asti.
 

2. ALUE KIINNOSTI MATKAILIJOITA 1800-1900-LUVUN VAIHTEESSA

Liikemies ja matkailuyrittäjä Gustaf Alm

Gustaf Alm syntyi Puumalassa 1830 herastuomarin Henrik Almin perheeseen. Hän aloitti liikemiesuransa perustamalla kauppaliikkeen Saimaan kanavan rakentamisen aikaan Juustilaan. Kaupan yhteydessä oli myös vuodesta 1866 alkaen majatalo. Saimaan kanavaa rakennettiin Saimaan ja Nuijamaan välille 1845-1856, joten Alm oli jo nuorena nähnyt kanavan tarjoamat mahdollisuudet. Ennen Saimaan kanavan valmistumista kuljettiin Imatrankoskelle hevoskyydillä Rättijärveltä. Alm harrasti myös puutavarakauppaa, jolla historiatietojen mukaan myös rikastui. Vuodesta 1872 alkaen Alm oli vuokraamansa Valtionhotellin edeltäjän, Imatran hotellin johtajana vuoteen 1892. Almin oikeana kätenä toimi vuoteen 1888 asti kirjanpitäjä, rahastonhoitaja ja isännöitsijä Gustaf Adolf Skutnabb. Erottuaan hotellin palveluksesta Skutnabb perusti oman kauppaliikkeen Imatrankosken keskustaan. Hänen perustamansa kaupan mukaan keskustaa kutsutaan vieläkin Napinkulmaksi.  Alm osti 1870-luvulla  Mellonkylästä tilan, jolle rakennutti Onnelan hovin. Hän möi myöhemmin tilan baltiansaksalaiselle, Pietarissa suuren nuoratehtaan omistaneelle, William Hothille. Vuonna 1892 syntyi joitakin erimielisyyksiä Almin ja Imatran hotellin omistajien välillä ja vuokrasopimus sanottiin irti.

Laivaliikenne

Helmikuussa 1885 Alm ja kauppias F. Sergejeff ostivat Haminan laivayhtiöltä höyrylaiva Olgan. Laiva kastettiin Imatraksi ja se alkoi liikennöidä Lappeenrannan ja Ruokolahden välillä. Laiva pysähtyi Lauritsalassa, Jakosenrannassa ja Harakanniskassa. Imatran matkailua palveli lähinnä Jakosenrannan laituripaikka, jonka Alm osti itselleen 8000 markan hinnasta tilalliselta Yrjö Jakoselta. Uusi reitti osoittautui suosituksi ja piakkoin liikennettä ylläpidettiin kahdellakin laivalla.

Venäjän keisari Aleksenteri III vieraili 6.8.1891 Imatrankoskella. Keisarillinen seurue tuli Jakosenrantaan Marevo -nimisellä laivalla neljän suomalaisen luotsiveneen saattelemana. Keväällä 1892 keisari myönsi Almin anomuksesta luvan käyttää Jakosenrannasta nimitystä "Keisarinranta". Nimitys on aikojen myötä jäänyt pois käytöstä ja unohtunut.
 


Hotellille sovelias paikka

Luonnonkaunis Tiuruniemi on kiinnostanut rikkaita venäläisiä jo 1800-luvun loppupuolella. Venäläinen kirjailija Pavel Tichanoff rakennutti Tiuruniemen Jakosenrantaan kesähuvilan 1870-luvulla. Huvilan osti kauppias, hotellinjohtaja Gustaf Alm vuonna 1886. Alm asui vaimoineen tässä huvilarakennuksessa vuoteen 1904 asti, jollpin tuli tuhosi sen. Hotellin maa-alueen Alm osti Jakosen suvulta vuonna 1886. Tilan N:o 2 koko oli lähes 200 hehtaaria ja siihen kuului myös Masteen saaren kaakkoisosa. Hän rakennutti täysihoitolan reilun vuoden aikana. Täysihoitola aloitti toimintansa keväällä 1893 ja sen nimeksi tuli, Rauha Pensionat för Turister. Nimeä Rauha ei ole aikaisemmin esiintynyt kartoissa eikä historiakirjoissa, joten kunnia sen käyttöönotosta kuuluu Almille.

Kuuluisa tanskalainen kirjailija Georg Brandes asui Rauhassa 1895 ja hänen mukaansa tarjolla oli peräti 45 siistiä huonetta 40 markan hintaan viikolta. Täysihoitolasta tuli venäläisten suosima ja kruununpuistonkin vakava kilpailija. Syksyllä 1905 täysihoitolassa oli vieraana venäläinen vallankumouksellinen Lev Trotski. Tästä vierailusta on Christer Pursiainen kirjoittanut syksyllä 2011 suomen kielellä julkaistussa  kirjassaan "Trotski".  Vieraaksi hakeutui myös diplomaatteja, kuten ranskan suurlähettiläs kreivi Montebello perheineen. Kuuluisa venäläinen kirjailija Maksim Gorki oli myös hotellin asiakkaana.

Valokuvauksen harrastajille järjestettiin pimeä tila kuvien tekemiseen ja vierashuoneet olivat osittain talvellakin käytettävissä. Alm oli laajalti tunnettu ja suosittu persoonallisuus, joka lienee osaltaan vaikuttanut Rauhan suosioon. Silloinen Imatra hotelli jäi Rauhan varjoon. Puisto oli laaja ja näköala kaunis, ilmasto mitä terveellisin ja tilaisuudet moninaisiin harrastuksiin otolliset. Kalastus, purjehtiminen, retkeily, soutu ja uusi muodikas lawntennis -peli kuuluivat tärkeimpiin. Laivayhteys Lappeenrantaan oli päivittäinen ja höyrylaiva Konkordia vei kaksi kertaa viikossa turisteja Punkaharjulle. Posti tuli joka päivä ja käytettävissä oli runsaasti koti- ja ulkomaisia lehtiä. Myös puhelin ja lennätin kuuluivat Rauhan uudenaikaiseen palvelutarjontaan.

Lisärakennus oli tarpeen ja kaksikerroksinen ”uusi täysihoitola” seisoi kesäkuussa 1896 miltei valmiina, kunnes se ennen avaamistaan syttyi palamaan ja tuhoutui täysin. Vakuutus korvasi osittain vahingon. Alm anoi senaatilta 112 800 markkaa lainaa voidakseen uudelleen ryhtyä rakennustöihin. Anomus kuitenkin evättiin. Asiaa ihmeteltiin ja paheksuttiin julkisuudessakin, mutta muutosta ei saatu aikaiseksi. Täysihoitolan oma höyrylaiva Tulema toi asiakkaita Jakosen rantaan. Läänin kuvernööri Axel Gripenberg teki tarkastuskäynnin Imatra-yhtiöön 26.9.1899. Hän ei olut ensinkään tyytyväinen näkemäänsä. Tarkastuksen jälkeen hän siirtyi Rauhaan. Ilokseen Gripenberg saattoi todeta, että täysihoitola oli erinomaisessa kunnossa, kaikin puolin siisti ja hyvin hoidettu. Almin komento voisi olla Imatra hotellista huolehtiville hyvänä esimerkkinä, saneli kuvernööri pöytäkirjaan. Mittava turistivirta tuli suurtulvan johdosta Imatran koskea ihailemaan 1899 ja kaikki seudun majoituskapasiteetti oli silloin käytössä.

Keisarillinen lahja. Gustaf Alm sai vastaanottaa 1903 "...kaikkein korkeimpana lahjana kultaisen taskukellon, jonka kansi on warustettu Wenäjän waltakunnan waakunaa esittävällä hohtokiwikoristuksella."

Syksyllä 1905 Almin vaimo, Gustafva Fredrika o.s. Lundberg kuoli. Hotellilla alkoi mennä huonosti ja syksyllä 1906 hotelli teki konkurssin.

Pitkän päivätyön tehneenä, mutta ei rahallisesi menestyneenä, Gustaf Alm kuoli Helsingissä 9. lokakuuta 1907. Pariskunnalle kuuluu merkittävä osa Suomen matkailuelinkeinon kehittäjänä.

Aika Almin jälkeen

Rauha siirtyi Almilta konkurssin jälkeen ravintoloitsija Petter Häkkiselle vuoden 1907 alussa. Hän oli vuosisadan vaihteessa hallinnut Viipurissa Hotelli Antréaa. Rauha oli Häkkiselle vain välivaihde, sillä maaliskuussa 1910 yrityksestä muodostettiin osakeyhtiö ja Häkkinen siirtyi 1911 isännöimään hotelli Vuokselaa, joka sijaitsi Imatrankosken aseman pohjoispuolella. Täysihoitolasta tehtiin sanatoorio, erilaisiin terveyspalveluihin erikoistunut laitos. Yritys velkaantui ja teki konkurssin vuoden 1911 lopussa. Velkaa oli yli 900 000 mk. Joulukuussa 1912 yritys siirtyi venäläisen lääkärin Dimitri Gabrilovitschin ja hänen veljensä valtioneuvos Ivan Gabrilovitshin omistukseen. Veljeksillä oli ollut samantyyppinen kylpyläyritys Venäjällä Mustanmeren rannalla.  Maailmansotakaan ei estänyt Pietarilaisia hakeutumasta Rauhaan saamaan asianmukaista hoitoa, lepoa ja virkistystä. Kylpylään rakennettiin suuri kivirakennus, jonka jälkeen kylpylä saattoi majoittaa 250 henkeä. Hotellihuoneita oli enimmillään 150. Palvelu oli korkeata luokkaa ja hinnoittelukin sen mukaista, joten vieraatkin olivat vähintään yhtä kansainvälisiä kuin Valtionhotellin asiakaskunta. Nykyisistä Imatran hotelleista ainoastaan Imatran Kylpylä on suurempi majoituskapasiteetiltaan.

Kylpylaitos Rauhan vieraskirjassa vilahtelee kreivien ja kreivittärien nimiä, on prinssejä ja ruhtinaita Venäjältä ja Preussista, ministereitä ja lähettiläitä Romaniasta ja Puolasta, senaattoreita ja konsuleita Amerikasta sekä tietysti runsaasti suomalaisia liikemiehiä ja tilanomistajia.

Imatran näkökulmasta turismi oli kesällä 1915 täysin lamassa. Seuraavatkaan vuodet eivät tilannetta kohentaneet. Vain puuhakkaan tohtori Gabrilovitschin hallinnassa oleva Rauha näytti kukoistavan poikkeuksellisista ajoista huolimatta ja niitä uhmaten.

Paradoksaalista oli se, että ”mielenvikaisia, kaatuvatautisia tai tuberkuloosia ja muita tarttuvia tauteja sairastavia ei missään tapauksessa oteta vastaan.” Kuten nyt tiedämme Rauhan ja Tiuruniemen myöhempi historia koostuu juuri näiden tautien hoidosta.

Vapaussodan aikaan 1918 kylpylä toimi sotasairaalana valkoisille. Kylpylaitos tarjosi 1918-1919 turvapaikan monelle keisarilliselle pakolaiselle. Kuuluisimmat vieraat olivat Keisari Aleksanteri II nuorimman pojan Suuriruhtinas Pavelin vaimo Suuriruhtinas Olga Paley ja heidän tyttärensä Irina ja Natalia Paley. Kylpylaitoksen toiminta alkoi hiipua 20-luvulla ja 29.4.1923 sattui tulipalo, jossa kylpylärakennus tuhoutui. Vain kivirakenteinen osa jäi jäljelle. Tähän päättyi kylpylaitoksen historia, joka jatkui myöhemmin Rauhan sairaalana.
 

3. TIURUNIEMESSÄKIN TAPAHTUI



Tiuruniemen kärki ja niemen läntinen puoli kuuluivat ennen 1890-lukua Vipeleen suvulle. Niemen kärjen osti 1890-luvulla viipurilainen hovioikeuden neuvos Nils Perander. Perander rakennutti niemeen huvilan. Perander kuoli loppuvuodesta 1906. Vuonna 1907 alueen omistajaksi tuli venäläinen Eugen Solovjeff ja 1917 niemen osti Rauhan kylpylän omistaja lääkäri Dimitri Gabrilovitsch, jonka jälkeen huvilaa kutsuttiin Capriksi.

Gabrilovitsch vietti loppuelämänsä Suomessa

Vuonna 1937 Rauhan Tuberkuloosiparantolan kuntainliitto osti niemen Gabrilovitschilta. Perhe sai kuitenkin asua rakennuksessa Helsinkiin muuttoonsa asti. Vanhemmat imatralaiset ovat muistelleet, kuinka Dimitri ajeli Imatralla komealla avoautollaan tyttärensä Ninan kanssa.

Tohtori Gabrilovitsch harjoitti suomenkielentaitoisena lääkärinammattiaan Imatralla lähes Talvisotaan asti, jonka aikana he muuttivat Helsinkiin. Dimitri kuoli Helsingissä 9.7.1941.

 

Lähdekirjallisuutta:

Aulikki Ylönen. Jääsken kihlakunnan historia I, vuoteen 1700. 1957.

Minna Kähtävä-Marttinen. Matka menneisyyteen. Etelä-Karjalan muinaisjäännöskohteita kulttuurimatkailijalle. 2000. ISBN 951-785-048-4.

Jari Ropponen. Joutsenon historia. 1997. ISBN 952-90-8065-4.

Kalevi Heitto. Vanhaa Imatraa sanoin ja kuvin. Kanta-Imatra seuran julkaisu 2.

Sven Hirn. Imatran tarina. Kanta-Imatra seuran julkaisu 3.

Kansallisarkiston digitaalinen historiallinen sanomalehtikirjasto. http://digi.lib.helsinki.fi/sanomalehti/secure/main.html
Lähdetietoja:
Kirjoittajan Lauri Pietiläisen omat suku- ja historiatutkimukset. Kirjoittajan äidin puoleinen suku (Jakonen) on asunut Tiuruniemen kylässä ainakin 1600 -luvulta alkaen ja suku (Saarnio) Kohoniemen kylässä 1840-luvulta alkaen vuoteen 1975 asti. Kirjoittaja on edellä mainitun Yrjö Jakosen sukulainen.
 

Kuvia kylpylän ja sanatoriumin ajalta

 

Paluu pääsivulle